Jälkiäänitys
Wikipedia
Jälkiäänitys eli dubbaus tarkoittaa elokuvissa ja TV-sarjoissa ääniraidan äänittämistä jälkikäteen. Jälkiäänitystä käytetään usein käännettäessä elokuvan ääniraitaa toiselle kielelle. Jos kuvauksessa nauhoitettu ääniraita on heikkolaatuinen, jälkiäänityksellä voidaan myös luoda uusi ääniraita.
Suomessa jälkiäänityksellä käännetään eniten elokuvia, joiden suurin kohderyhmä on lukutaidottomat tai vasta lukemaan opettelevat lapset. Valtaosa jälkiäänitetyistä elokuvista on animaatioita. Muualla Euroopassa kääntäminen jälkiäänityksellä on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa ja myös aikuiskatsojille tarkoitettuja elokuvia ja tv-ohjelmia käännetään. Suomessa jälkiäänityksen sijaan suositaan tekstittämistä suomennoksen muotona pienen markkina-alueen vuoksi. Jälkiäänitys on huomattavasti kalliimpaa kuin tekstittäminen.
Useita katsojia jälkiäänittämällä tehty käännös häiritsee. Yleensä elokuvista on olemassa myös tekstitettyjä versioita. Monen mielestä puheilmaisu on tärkeä osa elokuvan taiteellista vaikutelmaa ja siitä syystä jälkiäänitys runtelee alkuperäisen kokonaisuuden, vaikka olisi kuinka taiten tehty.
Joissakin maissa, esim. Saksassa, on hyvin pitkälle kehittynyt dubbauskulttuuri. Sijaisäänet voivat nauttia lähes samankaltaista suosiota kuin alkuperäisnäyttelijät.
