Kuolleenmeren kääröt

Wikipedia

Kuolleenmeren kääröt ovat noin 850 kirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956 11:stä Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Kääröissä on muun muassa katkelmia hepreankielisestä Vanhasta testamentista. Kääröt ovat kuuluneet essealaiselle Qumranin luostarille ja kirjoitettu ajanlaskumme alun aikoihin. Kääröillä on ollut yli 500 eri kirjoittajaa ja teksteissä on hepreaa, arameaa, kreikkaa ja latinaa. Qumranin kääröt kertovat kristinuskoa vanhemmasta palestiinalaisesta lahkosta essealaisista, joiden oppi on hyvin samanlainen kuin niin sanottu kristillisen alkuseurakunnan opin väitetään olleen.

Sisällysluettelo

1 Löydön historia
2 Salaliittoteoriat
3 Viitteet
4 Kirjallisuutta
- 4.1 Suomeksi
- 4.2 Englanniksi
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Löydön historia

Löydöt haltuunsa saanut tutkijaryhmä piti ne aluksi tiukasti salassa julkistaen vain tiettyjä valittuja tekstejä. Muut asiantuntijat eivät saaneet tutkia kirjoituksia. Vasta yli neljänkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1991, tutkijaryhmän yhä vastustaessa, tekstit saatiin kaapattua julkisuuteen.

Kun ensimmäiset Qumranin luolista löydetyt kirjakääröt tuotiin Betlehemiin antiikkikauppiaalle, tämä käski viedä ne kiireesti takaisin rukoushuoneeseen. Hän piti selvänä, että tekstit olivat varastettuja.

Myyjien puheita olikin vaikea uskoa todeksi. Kolme beduiinia oli ollut paimentamassa vuohia Qumranissa lähellä Kuolluttamerta keväällä 1947, kun eräs heistä havaitsi aukon jyrkänteessä ja heitti sinne kiven. Kuului särkyvän astian helähdys. Uteliaana hän kiipesi ylös, ryömi luolan uumeniin ja löysi joukon saviruukkuja.

Ruukuissa oli kirjakääröjä, jotka sisälsivät Raamatun tekstejä. Myöhemmin todettiin, että ne oli kirjoitettu noin tuhat vuotta aikaisemmin kuin vanhimmat siihen mennessä tunnetut Raamatun käsikirjoituslöydöt.

Kovan kaupanhieronnan ja erilaisten vaiheitten myötä – välillä käytiin myös sota Israelin ja Jordanian välillä – löydöt kiersivät omistajalta toiselle. Kerran ne olivat myytävänä Yhdysvalloissa. Viimeiset vuosikymmenet tekstit ovat olleet ensin Jordanian, sitten Israelin valtion tukeman tutkijaryhmän hallussa.

Myöhemmin löytöjä tehtiin vielä lisää: yhteensä yhdestätoista luolasta löydettiin yli kahdeksansataa käsikirjoituskatkelmaa.

Tekstit haltuunsa saanut tutkijaryhmä käänsi ja julkaisi osan niistä. Mutta 1960-luvun jälkeen julkaisujen ilmestymisvauhti hidastui huomattavasti. Toistuvista vaatimuksista huolimatta ryhmä ei luovuttanut tekstejä muiden tutkijain käyttöön, ei edes nähtäväksi.

Vuonna 1977 ryhmän työskentelyä tiiviisti seurannut professori Geza Vermes ennusti, että kirjakääröhankkeesta tulee tämän vuosisadan akateeminen skandaali vailla vertaa, ”the academic scandal par excellence of the twentieth century”.

Näin kävikin. Vuonna 1988 tutkijaryhmä raotti hiukan ovea ja toimitti aakkosellisen luettelon teksteissä esiintyneistä sanoista. Tähän niin sanottu konkordanssiluetteloon oli merkitty myös se tekstikatkelma, jossa kyseiset sanat esiintyivät. Yhteensä heprean- ja arameankielisiä sanoja oli noin 52 000 kappaletta.

Tällöin neljän vuosikymmenen odottamiseen kyllästynyt Hebrew Union Collegen professori Ben Zion Wacholder Cincinnatista Yhdysvalloista oivalsi tilaisuutensa tulleen. Ammattitoverinsa Martin Abeggin avulla hän syötti katkelmat tietokoneeseen, joka oli ohjelmoitu rakentamaan ne takaisin alkuperäisiksi lauseiksi. Syyskuussa 1991 saatiin näin julkisuuteen seitsemäntoista käsikirjoitustekstiä.

Tutkijaryhmä raivostui tekstien luvattomasta ennallistuksesta. Se nimitti julkistajia varkaiksi ja uhkasi heitä oikeusjutulla. Professori Wacholder, joka oli tuolloin 67-vuotias, totesi puolestaan, että hän oli koko tutkijanuransa ajan turhaan odottanut näiden ainutlaatuisten löytöjen julkistamista. Hänen mielestään tekstit haltuunsa saanut ryhmä oli ehdoin tahdoin salannut vertaansa vailla olevia asiakirjoja, jotka valaisevat koko ihmiskunnan historiaa. Tällaista tekoa hän piti anteeksiantamattomana.

Runsaat kaksi viikkoa myöhemmin tilanne kärjistyi lisää: kalifornialaisen Huntington Libraryn kirjastonjohtaja William A. Moffet päätti antaa kirjaston saamat julkaisemattomien Qumranin tekstien mikrofilmit kaikkien tutkijoiden käytettäviksi. Ne oli toimitettu Israelista Kaliforniaan säilöön siltä varalta, että alkuperäiset tekstit tuhoutuisivat sodassa. Myöskään Moffetin mielestä ei tutkijaryhmällä enää neljänkymmenen vuoden kuluttua voinut olla yksinoikeutta kirjakäärölöytöihin.

Ryhmä esitti taas sapekkaita vastalauseita, mutta ennen pitkää sen oli pakko todeta peli menetetyksi. Tutkimusyhteisön yleinen mielipide oli kääntynyt sitä vastaan. Tekstien julkistajia pidettiin sankareina. Lopullinen isku tuli, kun marraskuussa 1991 ilmestyi Robert Eisenmanin ja James Robinsonin toimittama ja Biblical Archaelogy Societyn kustantama kaksiosainen kuvateos, joka sisälsi 1787 ennen julkaisematonta käsikirjoitusvalokuvaa. Lahjoittaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, oli ”siveellisistä syistä” luovuttanut ne kaikkien käytettäviksi.

Kaikki Qumranin tekstikatkelmat ovat siis vihdoinkin tutkijoiden saatavilla alkukielisinä. Käännöksiä muillekin kielille on ilmestynyt useita.

Ei ole ihme, että tämä pahennuksenkäryinen tapahtumasarja herätti suuren yleisön keskuudessa tavatonta mielenkiintoa. Kioskilehdet löivät rahoiksi väittämällä, että kirjakääröistä löytyy tietoja maailmanlopun päivämäärästä, jumalan silmien väristä ja jopa aidsin parannuskeinoista.

Täyttä varmuutta siitä, että kaikki kääröt olisivat tutkijain hallussa, ei ole.

[muokkaa] Salaliittoteoriat

Jotkut ovat otaksuneet, että löydön tutkimuksen yhteydessä esiintynyt salailu johtui Vatikaanin vaikutuksesta: Vatikaani olisi mahdollisesti pelännyt löytöjen sisältävän kristinuskolle epäedullista aineistoa. Paavin ja kirkon vaikutusvalta voisi näin tulla uhatuksi.^[1]^[2] Salaliittoteorioita ruokki se, että viisi alkuperäisen tutkijaryhmän kahdeksasta jäsenestä oli katolilaisia, ja näistä kolme oli pappeja. Eikä yhtään juutalaista valittu tähän juutalaisia tekstejä tutkivaan työryhmään.^[3]

Vain kaksi tutkijaryhmän jäsenistä julkisti kaikki heille selvitettäviksi luovutetut käsikirjoitukset. Toinen heistä oli ryhmän ainoa uskonnoton John Allegro. Hän oli varma siitä, että löydöt muuttaisivat todellisuuskäsityksen täydellisesti. Hän muun muassa kirjoitti tutkijakollegalleen John Strugnellille: ”Kunhan olen saanut tämän työni loppuun, ei enää löydy kirkkoa, johon voisit liittyä!”^[4]

Erityistä huomiota sai osakseen katolisen isä Joseph Milikin toiminta. Hän julkisti töitään kaikkein vähiten. Katkelmaa 4Q246, jossa puhutaan Jumalan pojan sodankäynnistä, hän piti salassa yli 30 vuotta. Lopulta se tuotiin toisten tutkijain toimesta julkisuuteen.^[5]

Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan salaliittoteoriat ja perättömät huhut johtuivat siitä, ettei pieni tutkijaryhmä pystynyt julkaisemaan tutkimustuloksia tarpeeksi nopeasti.^[6]

[muokkaa] Viitteet

↑ Allegro 1992.
↑ Baigent & Leigh 2006.
↑ Allegro 1992.
↑ Biblical Archaeology Review, Nov-Dec. 1991, p. 68.
↑ Katkelmassa 4Q246 kuningasta kutsutaan Jumalan pojaksi: ”hänen nimensä on Jumalan poika, häntä kutsutaan Korkeimman pojaksi”.
↑ Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 56.

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

Baigent, Michael & Richard Leigh (2006): Kiista Kuolleenmeren kääröistä. (Alkuteos: The Dead Sea Scrolls Deception, 1991.) Suomentanut Natasha Vilokkinen. Helsinki: Bazar. ISBN 951-9107-78-9.

Laine, Tapio: Kuka hän oli?: Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Atena Kustannus, Helsinki, 2000.

Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.) (2006): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki. ISBN 951-0-32399-3.

Sollamo, Raija (toim.): Qumranin kirjasto. Valikoima teoksia. Helsinki, 1997.

[muokkaa] Englanniksi

Abegg, Martin Jr.; Flint, Peter; Ulrich, Eugene, The Dead Sea Scrolls Bible: The Oldest Known Bible Translated for the First Time into English, (1999) HarperSanFrancisco paperback 2002, ISBN 0060600640,

Allegro, John M. (1992): The Dead Sea Scrolls and the Christian Myth. Second revised edition. Buffalo, New York: Prometheus Books. ISBN 0-87975-757-4.

Cook, Edward M., Solving the Mysteries of the Dead Sea Scrolls: New Light on the Bible, Grand Rapids, MI: Zondervan, 1994
Cross, Frank Moore, The Ancient Library of Qumran, 3rd ed., Minneapolis: Fortress Press, 1995. ISBN 0800628071
Dead Sea Scrolls Study Vol 1: 1Q1-4Q273, Vol. 2: 4Q274-11Q31, (compact disc), Logos Research Systems, Inc., ASIN: B0002DQY7S
Golb, Norman, Who Wrote the Dead Sea Scrolls? The Search for the Secret of Qumran, New York: Scribner, 1995
Qimron, E., The Hebrew of the Dead Sea Scrolls, Harvard Semitic Studies, 1986.
Thiering, Barbara, Jesus and the Riddle of the Dead Sea Scrolls, New York: Harper Collins, 1992
Vermes, Geza, The Complete Dead Sea Scrolls in English, London: Penguin, 1998. ISBN 0140245014
Wise, Michael; Abegg, Martin Jr.; Cook, Edward, The Dead Sea Scrolls: A New Translation, (1996), HarperSanFrancisco paperback 1999, ISBN 0060692014,
Hershel Shanks, editor, Understanding the Dead Sea Scrolls: A Reader From the Biblical Archaeology Review, Vintage Press reprint 1993, ISBN 0679744452
Lawrence H. Schiffman, Reclaiming the Dead Sea Scrolls: their True Meaning for Judaism and Christianity, Anchor Bible Reference Library (Doubleday) 1995, ISBN 0385481217,
Hershel Shanks, The Mystery and Meaning of the Dead Sea Scrolls, Vintage Press 1999, ISBN 0679780890
Theodore Heline, Dead Sea Scrolls, New Age Bible & Philosophy Center, 1957, Reprint edition March 1987, ISBN 0933963165
Joseph A. Fitzmyer, Responses to 101 Questions on the Dead Sea Scrolls, Paulist Press 1992, ISBN 0809133482
Carsten Peter Thiede, The Dead Sea Scrolls and the Jewish Origins of Christianity, PALGRAVE 2000, ISBN 0312293615
James A. Sanders, ed. "Dead Sea scrolls: The Psalms scroll of Qumrân Cave 11 (11QPsa)", (1965) Oxford, Clarendon Press.
Craig A. Evans and James A. Sanders, ed. "Paul and the scriptures of Israel, (1993) Sheffield: JSOT Press