Ion (dialogi)

Wikipedia

Ion on yksi Platonin dialogeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen ryhmittelyssä on Iliaasta. Se pyrkii antamaan selonteon runoudesta. Dialogissa Sokrates ja Ion keskustelevat runollisesta inspiraatiosta sekä siitä, luovatko runoilijat puhtaasti taidosta vai jumalallisesta inspiraatiosta.

Platon esittää lähes ikonisen kuvan riehuvasta, hullusta ja jumalallisesta runoudesta, jota muusat inspiroivat. Sokrateen keskustelukumppani Ion oli rhapsodi, antiikin kreikkalainen ammattimainen runouden esittäjä. Teos on samalla myös jotain, mitä nykyään kutsuttaisiin kirjallisuuskritiikiksi sekä kritiikkiä kritiikistä itsestään.

Koska runollinen inspiraatio on ikään kuin magnetismia (533d), voidaan sanoa että jokainen joka tulee tähän inspiraation kenttään latautuu samalla inspiraatiolla. Samalla tavalla runouden yleisönä oleva kirjallisuuskriitikko saa inspiraation kirjallisuuskritiikilleen. Siksi kirjallisuuskritiikki ei ole ainoastaan tekstin kokoamista tarkoituksena tehdä siitä rakenteeltaan hyvä ja järjellinen tulkinta. Platon halusi väittää, että runoudessa ja siihen liittyvissä taiteissa (kirjallisuuskritiikki) oli jotain jumalallista, epäobjektiivista ja epäreduktatiivista, niin että hän saattoi puhua siitä vain metaforilla.

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

• Platon: Ion teoksessa Teokset I. Toinen painos. Otava, Helsinki 1999.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Plato: Ion (Perseus) (kreikaksi) (englanniksi)