Panzerkampfwagen III

Wikipedia

Panzerkampfwagen III (lyh. PzKpfw III tai Pz III) eli Sonderkraftfahrzeug 141 on Saksassa 1930-luvulla kehitettu panssarivaunu, jota käytettiin laajasti toisessa maailmansodassa. Se kehitettiin taistelemaan panssarivaunuja vastaan jalkaväen tukemiseen suunnitellun Panzerkampfwagen IV:n ohella. Panzer III:n aseistus jäi nopeasti riittämättömäksi, jolloin uudelleen aseistettu Panzer IV vei sen roolin, vaikka aikaisemmin Panzer III:n pienikaliiperisempi mutta pidempiputkisempi tykki oli ollut tehokkaampi panssarintorjunta-ase. Joitain Panzer III:ia käytettiin myöhemmin toisarvoisiin tehtäviin, kuten jalkaväen tukemiseen.

Sisällysluettelo 1 Suunnittelu 2 Käyttö 3 Eri mallit 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Suunnittelu

11. tammikuuta 1934 armeijan aseosasto määräsi Heinz Guderianin doktriiniin pohjautuen suunniteltavaksi keskiraskaan (24 tonnin) vaunun, joka pystyisi 35 km/h huippunopeuteen. Se oli tarkoitettu panssaridivisioonien päävaunuksi ja pystymään tuhoamaan vihollisen panssarivaunut.

Daimler-Benz, Krupp, MAN ja Rheinmetall valmistivat prototyypit, joita testattiin 1936 ja 1937, jolloin Daimler-Benzin prototyyppi valittiin. Ensimmäinen Panzer III A valmistui toukokuussa 1937, ja yhteensä kymmenen vaunua valmistettiin samana vuonna. Mallit A–D olivat vielä prototyyppiasteella ja niissä on huomattavia eroja. Esim. D-mallissa on vielä kahdeksan alatelapyörää, kun kaikissa tuotantomalleissa niitä on kuusi. Näistä myöskin vain puolet aseistettiin. Vuosina 1937–1940 Kruppin valmistaman Panzerkampfwagen IV:n ja Daimler-Benzin Panzer III:n osia pyrittiin standardoimaan. Ensimmäinen malli, jota valmistettiin merkittävästi oli E vuonna 1939. Panssarointi siinä oli vahvimmillaan 30 mm.

Panzer III malleissa A:sta C:hen oli 230 hp, 12-sylinterinen Maybach HL 108 TR -moottori, joka antoi 32 km/h nopeuden. Myöhemmissä malleissa oli 320 hp, Maybach HL 120 TRM. Huippunopeus oli noin 40 km/h ja toimintasäde 150 km. Miehistöä oli viisi: johtaja, ampuja ja lataaja tornissa ja ajaja ja radisti rungossa. Radisti käytti myös rungon konekivääriä. Ensimmäisenä Saksan vaununa Panzer III varustettiin miehistön välisellä sisäpuhelimella, mikä osoittautui taistelussa tehokkaaksi järjestelmäksi.

Panzer III aseistettiin panssarintorjuntaa varten. Saksan panssarintorjuntatykki vuonna 1935 oli 37mm KwK36 L/45, joten ensimmäiset mallit aseistettiin sillä. Myöhemmissä malleissa oli vahvempi tornin kiinnitysrengas, joten mallit Ausf G–Ausf M aseistettiin 50mm KwK38 L/42 ja 50mm KwK39 L/60 -tykeillä. Lisäaseistukseksi vakiintui 7,92 mm konekivääri tykin suuntaisesti ja yksi rungossa.

[muokkaa] Käyttö

Panzerkampfwagen III oli tarkoitettu Saksan joukkojen päätaistelupanssarivaunuksi. Sitä käytettiin Puolassa, Ranskassa, Operaatio Barbarossassa ja Pohjois-Afrikassa. Panzer III:n mallia D käytettiin vielä Puolassa ja Ranskassa, mutta se vedettiin käytöstä, kun tarpeeksi uusia valmistui. Ranskan valtauksen aattona toukokuussa 1940 Saksan armeijassa oli 381 Panzer III vaunua, joista 1/3 menetettiin. Sodan alussa Panzer III -vaunut muodostivat pääosan panssaridivisioonien kalustosta. Tykin kaliiperia suurennettiin Panzer III F:n valmistuksen aikana, noin 1/4 varustettiin jo tehokkaammalla 50 mm tykillä ja muutkin aseistettiin uudelleen.

Kaksi vaunua myytiin Neuvostoliittoon Molotov-Ribbentrop-sopimuksen osana. Kokeissa se osoittautui nopeammaksi, hiljaisemmaksi ja luotettavammaksi kuin T-34. Panssarointi ja aseistus olivat kuitenkin huonommat.

Operaatio Barbarossassa jopa 50 mm tykki osoittautui täysin kykenemättömäksi läpäisemään Neuvostoliiton T-34:n panssaroinnin, joten koko Panzer III oli korvattava Panzer IV:n parannetulla mallilla, jossa oli suuren lähtönopeuden 75 mm tykki. Paremman vaunumallin puutteessa tehottoman Panzer III:n tuotantoa jatkettiin vielä kuukausia. Vuoden 1943 loppuun asti Panzer III -vaunuja palveli vielä merkittäviä määriä kaikilla rintamilla. Sen jälkeen Panzer IV korvasi sen.

Mallin Ausf. N myötä Panzer III siirtyi tukitehtäviin. Ausf N aseistettiin lyhytputkisella 75mm KwK37 L/24 -tykillä – samalla jota oli käytetty Panzer IV:n ensimmäisissä malleissa. Tätä mallia käytettiin jalkaväen tukeen StuG III -rynnäkkötykin sijaan, joka oli myös jouduttu siirtämään panssarintorjuntaan. Vaunut palvelivat Tiger-pataljoonissa ja panssarikrenatööridivisioonissa tukitehtävissä. Joitain vaunuja oli vielä käytössä Normandiassa ja Arnheimissa 1944. Itärintamalta ne katosivat vuoden 1944 kuluessa, mutta joitain vaunuja selvisi hiljaisemmilla rintamilla, kuten Norjassa ja Alankomaissa sodan loppuun.

Panzer III -vaunuja myytiin liittolaisille: Unkarille, Romanialle, Bulgarialle ja Slovakialle. Kroatia sai muutaman vaunun ja Turkki tilasi 56, mutta kaikkia niitä ei voitu toimittaa. Sodan jälkeen Norjaan jäi 30 vaunua.

[muokkaa] Eri mallit

• Panzerkampfwagen III Ausf A,B,C,D - prototyyppejä ennen sarjavalmistuksen alkua 1937–1938. 75 rakennettu.
• Panzerkampfwagen III Ausf E,F - tuotantomallit 1939–heinäkuu 1940. 37mm (myöhemmin 50 mm) tykki. 531 rakennettu.
• Panzerkampfwagen III Ausf G - Lisäpanssarointi tykin kilvessä. 50mm KwK 38 L/42 tykki. 600 rakennettu 1940–helmikuu 1941.
• Panzerkampfwagen III Ausf H - Pieniä muutoksia, irtonainen lisäpanssarointi rungossa (30mm+30mm lisälevy). 308 rakennettu 1940–1941.
• Panzerkampfwagen III Ausf J - Pidennetty runko, edessä panssarina 50 mm. 1549 rakennettu maaliskuusta 1941–.
• Panzerkampfwagen III Ausf J/1 - pidempiputkinen 50mm KwK 39 L/60 tykki. Rakennettu loppuvuodesta 1941–1942 puoleenväliin 1067.
• Panzerkampfwagen III Ausf L - Lisäpanssarointi 50mm+20mm levy, tornissa 57mm, tornin sivuhelmat, parannettu rekyylinvaimennin, ilmatorjuntakonekivääri. 653 rakennettu 1942.
• Panzerkampfwagen III Ausf M - Pieniä muutoksia, 250 rakennettu lokakuu 1942–helmikuu 1943. Suuri osa uudelleenaseistettiin toissijaisiin tehtäviin tai niitä rakennettiin rynnäkkötykkejä.
• Panzerkampfwagen III Ausf N - Aseistettu 75mm L/24 tykillä. 700 muunnettu J/L/M malleista 1942–elokuu 1943.

Muut Panzer III:n perustuneet vaunut:

• Tauchpanzer III - 160 vaunua muunnettiin vedenpitäviksi sukellustankeiksi operaatio Seelöweä varten.
• Panzerbefehlswagen III - Komentovaunu, lisäpanssarointi, lisäradiot ja vesiputkesta tehty valetykki. Muunnettu eri J-mallista n. 180.
• Artillerie-Panzerbeobachtungswagen III - Tulenjohtovaunu, 262 rakennettu. 1×KK.
• Flammpanzer III Ausf M - liekinheitinvaunu, 100 muunnettu Panzer III M -mallista 1943. Muunnettiin takaisin tai rynnäkkötykeiksi.
• Bergepanzer III - Vuonna 1944 suurin osa jäljelle jääneistä vaunuista muunnettiin hinausvaunuksi.
• Sturmgeschütz III - Rynnäkkötykki ilman tornia 75mm StuK -tykillä.

Neuvostoliitto sai suuren määrän vaunuja Panzer III ja StuG III -vaunuja sotasaaliiksi ja niistä koottiin noin 1200 SU-76i -rynnäkkötykkiä korvaamalla torni ja tykki ZiS-5 76,2 mm tykillä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Youtube: [1] Panzer III (video)

Kansallissosialistisen Saksan Panzerkampfwagen-panssarivaunusarja
Panzerkampfwagen I · Panzerkampfwagen II · Panzerkampfwagen III · Panzerkampfwagen IV · Panzerkampfwagen V "Panther" · Panzerkampfwagen VI "Tiger" & Tiger II · Panzerkampfwagen VII "Maus"