Johannes II Komnenos
Wikipedia
Johannes II Komnenos (13. syyskuuta, 1087 – 8. huhtikuuta, 1143) oli Bysantin keisari 1118 – 1143. Hän oli keisari Aleksios I:n vanhin poika. Hän aikanaan valtakunnan olot vakaantuivat pitkäaikaisen rappiokauden jälkeen. Aleksioksen takaisin valtaamat alueet lujitettiin taas osaksi Bysantin valtkuntaa. Johannes teki myös merkittäviä valloituksia Vähässä-Aasiassa ja Lähi-idässä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Johannes Komnenos syntyi vuonna 1143. Hänen äitinsä oli mahtavan Dukas-suvun jäsen, Irene Dukas ja hänen isänsä oli Aleksios Komnenos, joka oli vasta muutamaa vuotta aikaisemmin kaapannut keisariuden itselleen. Irenellä ja Aleksioksella oli jo aikaisemmin ainakin yksi lapsi, Anna Komnena. Aleksios oli heti Annan syntymän jälkeen aikonut kihlauttaa hänet entisen keisarin Mikael VII:n pojan Konstantinoksen kanssa. Mutta Johanneksen synnyttyä hänestä tuli heti Aleksioksen luonnollinen seuraaja.
[muokkaa] Johanneksesta tulee keisari
Aleksios kuoli vuonna 15. elokuuta 1118. Aleksios oli koko ajan halunnut että Johanneksesta tulisi seuraava keisari, mutta hänen vaimonsa Irenen suosi heidän tyttärensä Annan puolisoa Nikeforos Bryenniosta. Aleksios määräsi kuolinvuoteellaan Johanneksen seuraajakseen. Veljensä Isaakin ja aseistautuneiden kannattajiensa kanssa Johannes tunkeutui keisarilliseen palatsiin ja antoi kansan huudattaa itsensä keisariksi, ennen kun Irene kerkesi puuttua asiaan. Johannes pysytteli pois isänsä hautajaisista koska sai tietää että hänet oli aiottu murhata niiden yhteydessä. Luultavasti Annalla ja Irenellä oli jotain tämän kanssa tekemistä.
Vain pari kuukautta myöhemmin Anna yritti uudelleen. Tarkoituksena oli murhata Johannes Konstantinopolin ulkopuolella olevassa huvilassa. Salaliiton päähenkilö, suunniteltu uusi keisari Nikeforos, ei kuitenkaan jostain syystä ilmestynyt paikalle ja salaiittolaiset saatiin helposti kiinni. Vanhoista tavoista poiketen Johannes ei antanut telottaa ketään, edes Bysantin historialle niin tavanomaisia silpomisia ei määrätty. Salaliittoon osallistujien omaisuus takavarikoitiin, mutta suurin osa sai ne takaisin jonkin ajan päästä. Nikeforos Bryennios selvisi koko tapahtumasta ja palveli keisaria lopun elämästään. Anna menetti myös omaisuutensa, mutta pahempi isku oli että hän sai porttikiellon keisarilliseen hoviin. Annan vetäytyikin julkisesta elämästä äitinsä Irenen perustamaan luostariin, jossa hän käytti lopun elämästään isänsä Aleksioksen elämäkerran, Alexiadin, kirjoittamiseen.
[muokkaa] Sotilaskeisari
Vuonna 1119 Johannes teki sotaretken Fryygiaan jossa hän valloitti takaisin muutamia linnoituksia seldžukeilta. Vuonna 1121 petchenegit (tai kumaanit) ylittivät Tonavan ja hyökkäsivät Traakiaan. Johannes lahjoi osan vihollisistaan ja löi loput taistelussa. Petchenegit puolustivat leiriään käyttämällä vaunujaan linnoituksin ja heitä vastaan lähetettiin Varjaagikaarti.
Johannes meni naimisiin unkarilaisen prinsessan, Piroskan (joka vaihtoi nimensä Ireneksi) kanssa. Unkarin kuninkaan László I:n kuoltua hänen vanhemmasta pojastaan István (Tapani) II:stä tuli kuningas ja nuoremi poika Álmos pakeni Bysanttiin. Tästä syystä unkarilaiset hyökkäsivät vuosina 1127-1128.
Vuonna 1130 Johanneksen veli Isaak pakeni danishmendidien kuninkaan luokse. Johannes lähti sotaretkelle ja valtasi takaisin Komnenosten esi-isien kotikaupungin, Kastamonin. Turkkilaisen valtasivat kuitenkin pian takaisin kaupungin. Vuonna 1134 Johannes liittoutui Konya sultaanin Masudin kanssa, joka myös oli danishmendiden vihollinen. Kun kummatkin olivat matkalla Kastamoniin, danishmendidien uusi kuningas Muhammed sai Masudin ylipuhuttua että bysanttilaiset olivat heidän yhteinen vihollisensa. Saatuaan tietää tästä Johannes palasi takaisin talviasemiinsa. Seuraavana vuonna hän valtasi takaisin Kastamonin ja miehitti sen 2000 sotilaalla.
Vuonna 1136 Johannes teki sotaretken Kilikiaan armenialaista prinssiä Leonia vastaan. Samalla hän yritti saada aikaan avioliiton nuorimman poikansa Manuelin ja Antiokian ruhtinaskunnan Bohemond II:n tyttären Constancen välillä. Yrityksestä ei lopulta tullut mitään ja Constance meni naimisiin Poitiersin Raimondin kanssa. Johannes aloitti Antiokian piirityksen ja sai pian kaupungin antautumaan. Päätettiin että Raymond saisi pitää Antiokian keisarin vasallina siihen asti että Aleppo saataisiin kukistettua. Vuonna 1138 heidän yhteinen armeijansa valtasi Buza'ahin ja etenivät Aleppoa kohti. Edessan kreivi Joscelin liittyi heidän seuraansa, mutta he joutuivat perääntymään turkkilaisen atabegin Zengin armeijan edellä. Johannes palasi Antiokiaan jossa kansa nousi häntä vastaan ja hänen oli palattava Konstantinopoliin, mukanaan veljensä Isaak.
Seuraavina vuosina Johannes kampanjoi menestyksekkäästi Anatoliassa ja Fryygiassa. Nuorin poika Manuel osoittautui taitavaksi ja rohkeaksi sotilaaksi, vaikkakin hänellä oli äkkipikainen luonne. Vuonna 1142 Johanneksen vanhimmat pojat, Aleksios ja Andronikos menehtyivät. Johannes jatkoi retkeään Manuelin kanssa Syyria kohti. Hän ilmoitti Jerusalemin kuninkaalle Fulkille että hän aikoi ajaa pakanat pois pyhältä maalta ja tehdä matkan Jerusalemiin. Antiokiaan päästyään Johannes sai tietää että ristiretkeläiset olivat piirittäytyneet kaupungin linnoitukseen. Hän päätti palata Kilikiaan talven yli.
[muokkaa] Kuolema
Ollessaan metsästyretkellä Kilikiassa Johannes pisti itseään myrkytetyllä nuolella. Kun oli selvää että hän tulisi menehtymään hän valitsi seuraajakseen poikansa Manuelin. Manuelilla olisi ollut vanhempi veli, Isaak, mutta Johannes piti Manuelia rohkeampana.
[muokkaa] Henkilö
Kronikoitsiat ovat pitäneet Johannesta Komnenos-dynastian parhaana keisarina. Hänet kuvataan hurskaana, anteliaana ja etevänä kenraalina. Johanneksesta käytettiin yleisesti lisänimeä kaunis. Tämä ei suinkaan viitannut mihinkään fyysiseen kauneuteen, päinvastoin Johannes kuvataan keskiaikaisissa lähteissä jopa erityisen rumaksi. Kauniilla viitattiin hänen hurskauteensa, jota pidettiin jopa tavallisesti niin uskonnolisessa Bysantissa harvinallisena. Niketas Khoaniteen mukaan hän eli askeetin elämää ja halveksi Konstantinopolin ylimystön yleellisiä elämäntapoja. Koska hän ei nimittänyt sukulaisiaan korkeisiin virkoihin Johannesta ei myös syytetty isänsä tavoin nepotismista.
[muokkaa] Perhe
Johanneksella ja Irenellä oli kahdeksan lasta:
- Aleksios, kanssahallitsija, kuoli 1142
- Maria
- Andronikos, kuoli 1142
- Isaak , kuoli 1154
- Manuel I Komnenos (1118? - 1180)
- Anna
- Theodora
- Eudokia
[muokkaa] Aiheesta muualla
- John II Comnenus - An Online Encyclopedia of Roman Emperors (englanniksi)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Georg Ostrogorsky (1969): History of the Byzantine State. Rutgers University Press. ISBN 0813511984.
- John Julius Norwich (1991): Byzantinium: The Decline and Fall. Viking. ISBN 0679416501.
| Edeltäjä Aleksios I Komnenos |
Bysantin keisari |
Seuraaja Manuel I Komnenos |
