Jehovan todistajien historia

Wikipedia

Uskonto Osa artikkelisarjasta Jehovan todistajat

Järjestö Jehovan todistajien historia Vartiotorniseura Hallintoelin Raamatuntulkinta Kuri seurakunnissa Jehovan todistajien tavat Suhtautuminen vereen Betel-koti

Henkilöitä Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford Nathan Homer Knorr Frederick William Franz Milton G. Henschel Don A. Adams

Kriitikoita Raymond Franz

Kirjoja Uuden maailman käännös

Lehtiä Vartiotorni Herätkää!

Muut Valtakunnansali Luettelo oppimuutoksista Raamatuntutkijat Jehovan todistajat Suomessa

Jehovan todistajat ovat 1800-luvun lopussa perustettu restorationistinen uskonto, johon kuuluu sanoman julkinen levittäminen. Tässä artikkelissa käsitellään Jehovan todistajien historiaa ja sen johtajia aikajärjestyksessä. Jehovan todistajien historia voidaan jakaa kolmeen pääosaan: C.T.Russellin aikaiseen alkuosaan sekä J. F. Rutherfordin aikaisiin suurempiin muutoksiin ja nykyaikaan. J. F. Rutherfordin aikana Jehovan todistajat omaksuivat nykyisen nimensä, joten useat pitävät häntä Jehovan todistajien perustajana. Charles Taze Russell kuitenkin perusti Vartiotorniseuran joka on Jehovan todistajien laillinen yhdistys Yhdysvalloissa.

Sisällysluettelo 1 1870-1916 Charles Taze Russell 2 1916-1942 Joseph Franklin Rutherford 3 1942-1975 Nathan Homer Knorr 4 Vuodesta 1976 nykypäivään 4.1 Frederick William Franz 4.2 Milton George Henschel 5 Järjestö nykyään 6 Lähteet

[muokkaa] 1870-1916 Charles Taze Russell

Russell syntyi vuonna 1852 perheeseen, joka kuului presbyteeriseen kirkkoon. Hän oli menettää uskonsa, kunnes vuonna 1870 hän tapasi joitakin Adventistikirkon jäseniä.

1870-luvun alkupuolella Alleghenyssä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella alkoi toimia suhteellisen vaatimaton Charles Taze Russellin vetämä raamatuntutkisteluryhmä. Vuonna 1876 C. T. Russel tapasi Nelson H. Barbourin ja omaksui hänen käsityksensä raamatun aikalaskelmista. Russell tuki taloudellisesti Barbourin julkaisemaa "Herald of the morning"-lehteä. Samana vuonna hän myös lähetti kirjoituksen "Pakanain ajat — milloin ne päättyvät?" Bible Examiner -lehteen, jota julkaistiin Brooklynissa New Yorkissa. Sen lokakuun numerossa sivulla 27 sanottiin: "Seitsemän aikaa päättyvät vuonna 1914". "Pakanain ajat" on se aikakausi, jota eräässä raamatunkäännöksessä sanotaan "kansakuntien määräajoiksi" (Luukas 21:24).

Heinäkuussa 1879 C. T. Russelin vetämä raamatuntutkisteluryhmä julkaisi ensimmäisen numeron lehteä Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). (Nykyään Vartiotornin levikki on 26 439 000 kappaletta 151 kielellä.) Vuoteen 1880 mennessä tuon pienen ryhmän rinnalle oli syntynyt lukuisia seurakuntia läheisiin osavaltioihin. Vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura, ja vuonna 1884 se rekisteröitiin ja C. T. Russellista tuli sen puheenjohtaja eli presidentti. Seuran nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuraksi. Vuoteen 1909 mennessä työstä oli tullut kansainvälistä, ja Seuran päätoimisto muutettiin nykyiselle paikalleen New Yorkiin. Russelilaisia kutsuttiin myös kansainvälisiksi raamatuntutkijoiksi. Suomessa työ alkoi 1910.

Vuonna 1914 Vartiotorniseura alkoi järjestää kuvaesitystä jonka nimi oli "The Photo-Drama of Creation" (suom. Kuvaesitys Luominen). Se kertoi luomiskertomusta ja yhdisti kuvaa ja ääntä. Vuonna 1914 esitystä kävi katsomassa yli 9 miljoonaa ihmistä.

C. T. Russell kuoli saarnamatkalla vuonna 31. lokakuuta 1916 Texasissa.

Katso myös Jehovan todistajien toimintaa Suomessa

[muokkaa] 1916-1942 Joseph Franklin Rutherford

Charles Taze Russelin seuraajaksi tuli seuraavana vuonna Joseph F. Rutherford. Joseph Franklin Rutherford syntyi Missourissa, Yhdysvalloissa 8.11.1869. Hän kasvoi uskonnollisessa baptistiperheessä. Nuorena Rutherford opiskeli yliopistossa oikeustiedettä. Hänen vähävarainen perheensä ei kyennyt maksamaan opiskeluja joten hän hankki tuloja myymällä tietosanakirjoja ovelta ovelle. Valmistuttuaan Rutherford toimi kaksi vuotta tuomari E.L. Edwardsin oppioikana ja myöhemmin hänestä tuli tuomioistuimen pikakirjoittaja. Vuonna 1892 hän sai luvan harjoittaa asianajotoimia Missourissa ja hän toimikin muutamia kertoja erikoistuomarina. Tästä hän sai lempinimensä "Tuomari Rutherford", jona hänet tunnettiin myöhemmin.

Vuonna 1984 Rutherford sai käsiinsä muutamia Russellin kirjoja ja vakuuttui hänen sanomastaan. Hänet kastettiin Raamatuntutkijaksi vuonna 1906 ja hänestä tuli myöhemmin Vartiotorniseuran laillinen neuvonantaja.

Russellin kuoltua Vartiotorniseura ajautui sisäisiin valtakamppailuihin. Julkaisutoimintaa alkoi hoitaa viisihenkinen toimituskomitea ja kolmehenkinen toimeenpaneva komitea, joissa molemmissa Rutherford toimi. Rutherford valittiin presidentiksi 6.1.1917. Monia muutoksia alkoi tapahtua. Vartiotornin sisarlehti Kultainen Aika alkoi ilmestyä. (Nykyinen Herätkää!-lehti, jonka levikki on noin 22 842 000 kappaletta 85 kielellä). Ovelta ovelle -todistamiseen kiinnitettiin suurempaa huomiota. Tämä osoittautui tehokkaksi tavaksi levittää sanomaa, mutta toisaalta jotkut pitivät sitä arvolleen sopimattomana ja jäivät pois toiminnasta. Kesällä 1917 liikkeen johto jakaantui monien seurakuntien tavoin ja osa jäsenistä kääntyi Rutherfordin linjaa vastaan.

Vähitellen Rutherford haali itselleen lisää valtaa Vartiotorniseurassa ja hän hajottikin toimituskomitean vuonna 1925 koska se oli asettunut vastustamaan hänen "Kansan synty" nimistä kirjoitustaan. Vuonna 1927 Rutherford teki jyrkän pesäeron Russellin käsityksestä siitä, että hän olisi ollut viimeinen Jumalan sanansaattaja. Hän kumosi useita Russellin näkemyksiä omilla opetuksillaan, ja samalla siihen asti itsenäisesti toimineet seurakunnat siirrettiin Seuran keskusjohdon alle. Tämä tarkoitti sitä, että Rutherfordilla oli valta Vartiotorniseuran presidenttinä määrätä kaikkia seurakuntia.

Rutherford aloitti kampanjan opetuksesta, että järjestö muodosti teokratian, jota Jehova itse johtaa. Hän myös piti tiukan linjan siitä, että kaikki alistuivat hänen opetuksiensa alle. Ne jotka eivät suostuneet, vastustivat Herran järjestelyjä ja joutuivat erotetuksi.

Vuonna 1931 osa raamatuntutkijoista erottautui Russelilaisista ja nämä raamatuntutkijat omaksuivat nimekseen Jehovan todistajat (Jesaja 43:10–12). Nimenmuutoksen myötä Rutherford teki viimeisen siirron pois Russelilaisuudesta. Tämän jälkeen Jehovan todistajat ovat olleet itsenäinen käännytystyötä painottava liike. Jotkut Russelin oppien kannattajat, jotka kutsuvat itseään raamatuntutkijoiksi kokoontuvat yhä Yhdysvalloissa, mutta heidän toimintansa on pienimuotoista.

Rutherford korosti jatkuvasti enemmän saarnaamistyötä ja alkoi opettaa, että jokaisen vihkiytyneen velvollisuus on toimia osana julistustyötä. Hän organisoi tehokkaasti saarnaamistyön ja tuntien raportoimista alettiin vaatia 1920-luvun alkupuolella. Rutherfordin aikakautena ajatus teokratiasta, Jumalan alaisuudessa toimivasta järjestöstä, tuli tärkeäksi osaksi Jehovan todistajien opetuksia. Työn innokkuutta lisäsi jatkuvat muistutukset siitä, että Harmagedon oli aivan näköpiirissä.

"Tuomari" Rutherford loi siis vahvan perustan sille suurelle kasvulle, joka seuraavina vuosina tapahtui.

J. F. Rutherford kuoli 8.1.1942^[1]

[muokkaa] 1942-1975 Nathan Homer Knorr

J. F. Rutherfordin seuraajaksi Vartiotorniseuran presidentiksi nimitettiin Nathan Homer Knorr. Knorr syntyi 23.4.1905 ja hän tuli järjestön pariin 16-vuotiaana. Hänet kastettiin 18-vuotiaana Little Lehig-joessa Itä-Pennsylvaniassa 4.7.1923. ^[2] Saman vuoden syyskuussa hän siirtyi töihin pääkeskukseen ja hänestä tuli Vartiotorniseuran varapresidentti vuonna 1940.

Knorr oli erittäin lujatahtoinen mies, hän painotti järjestön merkitystä sekä saarnaamistoimintaa. Hän muodostikin yhdessä Frederick William Franzin ja Hayden Cooper Covingtonin kanssa tiiviin sisäpiirin Seuran johtoryhmässä. Kolmikko tunnettiin hyvin antaumuksestaan Rutherfordin linjalle saarnaamistyöstä sekä antaumuksesta Vartiotorniseuralle Jumalallisena järjestönä. Knorr oli synnynnäinen organisaattori. Hän otti tavoitteekseen laajentaa Jehovan todistajien saarnaamistyötä niin paljon kuin vain kykenisi. Häneltä kuitenkin puuttui henkilökohtaista karismaa, joka teki hänen edeltäjistään hyviä johtohahmoja. Hänen kirjoitustaitonsa eivät olleet Rutherfordin tasolla, mutta hän sai kuitenkin järjestön tuen puolelleen.

Vuonna 1942 Knorr teki linjauksen, joka on yhä nykyäänkin käytössä. Kaikki Vartiotorniseuran julkaisut julkaistaan ilman tekijöiden nimiä, ja samalla seuran kirjeenvaihto muuttui persoonattomaksi. Aiemmin kirjeissä olleet lämminhenkiset, henkilökohtaiset kirjeet ja allekirjoitukset poistettiin ja tilalle tuli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran leima. Vuonna 1943 perustettiinkin Vartiotornin raamattukoulu Gilead, joka valmentaa lähetystyöntekijöitä (sijaitsee Pattersonissa New Yorkissa).

Knorrin aikana VT-seuran varapresidenttinä toimi Frederick William Franz, joka vastasikin lähes kaikista opillisista linjauksista. Hän oli vastuussa Jehovan todistajien raamatun (Uuden Maailman Käännös) kääntämisestä. Knorrin aikana Jehovan todistajien määrä kasvoi 115 000:sta noin kahteen miljoonaan. Knorrin aikana maapallo jaettiin vyöhykkeisiin ja joka vyöhykkeelle perustettiin useita kansallisia haaratoimistoja. Veljiä koulutettiin ns. vyöhykevalvojiksi, jotka avustivat presidenttiä kasvavan seuran hallitsemisessa. Knorrin organisointikyvystä jotain kertoo se, että vuosina 1946-1971 Jehovan todistajien määrä kasvoi lähes 800%. ^[3]

1960 ja 1970 luvun alussa monet Jehovan todistajat uskoivat maailmanlopun tulevan 1975 ja uskoa lisäsi entisestään jatkuva kannustus panostamaan saarnaamistyöhön maallisen uran sijaan. Jehovan todistajat julkaisivat lehdissään artikkeleja joissa käsiteltiin mitä vuosi 1975 toisi tullessaan. Esimerkiksi Vartiotorni-lehden 8.12.1968. Kun odotus ei toteutunutkaan, vuosina 1975-1980 noin 20% jäsenistä jätti järjestön tai heistä tuli toimettomia.

Vuoden 1976 kesällä 71-vuotiaan Nathan Homer Knorrin terveys alkoi heikentyä nopeasti ja hänellä havaittiin vakava aivokasvain jota ei voitu leikata. Hän kuoli 8.6.1977.

[muokkaa] Vuodesta 1976 nykypäivään

Vuonna 1976 Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivaa hallintoelintä laajennettiin; hallinnolliset tehtävät jaettiin ja määrättiin hallintoelimen jäsenistä muodostuneille komiteoille. Kaikilla hallintoelimen jäsenillä on kymmenien vuosien kokemus Jehovan todistajien sananpalveluksessa. Nykyään seuralla ei ole näkyvää yhtä johtajaa, kuten aikaisemmin. Nathan Homer Knorr:in kuoleman jälkeen seuran presidentteinä ovat toimineet Frederick William Franz ja Milton George Henschel, joka oli seuran viimeinen vahva presidentti.

[muokkaa] Frederick William Franz

Frederick William Franz valittiin seuran presidentiksi kaksi viikkoa Knorrin kuoleman jälkeen. Hän oli silloin 83-vuotias. Franz syntyi Covingtonissa, Kentuckyn osavaltiossa, Yhdysvalloissa 12.9.1893. Nuorena hän halusi tulla presbyteerisen kirkon saarnaajaksi, joten hän lähti opiskelemaan Cincinatin yliopistoon. Hänen veljensä Albert lähetti hänelle Russelin kirjoituksia. Kun hän oli tutkinut kirjoitukset, hän päätti katkaista yhteytensä presbyteeriseen kirkkoon ja liittyi Russelin Raamatuntutkijat-liikkeeseen. Hänet kastettiin vuonna 1913 ja seuraavana vuonna hän päätti lopettaa opiskelut yliopistossa ja lähti kokoajansaarnaajaksi saarnaamaan vuonna 1914 häämöttävää maailmanloppua. Hän liittyi Brooklynin päätoimiston henkilökuntaan vuonna 1920 ja hänestä tulikin Rutherfordin ku oleman jälkeen järjestön teologinen johtohahmo. Hän vastasi jo Knorrin aikana useista teologisista linjauksista, kuten esimerkiksi vuoden 1975 aikaennustukset olivat hänen kirjoittamiaan.^[4] Vuonna 1971 Vartiotorniseura päätti hallintoelimen perustamisesta, jonka tarkoituksena oli tasapainottaa valtaa useammalle henkilölle. Ennen tätä seuran presidentillä oli hieman samanlainen valta kuin Paavilla nykyään. Hallintoelimen rooli oli kuitenkin vuosien ajan erittäin pieni. Se toimi kulissina, ja todelliset päätökset tulivat presidentiltä. Franz oli kuolemaansa saakka presidentin vallan vähentämistä vastaan. 1970-luvun lopussa hallintoelimen merkitys kasvoi, mutta se ei kuitenkaan horjuttanut Franzin asemaa järjestön johtajana. Hän ei kuitenkaan nauttinut samanlaista valtaa, kuten seuran aiemmat presidentit. Järjestö joutui sisäisiin kriiseihin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, koska odotukset vuoden 1975 suhteen eivät toteutuneet. Järjestön päämajassa muodostui itsenäisiä Raamatuntutkimisryhmiä jotka tutkivat kirjoituksia ilman Seuran julkaisuja. He alkoivat myös epäillä Vartiotorniseuran opetuksia ja tämä johti siihen, että seuran johto aloitti suuren puhdistuksen vuonna 1980. Kaikki ne, jotka eivät pitäneet Vartiotorniseuran opetuksia totuutena erotettiin, ja heidän joukossaan oli Franzin veljenpoika Raymond Franz. Useat Jehovan todistajat eivät hyväksyneet Vartiotorniseuran johtoryhmän tapaa käsitellä toisinajattelijoita ja he erosivat järjestöstä. Tämä johti jäsenien määrän vähentymiseen mutta vuosien kuluessa tilanne vakiintui jälleen. Frederick William Franz kuoli 99-vuoden iässä 22.12.1992.

1970-luvulla Vartiotorni-seuran hallintatavassa ja opetuksissa tapahtuneista muutoksista on omasta näkökulmastaan kirjoittanut Raymond Franz, joka palveli hallintoelimen jäsenenä vuosina 1971 - 1980. Aikaisemmin hän oli työskennellyt haaratoimiston valvojana useissa Väli-Amerikan maissa. Franz pakotettiin eroamaan hallintoelimestä vuonna 1980 ja erotettiin Jehovan todistajista seuraavana vuonna. Raymond Franz on kirjoittanut hallintoelimen kokemustensa sekä henkilökohtaisen uskonsa pohjalta kaksi kirjaa, Crisis Of Conscience ja In Search of Christian Freedom, joista ensimmäinen on lukuisille kielille käännettynä kenties tunnetuin entisen Jehovan todistajan kirjoittama Vartiotorni-seuraa käsittelevä teos.

[muokkaa] Milton George Henschel

30.12.1992 Vartiotorniseuran viidenneksi presidentiksi valittiin Milton G. Henschel. Hän oli kolmannen sukupolven Jehovan todistaja. Milton G. Henschel syntyi Pomonassa, New Jerseyssä, 9.8.1920. Hän meni kasteelle vuonna 1934 ja muutti silloin isänsä kanssa New Yorkiin. Nuorena hän toimi useissa arvostetuissa tehtävissä järjestön päämajassa, kuten esimerkiksi Knorrin henkilökohtaisena sihteerinä. Henschel oli konservatiivinen ja lojaali järjestön mies. Kuitenkin hänen aikanaan toteutettiin kaksi suurta historiallista oppimuutosta. Vuoden 1914 sukupolviopetus kumottiin ja organisaatio järjesteltiin uudelleen. Hän erosi Vartiotorniseuran presidentin tehtävistä vuonna 2000. Myös hallintoelin jätti eroanomuksensa vuonna 2000 ja se eriytettiin järjestön juridisesta johdosta ja hallintoelimestä tuli puhtaasti hengellisiä asioita käsittelevä elin. Lailliseksi hallinnollista vastuuta pitäväksi johtajaksi valittiin Don A. Adams. Tämä tarkoittaa sitä, että Vartiotorniseuran vahvojen johtajien sarja on saatettu päätökseen ja järjestön virallinen johto nyt nyt eriytetty hengellisestä johdosta. Seuran johtoryhmästä ei siis enää voida pitää liikkeen uskonnollisena ohjaajana ja johtajana. Milton G. Henschel kuoli 82-vuoden iässä maaliskuussa 2003.

Nykyään Vartiotorniseuran presidenttinä toimii Don A. Adams. Jehovan todistajien järjestön toiminta mukautuu jatkuvasti, ja vuodesta 1976 eteenpäin hallintoelimen tehtävät ovat muuttuneet. Hallintoelin ei enää vastaa taloudellisista asioista yhtä vahvasti kuin aikaisemmin.

[muokkaa] Järjestö nykyään

Viimeisin suuri muutos järjestössä on vuonna 1995 kumottu sukupolvi-opetus, jonka mukaan maailmanloppu tulisi ennen kuin viimeiset ennen vuotta 1914 syntyneet kuolisivat. Nykyään Jehovan todistajat uskovat, että maailmanloppu on lähellä mutta he eivät aseta sille aikarajaa. Tämä saattaa päätökseen Jehovan todistajien maailmanlopun vuoden odottamisen kauden. Jehovan todistajien historian alkuvuosilta lähtien he ovat odottaneet merkkivuosia ja vuosista luopuminen on siten suuri askel. Vuoden 1995 jälkeen Jehovan todistajien kasvu teollisuusmaissa on hidastunut merkittävästi.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 25 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
2. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 25 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
3. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 26 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)
4. ↑ Pasi Turunen - Vartiotorni valtakunta uudessa valossa (2. painos) s. 27 Julkaissut: Kuva ja Sana (ISBN 951-585-135-1)

Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.