Marlene Dietrich

Wikipedia

Marlene Dietrich Expo 67 -maailmannäyttelyssä kesäkuussa 1967 Montréalissa

Marlene Dietrich (oik. Maria Magdalena Sieber os. Dietrich von Losch, 27. joulukuuta 1901, Schöneberg (nyk. osa Berliiniä), Saksa - 6. toukokuuta 1992, Pariisi, Ranska) oli saksalais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja, jonka tavaramerkki oli matala ja tunnelmallinen ääni. Dietrich tunnettiin suorasukaisten ja itsenäisten naisten esittäjänä. Hän pukeutui usein frakkiin ja silinterihattuun, ja seksuaali- ja sukupuoliroolirajojen rikkojana hänen sanottiin olleen aikaansa edellä.

Dietrich aloitti uransa kabareelaulajana Berliinissä 1920-luvulla. Hän meni naimisiin Rudolf Sieberin kanssa vuonna 1924, ja liitto kesti Sieberin kuolemaan asti vuonna 1976 asti. Heille syntyi yksi lapsi, Maria (1927). Dietrich ehti näytellä monissa elokuvissa ennen läpimurtoaan Josef von Sternbergin ohjaamassa Sinisessä enkelissä (1930). Hollywoodiin emigroitunut von Sternberg, joka vieraili Saksassa ohjatakseen Sinisen enkelin, poimi Dietrichin naispääosaan nähtyään tämän kabareenäyttämöllä. Elokuvasta tehtiin versio sekä saksaksi että englanniksi, ja se nosti Dietrichin tähdeksi liki yhdessä yössä ja jäi hänen kuuluisimmaksi työkseen.

Josef von Sternbergin palatessa Yhdysvaltoihin Dietrich seurasi hänen mukanaan. Kaksikko teki 1930-luvun alkupuoliskolla useita menestyselokuvia, joista tunnetuin on Marokko (1930). Marokosta Dietrich sai myös uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden.

Adolf Hitler olisi halunnut tehdä Dietrichistä Kolmannen valtakunnan loistavan tähden, mutta natsien kiihkeänä vastustajana hän kieltäytyi kunniasta ja otti vuonna 1937 Yhdysvaltojen kansalaisuuden. II maailmansodan sytyttyä Dietrich lähti viihdytysjoukkoihin liittoutuneiden puolelle. Hän matkasi liittoutuneiden kanssa Saksaan asti ja levytti sodan aikana ehkä tunnetuimman laulunsa Lili Marleen, josta tuli hitti kummallakin puolella rintamaa.

Sodan jälkeen Dietrich harvensi esiintymistään elokuvissa ja keskittyi laulu-uraansa. Hän konsertoi muun muassa Moskovassa ja Israelissa. Saksassa tähteä vastassa oli mielenosoittajia, jotka eivät olleet antaneet anteeksi hänen osallistumistaan liittoutuneiden ponnisteluihin. Kylmän vastaanoton vuoksi Dietrich ei enää koskaan palannut Saksaan.

Nürnbergin tuomio (1961) ja pieni Cameo-rooli elokuvassa Poreilua Pariisissa (1964) olivat Dietrichin viimeiset kuuluisat elokuvatyöt. 1970-luvun puolivälissä tähti loukkasi lavalla jalkansa esiintyessä Australiassa ja vetäytyi julkisuudesta. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Pariisissa vuonna 1979 kuvattu Just A Gigolo, jossa Dietrich esiintyi David Bowien kanssa. Vuonna 1984 hän antoi syvällisen henkilöhaastattelun ystävälleen Maximilian Schellille, joka julkaisi haastattelunauhat dokumenttielokuvassaan Marlene. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana, vaikka Dietrich ei ollut sallinut itseään enää kuvattavan sitä varten.

Vaikka Dietrich pysytteli loppuelämänsä huoneistoonsa erakoituneena ja vietti 12 viimeistä vuottaan vuoteenomana, hän piti ahkerasti yhteyttä läheisiinsä puhelimella ja kirjeitse. Hän kirjoitti omaelämäkerran nimeltään Berliinitär.

Dietrich kuoli munuaisvaivoihin 90-vuotiaana Pariisissa. Hänet on haudattu Berliiniin. 1999 American Film Institute valitsi hänet yhdeksi vuosisadan kymmenestä tärkeimmästä naisnäyttelijästä.