Argon

Wikipedia

Kloori ← Argon → Kalium Ne ↑ Ar ↓ Kr       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Argon
Tunnus	Ar
Järjestysluku	18
Luokka	Epämetalli
Lohko	p
Ryhmä	18, jalokaasu
Jakso	3
Tiheys	0,001784×103 kg/m3
Väri	Väritön
Löytövuosi, löytäjä	1894, Sir William Ramsay, Lordi Rayleigh
Atomiominaisuudet
Atomipaino	39,948 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	71 (71) pm
Kovalenttisäde	97 pm
Van der Waalsin säde	188 pm
Orbitaalirakenne	[Ne] 3s2 3p6
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 8
Hapetusluvut	0
Kiderakenne	pintakeskinen kuutiollinen (FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	Kaasu
Sulamispiste	83,80 K (−189,35 °C)
Kiehumispiste	87,30 K (−185,85 °C)
Moolitilavuus	22,56×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	6,43 kJ/mol
Sulamislämpö	1,18 kJ/mol
Äänen nopeus	323 m/s kaasuna, 300 K:ssa
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti	0,520 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus	(300 K) 0,01772 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Argon on järjestysluvultaan 18. alkuaine ja kuuluu jalokaasuihin. Argonin CAS-numero on 7440-37-1. Sitä on noin 0,94 prosenttia ilmakehästämme. Argon on väritön, hajuton ja mauton kaasu. Kuten muitakin jalokaasuja, argonia pidettiin pitkään reagoimattomana. Kuitenkin viime vuosina ensimmäiset tunnetut argon-yhdisteet maailmassa on tuotettu ja analysoitu Helsingin yliopiston kemian laitoksella fysikaalisen kemian laboratoriossa.

Argonia erotetaan ilmakehästä tislaamalla: kun ilmaa jäähdytetään, eri ainesosat nesteytyvät eri lämpötiloissa. Argon on yleisin jalokaasu joten sitä käytetään, kun tarvitaan reagoimatonta kaasua. Yleisin käyttötapa on hehkulamppujen täytekaasuna. Joitakin reaktiivisia metalleja kuten titaania hitsattaessa tarvitaan argonia suojakaasuna. Argonkaasua johdetaan suurella paineella sulan metallin ympärille, jottei metalli hapettuisi ilman hapen vaikutuksesta.

[muokkaa] Katso myös

• Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä
• Jalokaasut

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Argonin kansainvälinen kemikaalikortti

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.