Jehovan todistajien tavat
Wikipedia
| Uskonto Osa artikkelisarjasta |
|
 |
|
|
Järjestö |
|
|
Henkilöitä |
|
|
Kriitikoita |
|
|
Kirjoja |
|
|
Lehtiä |
|
|
Muut |
|
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Moraali
Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan raamatuntulkintansa mukaista moraalia. Erityisesti Nathan Homer Knorrin päivistä saakka Jehovan todistajia on kehotettu kiinnittämään huomiota moraaliinsa. Vartiotornissa sekä liikkeen muissa julkaisuissa annetaan usein yksittäisiä moraalikysymyksiä ja yleistä kristillistä elämääkoskevia ohjeita. Lisäksi Jehovan todistajia muistutetaan aika ajoin siitä, että he voivat käytöksellään "tuottaa kunniaa Jehovan nimelle" ja että vastaavasti moraaliton käytös häpäisee Jumalan ja koko kansainvälisen veljesseuran. Vuonna 1962 Jehovan todistajat palasivat aikaisempaan opetukseensa siitä, että Roomalaiskirjeen 13. luvun "esivallat" ovat maallisia esivaltoja. Eritysesti siitä lähtien he ovat halunneet olla alamaisia esivaltojen määräyksille ja laeille.
Mikäli Jehovan todistajien moraalikäsityksiä halutaan kritisoida, voidaan kiinnittää huomiota siihen, että heidän moraalikäsityksensä ovat pitkälti sidotut Vartiotorni-seuran raamatuntulkintaan. Heidän kannanottonsa yksittäisissä moraalikysymyksissä saattavat vaihdella nopeastikin sen mukaan, minkä kannan Seura on kysymykseen kulloinkin ottanut. Hyvä esimerkki on avoliitto, jota Jehovan todistajille suositeltiin presidentti Rutherfordin aikana. Nykyään avosuhteessa eläminen johtaa seurakunnasta erottamiseen. Toinen kriittinen kohta on se, että Jehovan todistajien tiukat moraalisäännöt voivat helposti johtaa tuomitsevaan asenteeseen sekä ulkopuolisia että liikkeen sisällä olevia kohtaan. Yksittäiset Jehovan todistajat saattavat osoittaa kohtuutonta kiinnostusta toisten jäsenten elämäntapoja kohtaan ja suhtautua heidän käytökseensä tuomitsevasti ja ymmärtämättömästi. Liikkeen sisällä tapahtuvaa tarkkailua pyritään vähentämään opastamalla ihmisiä "avartumaan" ja ymmärtämään erilaisia tapoja, kunhan ne vain ovat sopusoinnussa heidän raamatuntulkintansa kanssa. Samalla liike esittääkin virallisesti olevansa "puhtain kansakunta maan päällä" ja esittää todistajien korkean moraalisen tason todisteena siitä, että Jehovan todistajat ovat Jumalan kansakunta maan päällä. Usein Jehovan todistajien korkea moraali esitetään vastakohtana ulkopuolisten, eli "maailmallisten", moraalittomuuksille ja huonoille tavoille.
[muokkaa] Suhde yhteiskuntaan
Vuodesta 1962 Jehovan todistajat ovat opettaneet, että todistajien on oltava kuuliaisia maallisille esivalloille Roomalaiskirjeen 13. luvun perusteella. Heidän odotetaan maksavan tunnollisesti veronsa ja noudatettava kaikkia lakeja ja yhteiskunnan määräyksiä, mikäli ne eivät ole ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Uuden maailman käännöksen mukaan kuuliaisuus esivalloille on "suhteellista". Mikäli esivalta vaatii jotakin, mitä Jehovan todistajat eivät raamatullisen ymmärryksensä perusteella voi noudattaa, ei esivallan käskyä tule heidän tulkintansa mukaan totella. Tällöin astuu voimaan periaate: "Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmisiä" (Apostolien teot 5:29). Myös perinteinen kristillinen tulkinta on lähtenyt siitä, että esivaltaa ei tule totella, mikäli se vaatii jotain, joka on Jumalan tahdon vastaista.
Jehovan todistajat eivät myöskään tervehdi lippua tai laula kansallislaulua, koska tämä luokkaa heidän mukaansa kristillistä puolueettomuutta ja rinnastuu epäjumalanpalvontaan. Myöskään kansallisten juhlapäivien viettoa ei suvaita.
Jehovan todistajat haluavat pysyä puolueettomina suhteessa yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin, koska he eivät halua olla "osa maailmasta". Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vartiotorniseura on edellyttänyt Jehovan todistajilta pidättäytymistä politiikasta. Jehovan todistajat eivät pidä sopivana puolueisiin tai poliittisiin järjestöihin kuulumista. He eivät äänestä eivätkä asetu ehdokkaaksi poliittissa vaaleissa (äänestämisestä tehtiin tosin virallisesti omantunnonasia 1. marraskuuta 1999 Vartiotornissa). Jehovan todistajat kieltäytyvät myös asepalveluksesta. Asevelvollisuuden suorittamismuotona myös siviilipalvelus oli pitkään Jehovan todistajien mukaan kristitylle sopimatonta, kunnes menettelystä tehtiin jäsenten omantunnon asia vuonna 1996. Vaikka siviilipalveluksen suorittaminen on nykyään Jehovan todistajille sallittu, he saavat vapautuksen asepalveluksesta rauhan ajaksi.
Jehovan todistajien puolueettomuus on toisinaan johtanut vaikeuksiin. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Saksassa sadat Jehovan todistajat teloitettiin vankileireillä kieltäydyttään palvelemasta asevoimissa. Neuvostoliitossa samoin kuin nykyäänkin Kiinan kansantasavallassa Jehovan todistajien toiminta oli kiellettyä. Myös useissa Afrikan maissa todistajien toiminta on kielletty ja heitä on vainottu. Sortoa on ilmennyt myös demokraattisesti hallituissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa toisen maailmansodan aikana ja välittömästi sen jälkeen.
Jehovan todistajien Vartiotorni-seuran väitettä puolueettomuudesta on toisinaan myös kyseenalaistettu. Ennen Jehovan todistajien järjestön toiminnan kieltämistä Saksassa vuonna 1933 Jehovan todistajat jakoivat saksalaisille 2,1 miljoonaa kopiota Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjeestä "Tosiasioiden julistus", jossa mm. tuomittiin "kauppaa käyvien juutalaisten ylläpitämän suurpääoman" avulla harjoitetut riistotoimet ja kiellettiin juutalaisten koskaan antaneen "pienintäkään rahasummaa" Jehovan todistajien työn rahoittamiseksi. Jehovan todistajat ovat vastanneet väitetyn juutalaisvastaisuuden perusteella esitettyyn kritiikkiin viittaamalla haluun löytää kompromissi Saksan uuden valtakunnanhallituksen kanssa, jotta toiminta Saksassa olisi voinut jatkua. (Herätkää! 8.7.1998).
Brittiläinen The Guardian kirjoitti 8.10.2001 esille tulleestä Vartiotorni-seuran NGO (Non-Governmental Organisation)-jäsenyydestä Yhdistyneiden Kansakuntien DPI-osaston kanssa. Lukuisat kyselyt saivat YK:n julkaisemaan vuonna 2004 tiedotteen, jossa Vartiotorni-seuran todettiin olleen NGO-jäsenyyssuhteessa YK:n DPI-osaston kanssa vuosina 1992-2001. Jehovan todistajien järjestö on puolustautunut puolueettomuuteensa kohdistuvalta arvostelulta vetoamalla NGO-jäsenyyden järjestölle tuomaan mahdollisuuteen käyttää YK:n päätoimiston kirjastoa. YK vaatii NGO-jäsenjärjestöiltään muun muassa YK:n peruskirjan ihanteiden jakamista. Jehovan todistajat opettavat YK:n olevan ns. Ilmestyskirjan peto ja he ovat julkaisemassaan kirjallisuudessa toistuvasti arvostelleet kirkkojen yhteistyötä YK:n kanssa. Vartiotorni-seura pyysi eroa YK:n NGO-jäsenyydestä 9.10.2001.
Jehovan todistajat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Liikettä on syytetty useissa maissa jäsenten kohtuuttomasta kontrolloinnista. Liikkeen erottamiskäytäntö on saanut osakseen suurta kritiikkiä. Liikkeestä eroaminen on periaatteessa helppoa, mutta jäsenet eivät saa olla minkäänlaisessa yhteydessä erotettuun tai eronneeseen. Sen mukaan sukulaistenkin on harkittava huolellisesti ovatko yhteydessä erotettuun, ellei ole pakko. [1]. Jehovan todistajien seurakuntien sisäisen oikeudenkäytön piirteiden kuten sen, että he suhtautuvat kielteisesti maallisiin oikeudenkäynteihin seurakunnan jäsenten kesken, on katsottu johtaneen muun muassa lasten hyväksikäyttäjien toiminnan edesauttamiseen. Tästä liikettä on arvostellut muun muassa entinen hallintoelimen avustaja Barbara Anderson [1] Asiasta on jäljempänä annettu yksiselitteiset ohjeet siten, että jokainen pedofiliatapaus tulee ilmoittaa välittömästi viranomaisille.
Jehovan todistajien järjestön toiminta on viime vuosina kohdannut vaikeuksia joissakin Euroopan maissa. Saksassa Jehovan todistajat saavuttivat julkisoikeudellisen yhteisön (Public Corporation) aseman helmikuussa 2006 kymmenen vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen. [2] Heidän hakemuksensa oli aikaisemmin hylätty senaatissa muun muassa sen takia, että Jehovan todistajat kieltävät jäseniltään poliittisissa vaaleissa äänestämisen ja uskonnosta erotettujen ja eronneiden jäsenten hylkääminen aiheuttaa kysymyksiä ihmisoikeuksien näkökulmasta. [3]. Vartiotornissa 1.11.1999 s.29 todetaankin äänestämisestä: Jos joku päättää mennä vaalipaikalle ja äänestyskoppiin, se on hänen ratkaisunsa. Se mitä hän siellä ollessaan tekee, on hänen ja hänen Luojansa välinen asia.
Ranskassa vuonna 1996 parlamentaarinen selvitystyöryhmä luokitteli Jehovan todistajat yhdeksi 173 :sta vaaralliseksi epäillyistä lahkosta, joita tarkkailemaan perustettiin erityinen toimielin.[4]. Sittemmin Jehovan todistajien toiminnan verovapaus Ranskassa on poistettu ja valtio on vaatinut Ranskan Jehovan todistajilta suurta jälkiveroa takautuvasti.
Venäjällä maaliskuussa 2004 oikeus päätti kieltää Jehovan todistajien toiminnan Moskovan alueella. Oikeuden mielestä liikkeen käytännöt rikkovat perheitä, rohkaisevat itsemurhaan ja uhkaavat sen jäsenten terveyttä kieltämällä verensiirrot.[5]
[muokkaa] Elämän kunnioittaminen
Jehovan todistajien käsityksen mukaan kaikki elämä on pyhää, koska sen alkuperä on Jumalassa. He uskovat, että Raamatun mukaan ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, joten aborttia pidetään murhana. Murhaa pidetään raskaana syntinä, joka johtaa erottamiseen. Myös sodassa tappamista pidetään murhana, ja asevelvollisuuden suorittamista murhaamaan opettelemisena. Tämän perusteella Jehovan todistajat ovat Rutherfordin ajoista kieltäytyneet palvelemasta armeijassa tai suorittamasta asevelvollisuuttaan, vaikka vaihtoehtona olisi kuolemantuomio. Charles Taze Russell, raamatuntutkijoiden liikkeen perustaja, oli sitä mieltä, että kristityn tulee mennä armeijaan, mikäli esivalta sitä häneltä vaatii. Hän kuitenkin totesi, että kristityn ei ole sodassakaan lupa tappaa. I maailmansodassa raamatuntutkijat ampuivat yleensä maahan tai ilmaan tai yrittivät lyödä aseen vastustajan kädestä. Yksittäiset raamatuntutkijat tosin kieltäytyivät asepalveluksesta jo silloin. Toki asevelvollisuudesta kieltäytymiseen on vaikuttanut myös halu pysytellä puolueettomana valtioiden kiistoissa sekä halu korostaa, että Jehovan todistajat ovat ensi sijassa Jehova Jumalan ja vasta toissijaisesti maallisten hallitusten alaisia. Rutherfordin aikaan tämä oli ratkaiseva perustelu, nykyään viitataan enemmän väkivallasta pidättäytymiseen.
Jehovan todistajat suhtautuvat kunnioituksella myös eläinten ja luonnon elämään. Heidän mukaansa metsästys on sallittua vain ravinnon hankkimiseksi, ei huvitukseksi. Heitä kehotetaan kohtelemaan myös kotieläimiään hellyydellä ja kunnioituksella, samoin välttämään luonnon kuluttamista.
[muokkaa] Seksuaalietiikka ja perhe-elämä
Jehovan todistajien mukaan ihminen on seksuaalinen olento. Seksuaalisuus on Jumalan ihmiselle antama lahja, avioparin keskinäisen kiintymyksen osoitus ja mielihyvän lähde. Tätä lahjaa on kuitenkin käytettävä vastuullisesti. Jehovan todistajien käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, että seksuaalisuutta tulee toteuttaa vain miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Kaikki muu seksuaalisuuden toteuttaminen on periaatteessa väärin.
Jehovan todistajat tuomitsevat tämän perusteella sekä esiaviollisen että avioliiton ulkopuolisen seksin. Itsetyydytystä ei pidetä raskaana syntinä, mutta kylläkin epäpuhtaana tapana, jota kehotetaan välttämään. Homoseksuaalisen seksin harjoittamista pidetään syntinä. Aiemmin jo homoseksuaaliset tunteet tai "kiusaukset" olivat synnillisiä ja ne kehotettiin voittamaan rukouksella ja ahkeralla todistamiselle. Nykyään tehdään ero homoseksuaalisen suuntautumisen ja homoseksuaalisten tekojen välillä. Edellinen ei ole erottamisperuste, jälkimmäiset kyllä. Jehovan todistajien sanotaan tutkivat mielellään Raamattua homoseksuaalien kanssa ja he voivat käydä todistajien kokouksissa, mutta ketään avoimesti homoseksuaalina elävää ei voida hyväksyä kasteelle ja seurakunnan yhteyteen.
Menneisyydessä Jehovan todistajat pyrkivät säätelemään myös avioparien seksuaalielämää selittämällä, että tietyt "luonnottomat" seksuaalisuuden toteuttamismuodot, kuten suu- ja anaaliseksi, olivat raamatunvastaisia ja siten kiellettyjä. Nykyään avioparien keskinäistä seksuaalielämää ei säädellä, vaan kyseessä katsotaan olevan omantunnonasian. Ilmi tullessaan tämänkaltaiset "luonnottomuudet" saattavat edelleenkin merkitä palvelusetujen menetystä vanhimmille tai avustaville palvelijoille.
Jehovan todistajat eivät kiellä ehkäisyä, joskin sellaista ehkäisykeinoa, jossa hedelmöitys sallitaan ja hedelmöityneen munasolun kehitys yritetään myöhemmässä vaiheessa keskeyttää, ei hyväksytä. [2] Sterilisaatioon ehkäisykeinona suhtaudutaan erittäin kielteisesti ja se saattaa ilman pätevää terveydellistä perustetta tehtynä asettaa kyseenalaiseksi henkilön kyvyt toimia seurakunnan vastuutehtävissä. [3]
[muokkaa] Perhe-elämä
[muokkaa] Naimisiin meneminen
Jehovan todistajien tulee mennä naimisiin vain toisen Jehovan todistajan kanssa. He soveltavat Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeen 7:39 annettua neuvoa avioitua "vain Herrassa" siten, ettei kenenkään Jehovan todistajan tulisi mennä naimisiin ulkopuolisten kanssa. Ulkopuolisen kanssa naimisiin menemisestä ei eroteta, mutta joitakin seuraamuksia on. Näitä ovat esimerkiksi kaikkien seurakunnassa suoritettavien tehtävien menettäminen ja jopa jäsenen merkitseminen. Jos ulkopuolisen kanssa naimisiin menneen vanhemmat hyväksyvät avioliiton, tai antavat sille "hiljaisen hyväksynnän", se voi johtaa palvelusetujen kuten esimerkiksi vanhimmistopaikan menettämiseen. Palvelusedut ovat tehtäviä, joita henkilöt suorittavat seurakunnassa. Palvelustehtäviä ovat esimerkiksi lehtipöydästä huolehtiminen, äänentoistosta huolehtiminen ja seurakunnan raha-asioiden hoito. Palvelustehtävät voivat olla myös enemmän hengellisiä kuten jonkin kokouksen johtaminen tai rukousten pitäminen kokouksissa.
Merkitsemisestä ja muista kurinpitotoimista lisää artikkelissa Jehovan todistajien kuri seurakunnissa
[muokkaa] Perheen hierarkia
Jehovan todistajien perhe-elämä perustuu liikkeen raamatuntulkintaan. Perheen mies on perheen pää ja tekee lopulliset päätökset. Vaimojen tehtävänä on tukea ja neuvoa miehiään sekä kunnioittaa tehtyjä päätöksiä. Miehiä käsketään rakastamaan sekä kunnioittamaan vaimoaan ja hoitamaan perhettään kuten Kristus seurakuntia. Vanhemmilla on vastuu opettaa lapsiaan. Tämä tapahtuu osittain perhetutkistelu-menetelmän avulla, jossa tutkitaan jotakin Vartiotorni-seuran julkaisemaa tarkoitukseen sopivaa materiaalia. Lapsia ei kasteta syntyessä, vaan kaste tapahtuu lapsen omasta päätöksestä.
Liikkeeseen kuuluvissa perheissä hierarkia on ylhäältä alas:
- Jehova on Jeesuksen "pää"
- Jeesus on seurakunnan "pää"
- Seurakunta
- Mies on naisen "pää"
- Nainen tukee miestään
- Lapset
Jehovan todistajat uskovat, että perheessä aviomiehen tulee kantaa vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista Jumalan edessä. Hänen tulee ottaa huomioon vaimonsa toiveet ja perheen etu. Vaimo on miehensä tukena ja auttajana.
[muokkaa] Avioero
Avioliittoa pidetään pyhänä, ja sitä ei tulisi purkaa muulloin kuin aviorikoksen yhteydessä. Turhaksi katsotusta avioliiton purkamisesta voi seurata seurakunnasta erottaminen. Mikäli avioliitto puretaan ilman, että aviorikosta on tapahtunut, osapuolet eivät voi tahoillaan avioitua uudelleen, kunnes on osoitettu toisen heistä harrastaneen seksuaalista kanssakäymistä jonkun kolmannen osapuolen kanssa. Tämä johtuu siitä, että Jehovan todistajat katsovat perusteetta puretun avioliiton kuitenkin edelleen olevan voimassa Jumalan ja seurakunnan edessä, kunnes aviorikos on tapahtunut. Mikäli kuitenkin avioidutaan uudelleen ilman todennettua aviorikosta edellisessä liitossa, "luvatta" avioituva yleensä erotetaan seurakunnasta. [4]
[muokkaa] Suhtautuminen alkoholiin ja muihin päihteisiin
Jehovan todistajat saavat käyttää alkoholia, jos he niin haluavat. Humalahakuinen juominen lasketaan synniksi ja alkoholismi voi olla erottamisen peruste. Tupakointia pidetään ruumiin saastuttamisena, ja tupakointi onkin jäseniltä ehdottomasti kielletty. Tupakointi kiellettiin jäseniltä 1970-luvulla, jolloin todistajilla oli puoli vuotta aikaa lopettaa. Huumeet ovat kielletty. Jehovan todistajat saavat käyttää kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä ohjeiden mukaan.
[muokkaa] Suhde ulkopuoliseen maailmaan
[muokkaa] Yleiskatsaus
Jehovan todistajat elävät yleensä suhteellisen normaalia elämää, joka ei eroa yhteiskunnan valtaväestön elämästä. Heitä ei vaadita käyttämään tietynlaista vaatepartta (miehillä pitkä parta saattaa kuitenkin estää pääsyn tärkeisiin virkoihin Jehovan todistajien keskuudessa), heidän ei odoteta pidättyvän tietyistä ruokalajeista (paitsi veriruoista) tai juomista (kuten kahvista, teestä tai alkoholista), heitä ei ole kielletty kuuntelemasta musiikkia, katsomasta elokuvia tai käymästä teattereissa eivätkä he suhtaudu periaattellisen negatiivisesti television ja internetin tapaisiin teknisiin edistysaskeliin. Yleisesti ottaen Jehovan todistajien on helpompi sulautua yhteiskuntaan kuin monen muun uskonnollisen ryhmän.
[muokkaa] Harrastuksista
Vartiotorniseura antaa kuitenkin ohjausta Jehovan todistajien arkipäivän käytöstä niin monin yksityiskohtaisin suosituksin, ohjein ja neuvoin, joita noudattamalla sulautuminen muuhun yhteiskuntaan jää rajalliseksi. Jehovan todistajien lapsien osallistumista koulun kerhoihin tai järjestettyyn vapaa-aikaan ei pidetä suotavana, ei liioin osallistumista urheiluseurojen toimintaan. Ammattilaisurheilua on perinteisesti pidetty negatiivisena, koska sen on katsottu vievän liian paljon aikaa saarnaamistyöltä ja johtavan epäterveisiin ilmiöihin, kuten "luomusten palvontaan". Väkivaltalajit, kuten nyrkkeily tai itsepuolustuslajit ovat kiellettyjä. Myös kauneuskilpailuihin osallistumista on pidetty pahana, koska ne alistavat naista ja kiinnittävät turhan voimakkaasti huomiota ulkoiseen kauneuteen.
Vaikka musiikki, elokuvat, kirjat ja teatteri eivät sinällään ole kiellettyjä, Jehovan todistajia kehotetaan valitsemaan huolella sen, mitä katsovat tai kuuntelevat. Ajanviete, joka edistää moraalittomuutta tai väkivaltaa tai jolla on tekemistä spiritismin tai "väärän uskonnon" kanssa, on tuomittavaa. Niinpä Jehovan todistajat kieltäytyvät yleensä katsomasta kauhuelokuvia tai erotiikkaa (pornografiasta puhumattakaan). Vaikka tanssimista ei ole suoraan kielletty, liittyy siihen Vartiotorniseuran ohjeistuksessa varoituksia. Esimerkiksi epäsiveellisenä pidetty tanssi on kiellettyä, ja ruumiillisen kontaktin mukanaan tuoma tanssi on periaatteessa sallittu vain oman aviopuolison tai läheisen sukulaisen kanssa. Seuran julkaisut ovat lisäksi varoitelleet suorasukaiseen sävyyn tietyistä musiikkityyleistä, kuten Rap-musiikista ja metallimusiikista. Jehovan todistajat pitävät useimpien rap-kappaleiden sanoituksia väkivaltaa, seksiä tai ahneutta ihannoivina ja metallimusiikin sanotaan edistävän satanismia.
[muokkaa] Työelämä
Jehovan todistajille on annettu yksityiskohtaisia ohjeita ammatin valinnasta. Sellaiset ammatit, joissa joudutaan tekemisiin muiden uskontokuntien asioiden hoitamisen kanssa, ovat kiellettyjä. Tällainen toimi olisi esimerkiksi kirkon hautausmaan hoitaminen. Kiellettyjä ovat myös ammatit, jotka palvelevat välillisesti tai välittömästi armeijaa tai puolustusvoimia. Sama koskee kaikkinaisia ammatteja, joissa on vaara joutua sukupuoliseen moraalittomuuteen. Koulun opettajana toimiva Jehovan todistaja voi joutua eroamaan, mikäli hänen olisi opetussuunnitelman puitteissa pakko opettaa evoluutioteoriaa. Sairaanhoitaja, joka kuuluu Jehovan todistajiin, saa antaa potilaille verensiirtoja jos päätöksen verensiirron antamisesta tekee joku muu, esimerkiksi lääkäri.
Aikaisemmin Jehovan todistajat suhtautuivat varsin kielteisesti korkeamman koulutuksen hankkimiseen. Yliopistotasoisen koulutuksen hankkimista pidettiin turhana, koska he uskoivat lopunajan olevan lähellä. Kouluttautuminen vei liian paljon aikaa saarnaamistyötä. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden arveltiin joutuvan opinnoissaan kohtaamaan evoluutioteorian ja raamattukritiikin tapaisia uskoa turmelevia käsityksiä, ja opiskelijaelämän selitettiin olevan täynnä moraalittomuutta ja turmeltuneisuutta. Usein korkeakouluopintojen syyksi arveltiin halua kohottaa itsensä muiden yläpuolelle tai halua rikastua. Kaikista näistä varoituksista huolimatta korkeakouluissa opiskelua ei koskaan virallisesti kielletty, ja osa Jehovan todistaja -nuorista valitsikin tämän tien, vaikka he ja heidän perheensä joutuivatkin kohtaamaan seurakunnassa paheksuntaa. Nykyään korkeakouluopintoihin suhtaudutaan selvästi aiempaa myönteisemmin, vaikka osa vanhemmista Jehovan todistajista paheksuu niitä vieläkin. Vielä nykyäänkin Jehovan todistajat arvostavat perinteisiä käytännön ammatteja, joihin pätevöityminen ei vaadi vuosien koulutusta.
Vartiotorni-lehti kehottaa Jehovan todistajia tarpeen vaatiessa rikkomaan työsuhteeseen kuuluvan vaitiolovelvollisuutensa, mikäli heidän tietoonsa ammattia harjoittaessaan tulee toisen Jehovan todistajan tekemä uskonnollinen rikkomus josta seurakunnan vanhinten tulisi tietää. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi sairaanhoitajalla, joka saisi tietää uskonsisarelleen sairaalassa tehdystä abortista. [5]
[muokkaa] Internet
Viime aikoina on varoiteltu erityisen painokkaasti internetin vaaroista. Vaikka netin käyttäminen työssä ei ole kiellettyä, ei vapaa-ajan viettämistä netissä pidetä hyväksyttävänä. Jehovan todistajat varoittelevat internetin sisältävän moraalittomuutta ja väkivallan ihailua, lisäksi sieltä selitetään löytyvän "uskolle vaarallista" materiaalia, kuten Jehovan todistajista eronneiden ja erotettujen, järjestön toimintaa kritisoimaan päätyneiden "luopioiden" kirjoituksia.
[muokkaa] Sopeutuminen yhteiskuntaan
Edellä mainitut seikat hankaloittavat Jehovan todistajien sulautumista normaaliin yhteiskuntaan. Toisaalta, Jehovan todistajien seurakunta on erittäin tiivis yhteisö eikä suhteita ulkopuolisiin yleensä tarvita. Tiivis yhteisö muodostuu ongelmaksi yleensä vasta silloin, jos henkilö ei enää usko kuten Jehovan todistajat opettavat.
Jehovan todistajat eivät juhli yhteiskunnassa yleisiä kirkollisia ja maallisia juhlapäiviä, eivätkä syntymäpäiviä. Kaikkien Jehovan todistajien odotetaan saarnaavan ympärillä olevilleen. Tämän takia ulkopuoliset saattavat vierastaa heitä. Myönteistä suhtautumista Jehovan todistajiin jarruttaa heidän käsityksensä pelastumisesta. Jehovan todistajat uskovat että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä vain heidän järjestöönsä kuuluvat voivat pelastua. Julkaisuissa kuitenkin kehotetaan jatkuvasti olemaan avoin ja huomaavainen kaikille ihmisille uskonnosta, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.
Jehovan todistajilta odotetaan kuitenkin kaikkien 'maallisten' lakien tarkkaa noudattamista, niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa heidän raamatuntulkintansa kanssa. Tämän takia he ovat yleensä lainkuulaisia eikä heistä ole vaaraa muulle yhteiskunnalle.
[muokkaa] Suhtautuminen kritiikkiin
Jehovan todistajat uskovat, että toisinaan televisio ja sanomalehdet levittävät heistä valheellisia tai vääristeltyjä tietoja. Mediassa on esimerkiksi uutisoitu tapauksista, joissa Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirroista tai kieltänyt sellaisen antamisen lapselleen. Vuonna 2002 Britannian yleisradioyhtiö BBC televisioi dokumentin, jossa Jehovan todistajien järjestöä Vartiotorni-seuraa syytettiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä ja salaamisesta seurakunnissa. [6] TV-dokumentteja aiheesta televisioitiin myös mm. Ruotsissa (Uppdrag Granskning), Yhdysvalloissa (Dateline, NBC), Australiassa (Sunday) ja Suomessa (Silminnäkijä, TV2). Vartiotornissa kirjoitetaan: Useissa maissa media on väittänyt, että todistajat ovat kieltäytyneet antamasta lapsilleen lääkärinhoitoa ja myös tieten tahtoen katsoneet läpi sormien uskonveljiensä vakavia syntejä. - - Vilpittömät ihmiset, jotka tuntevat meidät, tajuavat kuitenkin nämä syytökset vääriksi. [6]
Jehovan todistajat syyttävät liikkeen aktiivisia ex-jäseniä, luopioita, vääristelyiden, valheiden ja puolitotuuksien levittämisestä. Jehovan todistajat eivät suhtaudu suopeasti siihen, että entiset jäsenet ovat kritisoineet Vartiotorni-seuran toimintatapoja ja opetuksia internetissä tai mediassa. Miten voimme välttyä joutumasta luopioiden petoksen uhreiksi? - - ’Kartamme heitä’ hylkäämällä heidän järkeilynsä – esittävätpä he niitä suullisesti, painetussa muodossa tai Internetissä [7]. Jehovan todistajat suosittelevat, että kun etsitään internetistä tietoa Jehovan todistajista, mentäisiin suoraan jollekin Vartiotorni-seuran virallisista sivuista eikä käytettäisi hakukoneita, jotka heidän mukaansa antavat tuloksena pääasiallisesti luopioiden ylläpitämiä sivustoja [8].
Jehovan todistajien Vartiotorni-seura on viime aikoina puolustanut oikeuksiaan aktiivisemmin Internetissä julkaistun aineiston suhteen. Tammikuussa 2006 The Guardian kertoi verkkoversiossaan, että aihealueittain valikoituja lainauksia Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjallisuudesta esittänyt suosittu kanadalainen sivusto Quotes.Watchtower.ca suljettiin. [7] Vartiotorni-seura oli esittänyt sivuston pitäjälle 100 000 Kanadan dollarin haasteen sulkea sivusto vedoten tekijänoikeusrikkomuksiin ja siihen, että tekijän tarkoitus olisi sitaattioikeuden rehellisen käyttämisen sijaan "kiusaannuttaa asianomistaja" lainaamalla valikoidusti Vartiotorni-seuran julkaisemaa kirjallisuutta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Valtakunnan Palveluksemme, Elokuu 2002
- ↑ Vartiotorni 15.2. 1970 s.92 (vuosikerta)
- ↑ Vartiotorni 15.6. 1999 s.27
- ↑ Kiinnittäkää Huomiota Itseenne ja Koko Laumaan s.132-133
- ↑ Vartiotorni 1.9.1987
- ↑ Vartiotorni 1.9, 2004 s.16
- ↑ Vartiotorni 15.2, 2004 s.17
- ↑ Valtakunnan Palveluksemme 6/2005 s.7
Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.
