Pianosonaatti 17 (Beethoven)
Wikipedia
Tempest (myös Der Sturm tai Myrsky), eli Beethovenin pianosonaatti op. 31 nro. 2 d-molli, sävelletty vuosien 1801 ja 1802 välillä, on dramaattisin kolmesta opuksen 31 sonaatista. Lisänimen on väitetty tulevan siitä, että Beethoven olisi saanut inspiraationsa teokseen Shakespearen samannimisestä näytelmästä ("Lukekaa Shakespearin Tempest!"). Teosta ei ole omistettu kenellekkään, joka on Beethovenin sonaateille vähemmän tyypillistä.
[muokkaa] Rakenne
- Sonaatissa on kolme osaa:
- Largo-Allegro
- Adagio
- Allegretto
Teos ei lähde käyntiin millään selkeällä teemalla, vaan hitaalla arpeggiolla. Varsinainen teema pääsee vauhtiin vain hetkeksi, jonka jälkeen palataan taas ensin hitaaseen sointuun (Fermaatti) ja sen jälkeen arpeggioon. Teema villiintyy jälleen, tällä kertaa seurauksena on siirtymä varsinaiseen pääteemaan, joka hallitsee koko osaa. Nopeat triolit varjostavat synkkää melodiaa vuoroin bassossa, vuoroin diskantissa. "Adagio"- ja "Largo"- osiot rikkovat sonaatin rakennetta sivuteemankin tultua esiin. Tämä ilmiö on jo lähes "Myöhäis-Beethovenia". Osa päättyy pianissimoiden "auvoiseen rauhaan".
Toinenkin osa alkaa arpeggiolla, mutta ihan eri tunnelmissa. Tällä kertaa mennään lempeässä B-duurissa. Osa on lähinnä vuoropuhelua basson ja diskantin välillä, vain basson patarumpumainen trioliaihe poikkeaa tästä kaavasta. Se lisää jännitystä osaan.
Viimeinen osa on tuskainen Allegretto d-mollissa, joka virtaa luontevasti eteenpäin. 3/8-tahtilaji lisää jännitystä. Teema on tarttuva ja toistuu koko ajan erilaisina variaatioina, vasemman käden soittaessa murrettua kolmisointua. Välillä oikean käden arpeggio-oktaavit saattavat siirtää ajatukset jo tulevaan duuriin, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Osa päättyy (muidenkin osien tavoin) yhteen nuottiin, joka jää soimaan.
| Ludvig van Beethovenin pianosonaatit |
|---|
|
Op. 2 nro 1 | Op. 2 nro 2 | Op. 2 nro 3 | Op. 7 | Op. 10 nro 1 | Op. 10 nro 2 | Op. 10 nro 3 | Op. 13 (Pathétique) | Op. 14 nro 1 | Op. 14 nro 2 | Op. 22 | Op. 26 (Marcia Funebre) | Op. 27 nro 1 (Quasi una fantasia) | Op. 27 nro 2 (Kuutamosonaatti) | Op. 28 (Pastoral) | Op. 31 nro 1 | Op. 31 nro 2 (Tempest) | Op. 31 nro 3 (Die Jagd) | Op. 49 nro 1 | Op. 49 nro 2 | Op. 53 (Waldstein) | Op. 54 | Op. 57 (Appassionata) | Op. 78 | Op. 79 | Op. 81a (Jäähyväissonaatti) | Op. 90 | Op. 101 | Op. 106 (Hammerklavier) | Op. 109 | Op. 110 | Op. 111 |
