Leopard 2
Wikipedia
Leopard 2 on saksalaisvalmisteinen taistelupanssarivaunu. Leopard 2:n suunnittelu alkoi 1970-luvun alussa ja palveluskäytössä se on ollut vuodesta 1979 lähtien.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kehitys
Leopard 2:n palveluskäyttö alkoi vuonna 1979 Bundeswehrin saatua ensimmäiset Saksan puolustusministerin vuonna 1977 tilaamista 1800 panssarivaunusta.
Tilausta ja sitä seurannutta aktiivipalvelusta edelsi kuitenkin pitkällinen kehitysprosessi, jonka ensimmäinen vaihe alkoi jo vuonna 1965 (Leopard 1:n tuotannon käynnistyttyä). Tällöin toimeenpantiin kaksi vuotta kestänyt projekti "Kullattu Leopardi" (Vergoldeter Leopard), joka tähtäsi juuri tuotantoon tulleen Leopard 1:n jatkokehitykseen. Tämä projekti oli annettu saksalaiselle Porschelle.
Kokonaan uuden taistelupanssarivaunun kehittämiseen tähtäävä yhdysvaltalais-saksalainen projekti MBT-70 (Main Battle Tank 70) ajautui vakaviin vaikeuksiin muun muassa erittäin monimutkaisten teknisten ratkaisujen vuoksi. Tästä johtuen Saksan puolustusministeriö päätti jatkaa "Kullattua Leopardia" eteenpäin ja teki Leopard 1:n päätoimittajana kunnostautuneelle Krauss-Maffeille 25 miljoonan D-markan tilauksen kahdesta uuden panssarivaunun prototyypistä. Tämä prototyyppi muistutti huomattavasti myöhäisempien tuotantoerien Leopard 1A3/1A4 versioita.
Kun vuonna 1969 alkoi näyttää varsin ilmeiseltä, ettei MBT-70 tule koskaan pääsemään prototyyppiastetta pidemmälle, päätettiin Saksassa tehdä perusteellinen tutkimus, mitä MBT-70:n osia voitaisiin hyödyntää kokonaan uuden saksalaisen taistelupanssarivaunun tuotannossa. Tämä "Karju" (Eiler) nimellä kulkenut projekti ei päässyt koskaan edes prototyyppivaiheeseen asti.
Vuonna 1970 kun yhdysvaltalais-saksalainen yhteisprojekti MBT-70 julistettiin virallisesti päättyneeksi, tehtiin Saksassa päätös uuden taistelupanssarivaunun nimeltään "Leopard 2" kehittämisestä. Päätöksen perusteella tilattiin Krauss-Maffeilta kenttäkokeita varten 16 alustaa ja 17 tornia, jotka valmistuivat vuosien 1972-1974 välisenä aikana. Kesken päättyneestä MBT-70-projektista hyväksyttiin mukaan uuteen vaunuun RENK:n vaihteisto sekä MTU:n moottori. Pääasevaihtoehtoina kokeiltiin Rheinmetallin 105- ja 120mm sileäputkisia panssarivaunukanuunoita. Myös mahdollisuutta asentaa yhdysvaltalainen 152mm Shillelagh -järjestelmä tutkittiin, mutta siitä luovuttiin varsin nopeasti.
Valmistuneet prototyypit kävivät läpi sarjan testejä ensin Saksassa vuosina 1972-1974. Vaativat kokeet kylmissä olosuhteissa suoritettiin alkuvuodesta 1975 Kanadassa, ja heti niiden jälkeen kuumissa oloissa Arizonan Yumassa.
Vuonna 1977 Saksan puolustusministeriö valitsi Krauss-Maffein Leopard 2:n sarjatuotannon päätoimittajaksi ja tilaus tehtiin yhteensä 1800:sta taistelupanssarivaunusta, joista Krauss-Maffein tuli toimittaa 990 kappaletta ja Krupp MaK:n loput 810.
Ensimmäinen Leopard 2 -esisarjan vaunu luovutettiin Bundeswehrille vuoden 1978 lopulla koulutustarkoituksiin. Seuraavat kolme esisarjan vaunua luovutettiin vuonna 1979. Ensimmäisen sarjavalmisteisen vaunun Krauss-Maffei luovutti tilaajalleen lokakuussa 1979 Münchenissä.
Sarjatuotannon käynnistyttyä tilatut 1800 vaunua toimitettiin sopimuksen mukaisesti viidessä erässä vuosien 1979 ja 1987 välillä. Jokainen tuotantoerä sisälsi joukon suurempia tai pienempiä muutoksia edellisiin verrattuna, minkä perusteella eri sarjojen vaunut saivat oman versionumeronsa.
Sarjat versionumeroineen ja valmistusmäärineen:
- Erä 1 Leopard 2 380 kpl
- Erä 2 Leopard 2A1 450 kpl
- Erä 3 Leopard 2A2 300 kpl
- Erä 4 Leopard 2A3 300 kpl
- Erä 5 Leopard 2A4 370 kpl
Tilaus sai jatkoa vuosina 1988 ja 1990, jolloin tilattiin vielä 325 vaunua lisää versiona 2A4 yhteensä kolmessa erässä:
- Erä 6 150 kpl
- Erä 7 100 kpl
- Erä 8 75 kpl
Tuotannon aikana tehdyt muutokset (joita tehtiin myös kesken meneillään olevia sarjoja) vaunujen varustelutasossa johtivat tarpeeseen aikaisempien tuotantoerien modernisoinneille. 1980-luvun puolivälissä kolme ensimmäistä sarjaa modernisoitiin erän 2A2 tasolle, sittemmin varustettiin sarjojen 1-4 vaunut digitaalisella ammunnanhallintajärjestelmällä ja viimein tehtiin päätös kaikkien tuotettujen vaunujen modernisoinnista versioon 2A4.
Saksalaisissa kokeissa T-80 pystyi läpäisemään Leopard 2A3:n ja aikaisempien mallien panssarin vain alle 1,2 km etäisyyksiltä. Malli 2A4 sisälsi parannetun panssaroinnin tornissa. Mallissa Leopard 2A5 panssarointia parannettiin edelleen kiilanmuotoisella panssarilla tornin edessä ja sivulla. Uudesta panssaroinnista johtuen malli 2A5 poikkeaa huomattavasti aikaisemmista. Kokeissa joissa Leopard 2A5 tulitti toista, vain yksi kahdeksasta osumasta tornin etuosaan lävisti panssarin. Leopard 2A6 on varustettu parannetulla tykillä 120 mm L55, joka pystyy tuhoamaan T-80U:n neljän kilometrin etäisyydeltä.
[muokkaa] Leopard 2A4:n keskeisimmät ominaisuudet
[muokkaa] Tulivoima vihollisen tuhoamiseksi
Sileäputkinen panssarivaunukanuuna Rheinmetall L44, sivu- ja korosuunnassa on Leopard 2A4 pääase. Rihlaamattoman putken etuja ovat suurempi lähtönopeus ja parempi kulutuskestävyys. Pääase ladataan käsin, joten käytännön tulinopeus riippuu lataajan ammattitaidosta, ollen keskimäärin 4-8 laukausta minuutissa.
Kanuunalla voidaan ampua useita erilaisia 120mm ampumatarvikkeita, kuten alikaliiperiset nuoliammukset DM 33 KE, DM 43 AI, DM 53 LKE; sirpaloituvalla kuorella varustettu onteloammus DM 12 MZ sekä monikäyttöammus 120 MP. Alikaliiperisia nuoliammuksia käytetään ensisijaisesti raskaasti panssaroituihin maaleihin, onteloammusta ja monikäyttöammusta kevyesti panssaroituihin maaleihin ja elävään voimaan. Koulutuskäyttöön on tarjolla lyhyemmän kantaman harjoitusammuksia. Kaikki pääaseen laukaukset on varustettu palavalla hylsyllä, josta jää jäljelle vain teräksinen kantaosa. Pääaseen osalta vaunun ammustäyttö on 42 laukausta, joista 27 sijoittuu rungossa olevaan ammussäiliöön ja ensimmäiset 15 tornin takaosassa olevaan erityiseen ammussäiliöön.
Panssarivaunukanuunan lisäksi vaunussa on kaksi panssarivaunukonekivääriä, joista toinen on pääaseen vasemmalla puolella ja toinen lataajanluukun kehyksessä vaununkatolla. Ensiksi mainittua käyttää vaunun ampuja, samoilla hallintolaitteilla kuin pääasettakin.
Ammunnanhallintajärjestelmä sisältää ampujan tähtäimen EMES 15 laser-etäisyysmittareineen, lämpötähtäimen, johtajan tähtäimen, hydraulisen vakaimen sekä ballistisen laskimen. Leopard 2A4:n katsotaan kykenevän tulittamaan paikallaan olevia tai liikkuvia maaleja eri etäisyyksille ollen itse paikallaan tai liikkeessä kaikkina vuorokauden aikoina. Mainitun järjestelmän myötä myös niin sanottu "Hunter Kill" -toiminto on mahdollinen. Tällöin johtaja havaitsee maalin omalla tähtäimellään, osoittaa sen ampujalle ja ampujan suorittaessa tulitehtävää tähän maaliin johtaja hakee jo seuraavaa omalla tähtäimellään.
[muokkaa] Liikkuvuus taistelukentällä
Koska kyseessä on varsin raskas laite (taistelumassa 55 tonnia) vaati sen liikuttelu runsaasti voimaa. Siksi vaunun voimanlähteeksi on valittu 1500-hevosvoiman (1100kW) V-12-sylinterinen kahdella pakokaasuahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu MTU MB 873 Ka 501 nelitahtinen diesel-moottori. Tämän iskutilavuudeltaan miltei 48-litraisen moottorin tehon teloille välittää RENK HSWL 354 automaattivaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Vaihteita voidaan käyttää myös manuaalisesti, jolloin käytössä on vain kolme vaihdetta eteen. Huippunopeus on suurimmillaan 72km/h ajettaessa eteenpäin ja 31km/h peruuttaessa. Polttoainetta vaunu kuluttaa, olosuhteista riippuen, 3-5 litraa/km. Täysi polttoainetäyttö 1160-litraa mahdollistaa siten noin 500 km toimintasäteen. Moottori ja vaihteisto muodostavat yhdessä voimalaiteyksikön, joka on irrotettavissa ilmanpuhdistimineen, jäähdyttimineen ja muine apulaitteineen jopa alle puolessa tunnissa.
Automaattivaihteisto on varustettu sähköisesti ohjatulla valitsimella, joka voidaan sähköjärjestelmän pettäessä ohittaa mekaanisella varojärjestelmällä. Ohjauslaitteen toiminta on tehostettu hydraalisesti, mikä auttaa säilyttämään saman ohjaustuntuman kaikissa eri tilanteissa. Jarrulaitteisto on tyypillinen hydrodynaamis-mekaaninen ja se koostuu hydrodynaamiseta hidastimesta ja kahdesta mekaanisesta kitkajarrusta. Jarrupolkimen välityksellä ohjataan jarruhydrauliikkaa, joka puolestaan ohjaa jarrukoneistoa jakaen jarrutustehon automaattisesti hydrodynaamisen hidastimen ja kitkajarrun välillä.
Kannatinlaitteissa on seitsemän telapyörää ja neljä ylätelapyörää kummallakin puolella. Jousitus muodostuu poikittaisista sauvajousista. Telapyöristä kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä on varustettu iskunvaimentimin. Johtopyörät ovat edessä ja näin ollen vetopyörät takana. Vetopyörät on sijoitettu siten, että telaketjut ulottuvat takaa vaunun perän yli. Pienimmillään 490 mm oleva maavara mahdollistaa vaunun liikkumisen rikkonaisessakin maastossa.
Telaketjut koostuvat 82:sta toisiinsa liitetystä telakengästä, jotka on varustettu kumianturoin. Hankalissa lumiolosuhteissa kumianturat voidaan irrottaa ja niiden tilalle asentaa teräksiset lumianturat. Ilman valmisteluja Leopard 2A4 pystyy kahlaamaan noin metrin syvyydessä, syväkahluuvarusteilla suurin kahlaussyvyys on noin neljä metriä.
[muokkaa] Suoja vihollisen tulta ja sen vaikutusta vastaan
Liikkeen ohella panssarivaunun panssarointi suojaa sitä vihollisen siihen kohdistamalta uhalta. Vaunun panssarointi muodostuu panssariteräksen lisäksi monikerrosrakenteesta, jossa on teräksen lisäksi muitakin materiaaleja. Suurimmillaan suoja on tornin etuosassa sekä rungon etuviistopanssarissa. Tämän lisäksi vaunun pohjan muotoilussa on pyritty parhaaseen mahdolliseen suojaan miinoja vastaan.
Mahdollisen läpäisyn vaikutuksia vastaan miehistö on pyritty suojaamaan erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla kuten tornissa olevien ampumatarvikkeiden ja hydrauliikan sijoittamisella omiin tiloihinsa. Leopard 2A4 on varustettu palontorjuntajärjestelmällä niin moottoritilan, kuin taistelutilan ja ohjaamonkin osalta. Taistelutilan ja ohjaamon osalta on erityisesti varauduttu tukahduttamaan läpäisyä seuraavat räjähdyksenomaiset palot, mistä johtuen näitä tiloja valvovat erityiset optiset anturit, jotka reagoivat voimakkaisiin valonvälähdyksiin.
ABC-aseiden vaikutuksilta suojaava järjestelmä suodattaa tehokkaasti vaunun sisään tulevan ilman sekä ylipaineistaa vaunun sisätilat estäen näin taisteluaineiden taikka radioaktiivisten hiukkasten pääsyn vaunuun.
Välittömään suojautumiseen esimerkiksi ohjustulelta vaunussa on suojasavunheitinjärjestelmä, joka koostuu yhteensä neljästä neliputkisesta 76mm:n suojasavunheittimestä (sis. yhteensä 16 putkea). Heittimet on sijoitettu tornin kylkeen siten, että niitä on kaksi kummallakin puolella tornia. Näillä voidaan muodostaa muutamassa sekunnissa suojasavuverho 50-60 metrin etäisyydelle vaunusta siihen suuntaan mihin pääaseen putki osoittaa. Puolet putkista on tornin suuntaisia, puolet muodostavat laukaistaessa kaaren muotoisen verhon vaunun eteen. Putket on mahdollista laukaista yksitellen, viuhkana, tai kaikki kerralla.
[muokkaa] Lopuksi
Vaikka Leopard 2A4 juontaa juurensa jo parin vuosikymmenen taakse, on se silti nykyaikainen ja erittäin tehokas taistelupanssarivaunu. Euroopan johtavaksi taistelupanssarivaunuksi mainittu Leopard 2 on huomattavasti helpompi modernisoida aikanaan uudemmalla teknologialla kuin esimerkiksi venäläiset taistelupanssarivaunut, mikä puolestaan jatkaa Leopardin käyttöikää vuosikymmenillä.
[muokkaa] Leopard 2A4 Suomessa
Suomen puolustusvoimat on hankkinut 124 kpl Leopard 2A4-vaunuja korvaamaan ikääntyviä Neuvostoliitossa valmistettuja T-55- ja T-72-vaunuja. Leopardit ostettiin käytettyinä. Varusmieskoulutus vaunuilla alkoi vuonna 2005. Koulutus tapahtuu toistaiseksi Panssariprikaatissa Parolassa. Sodan aikana erillisiä vaunukomppanioita saatetaan alistaa CV-9030:lla operoiville panssarijääkäripataljoonille.
[muokkaa] Tekniikkaa Leopard 2A4
|
Tekniikka:
|
Aseistus:
Ammunnanhallintajäjestelmä
|
[muokkaa] Versiot
- Leopard 2A1
- Leopard 2A2
- Leopard 2A3
- Leopard 2A4
- Leopard 2A5
- Leopard 2A6
- Leopardo 2E
- Leopard 2(S)
- Pz87
- Pionierpanzer 1
- Bergepanzer 2A1
- Leguan
- Gepard 1
[muokkaa] Maat jotka käyttävät Leopard 2 -vaunua
- Alankomaat, 2A5:ksi modernisoitava 2A4:ia, n. 150 kpl, 2A5, n. 180 kpl
- Espanja, 2A4, 108 kpl, 2E (2A5) lisenssillä 219 kpl (1999-2008)
- Itävalta, 2A4, 115 kpl
- Kreikka, 2A4, 183 kpl, 2GR(HEL), 170 kpl
- Norja, 2A4, 52 kpl
- Puola 2A4, 128 kpl
- Ruotsi Leopard 2A4 eli Strv 121, 160 kpl, ja Leopard 2(S) eli Strv 122, 120 kpl
- Saksa, 2A4, 502 kpl, 2A5, 125 kpl, 2A6, 225 kpl (yhteensä 852)
- Suomi, 2A4, 124 kpl, (yksi nähtävänä Parolan panssarimuseossa)
- Sveitsi Leopard 2A4 ("KPz 87"), 380 kpl
- Tanska, 2A5, 51 kpl modernisointiohjelma 2A5 DK (2002-2025)
- Turkki, 2A4, 298 kpl Saksan panssarivaunukauppa
