Käyttöjärjestelmä
Wikipedia
Käyttöjärjestelmä on tietokoneen perusohjelmisto. Se toimii tietokoneen laitteiston ja muiden ohjelmistojen välissä tarjoten niille erilaisia palveluja. Käyttöjärjestelmän tehtäviin kuuluvat muun muassa muistinhallinta, suojaukset ja tiedostojärjestelmän ylläpito.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttöjärjestelmän tarkoitus
Käyttöjärjestelmä mahdollistaa muiden ohjelmien suorittamisen laitteistolla; tämän vuoksi se on tietokoneen välttämätön varuste. Kun tietokoneeseen kytketään virta, käyttöjärjestelmä ottaa heti komennon: se tarkistaa laitteiston tilan, suorittaa erilaisia alkulatausrutiineita ja jää sitten odottamaan käyttäjältä toimintaohjeita. Komentotulkki on se osa käyttöjärjestelmää, joka ottaa nuo toimintaohjeet vastaan. Jos käyttäjä haluaa käynnistää jonkin ohjelman, käyttöjärjestelmä huolehtii tästä; se myös tarjoaa tuolle ohjelmalle ne laitteistoresurssit (keskusmuistitila, keskussuorittimen aika, oheislaitteet jne.) joita se toimiakseen tarvitsee.
Mahdollistaakseen useamman ohjelman yhtäaikaisen suorituksen koneessa sekä pystyäkseen takaamaan järjestelmän vakauden vaikka käyttäjän ohjelma kaatuisi tai yrittäisi toimia laittomasti, monet käyttöjärjestelmät käyttävät virtuaali- eli näennäismuistia. Näennäismuistin käyttö mahdollistaa myös sen, että ohjelmat voivat käyttää suurempaa määrää muistia kuin mitä koneessa fyysisesti on. Tällöin käyttöjärjestelmä esimerkiksi joko sivuuttaa muistia kovalevylle, jakaa saman alueen fyysistä muistia usealle ohjelmalle, jos kyseistä muistialuetta vain luetaan tai siltä suoritetaan ohjelmakooida, ohjelmat eivät kirjoita sille.
Käyttöjärjestelmän käynnistämä ohjelma saattaa olla tallennettuna oheismuistissa, esimerkiksi kiintolevyllä, sijaitsevaan tiedostoon. Tiedostoihin tallennetaan myös ohjelmien käsittelemää dataa, esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmilla laadittuja asiakirjoja, kuvia, ääntä ja niin edelleen. Tiedostojärjestelmän ylläpito kuuluu sekin käyttöjärjestelmän tehtäviin.
[muokkaa] Käyttöjärjestelmien lajittelu
Käyttöjärjestelmiä voidaan lajitella monin perustein. On sellaisia, jotka sallivat ainoastaan yhden käyttäjän kerrallaan ja on myös sellaisia, jotka voivat samanaikaisesti palvella useita käyttäjiä ja luoda illuusion siitä, että kukin heistä olisi yksin konetta käyttämässä. Nykyisin useimmat käyttöjärjestelmät mahdollistavat jonkinasteisen moniajon: käyttäjällä voi olla samanaikaisesti useampia kuin yksi prosessi (ohjelma) suoritettavana — vaikkapa tekstinkäsittelyohjelma ja samalla jokin mp3-tiedostosta taustamusiikkia soittava ohjelma.
Moniajoa tukevat käyttöjärjestelmät voivat siis suorittaa useita prosesseja samanaikaisesti. Jos käytettävissä on useita suorittimia, on moniajo todellista. Yhdelläkin suorittimella on mahdollista saavuttaa näennäinen moniajo: kutakin prosessia ajetaan vuorotellen niin lyhyissä pätkissä, että vuorottelua ei voi havaita. Moniajo on välttämätön monen käyttäjän järjestelmissä. Nykyiset käyttöjärjestelmät tukevat moniajoa lähes poikkeuksetta.
[muokkaa] Käyttöliittymätyypit
Käyttöjärjestelmiä voidaan jaotella myös niiden käyttöliittymän perusteella. Komento- tai merkkipohjaisissa käyttöjärjestelmissä käskyt kirjoitetaan näppäimistöllä komentoriville, kun taas graafisissa käyttöjärjestelmissä käytetään ikkunoita, valikkoja, kuvakkeita ja muita muun muassa Microsoftin Windowsista tuttuja komponentteja.
Tilannetta hieman sekoittaa se, että yhdessä käyttöjärjestelmässä voi olla useampia — sekä merkkipohjaisia että graafisia — käyttöliittymiä. Esimerkiksi vanhalle merkkipohjaiselle MS-DOS-käyttöjärjestelmälle tehtiin aikoinaan graafinen ikkunointiympäristö nimeltä Windows (josta myöhemmin tuli itsenäinen käyttöjärjestelmä). Vastaavasti myös perinteisesti komentopohjaiselle UNIX-käyttöjärjestelmälle on laadittu erilaisia graafisia käyttöliittymiä, muun muassa suosittu ja monipuolinen X Window System. Useimpia nykyisiä graafisia käyttöjärjestelmiä voi ohjata myös komentopohjaisesti.
