Isaac Bashevis Singer

Wikipedia

amerikkalaisesta keksijästä katso: Isaac Merritt Singer

Isaac Bashevis Singer (alun perin Icek-Hersz Zynger, s. 1904?, Radzymin, lähellä Varsovaa, silloista Venäjää - k. 24. heinäkuuta 1991, Miami, Florida) oli juutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan enne kaikkea novelleistaan.

[muokkaa] Elämä

Singerin isä oli Hassidi-rabbiini, ja äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel, saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddishinkielisenä kirjailijana. Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen vaikuttaja.

Singer kasvoi jiddishinkielisessä köyhässä juutalaisessa kaupunginosassa Varsovassa, jossa hänen isänsä toimi rabbiinina, tuomarina ja henkisenä johtajana, ja Bilgoraj´ssa, perinteellisessä juutalaisessa pikkukaupungissa, jollaisia myös kutsutaan nimellä ”shtetl”. Vuonna 1920 Singer alkoi opiskella rabbiiniseminaarissa, mutta palasi pian Bilgoraj´hin , missä elätti itseään antamalla hepreankielen opetusta. Vaikka hänen rabbiinikoulutuksensa jätti pysyvät jälkensä häneen, Singer kuitenkin unelmoi kirjallisesta urasta. Vuonna 1923 hän muutti Varsovaan, jossa hän työskenteli oikolukijana veljensä toimittamassa kirjallisuuslehdessä. Isoveli auttoi häntä laajentamaan yleissivistystään ja johdatti hänet uusien poliittisten aatteiden ja kulttuurisuuntauksien piiriin.

Singerin ensimmäinen kirjallinen debyytti oli Satan in Goray, joka julkaistiin ensimmäiseksi Puolassa vuonna 1932. Se kertoo 1600-luvun valemessiaasta, nimeltä Shabbetai Zvi. Tämän romaanin, kuten myös monien muiden Singerin teosten henkilöt ovat täysin sattumanvaraisten kohtalon voimien armoilla, ja toisaalta myös omien intohimojensa, taikauskojensa ja kiihkeiden unelmiensa vankeja. Myöhäisemmässä romaanissaan Orja (suom. 1983) Singer palaa sekasortoiseen 1600-lukuun ja kertoo juutalaisen miehen ja ei-juutalaisen naisen rakkaustarinan.

Paetakseen nousevaa antisemitismiä ja seuratakseen isoveljeään, Singer mutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachel´ista ja pojastaan Israel´ista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseenPalestiinaan. Singer asettui asumaan New Yorkiin, missä hän ryhtyi kirjoittamaan artikkeleita jiddishinkieliseen sanomalehteen nimeltä Forverts, käyttäen salanimeä Warshofsky. Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksalainen emmigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, joka vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain.

1940-luvulla Singerin kirjallinen maine alkoi nousta monien Amerikan jiddishiä puhuvien maahanmuuttajien keskuudessa. Toisen maailmansodan ja jiddishiä puhuvan väestön melkein täydellisen tuhon jälkeen, jiddishin kieltäkin pidettiin kuolleena. Vaikka Singer olikin muuttanut Yhdysvaltoihin, hän uskoi äidinkielensä voimaan, ja tiesi , että vielä on olemassa koko joukko ihmisiä, jotka kaipaavat jiddishinkielistä luettavaa. Singer sai paljon vaikutteita sellaisista jiddishinkielisistä klassikoista kuin Shalom Aleichem mutta hänen tyylinsä oli modernimpaa ja siihen oli jo lyönyt leimansa monien vuosien oleskelu Amerikassa. Singer käytti hyväkseen perinteellisiä lähteitä, kansantarinoita ja uskomuksia, mutta käsitteli niitä uudenaikaisella, ironisella tavalla, lisäten niihin usein irvokkaita ja eriskummallisia piirteitä.

Singer julkaisi 18 romaania, 14 lastenkirjaa, ja lukuisia muistelmia, esseitä ja artikkeleita. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan novellistina. Hänen keromuksiaan on ilmestynyt useissa kokoelmissa, joista ensimmäinen oli Gimpel the fool (1957). Tämä tarina ilmestyi aluksi Partisan review nimisessä kirjallisuusjulkaisussa Saul Bellow´in kääntämänä. Monet Forvertsissä ilmestyneet novellit ilmestyivät eri kokoelmissa kuten Isäni seurakuntaa (suom. 2002), A Crown of Feathers (1973), Spinoza of Market Street (1961) ja A Friend of Kafka (1970).

Yksi Singerin huomattavimmista aiheista oli vanhan ja uuden maailman välinen ristiriita, perinteen ja uudistusten, uskonnon ja vapaan ajattelun välinen konflikti. Tätä aihetta hän käsittelee mm. perhekronikoissaan Moskatin suku (suom. 1986), The Manor (1967) and The Estate (1969). Näitä laajoja eeppisiä teoksia on verrattu Thomas Mannin Buddenbrookeihin. Mannin lailla Singer kuvaa kuinka vanhat suvut murtuvat uuden ajan vaatimusten voimasta, 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan asti, ja kuinka ne hajoavat palasiksi taloudellisina, yhteiskunnallisina ja inhimillisinä yksikköinä.

Kuusikymmenluvulla Singer kirjoitti useita teoksia yksilön moraalista. Eräs hänen tunnetuimmista romaaneistaan on Vihassa ja rakkaudessa (suom. 1991), joka kertoo Holokaustin eloonjääneistä uhreista, heidän sekavista perhesuhteistaaan ja uskon menetyksestä. Singerin oma suhtautuminen uskontoon oli monimutkainen. Hän piti itseään yksinäisenä epäilijänä, vaikka tunsikin syvää yhteyttä ortodoksisiin juutalaisiin juuriinsa, ja viimein kehitti itselleen oman uskonnollisen filosofiansa, jota hän kutsui "yksityiseksi mystisismiksi". ”Koska kerran Jumala on täysin tuntematon ja ikuisesti vaikeneva, meillä on lupa itse valita minkälaisilla ominaisuuksilla hänet varustamme.”

Singer oli myös 35 viimeisten elinvuosiensa ajan kasvissyöjä, etupäässä säälistä eläimiä kohtaan. Hänen novellinsa The Slaughterer kuvaa teurastajaa, joka tuntee suurta tuskaa ja ahdistusta joutuessaan valitsemaan eläimiä kohtaan tuntemansa myötätunnon ja teurastajan ammattinsa välillä.

Saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978, Singer saavutti mahtavan suosion koko maailmassa ja hänen kirjojaan on käännetty lukuisille kielille. Hänen maineensa ei-juutalaisten lukijoiden keskuudessa on suurempi kuin kenenkään toisen jiddishkielisen kirjailijan.