Henrik Ibsen

Wikipedia

Henrik Ibsen (1828–1906)

Henrik Johan Ibsen (20. maaliskuuta 1828, Skien – 23. toukokuuta 1906) oli Norjan tunnetuimpia näytelmäkirjailijoita. Hänestä alkoi nykyaikaisen realistisen draamanäytelmän menestys. Ibsenin teokset vaikuttivat myös suomalaisen kirjallisuuden 1800-luvun lopun realismiin. Hän on tunnetuimpia norjalaisia taitelijoita.

Ibsen lähti 15-vuotiaana kotoaan apteekkioppilaaksi. Myöhemmin hän työskenteli teatterialalla muun muassa näytelmäkirjailijana ja -johtajana. Hän oleskeli Italiassa ja Saksassa vuodet 1864–1891.

Suurin osa Ibsenin ajan yhteiskuntaa piti hänen näytelmiään skandaalimaisina, sillä viktoriaaniset perhearvot ja käytöstavat olivat vielä vallalla ja niiden kyseenalaistamista pidettiin moraalittomana ja loukkaavana. Ibsenin näytelmät tutkivat julkisivujen takana olevaa todellisuutta, mitä tuon ajan yhteiskunta ei halunnut nähdä. Esimerkiksi näytelmä Nukkekoti (Et dukkehjem) tarkastelee kriittisesti avioliittoa ja naisen asemaa.

Ibsen loi modernin näytelmän ottamalla käyttöön kriittisen näkökulman ja elinolojen sekä moraalikysymysten vapaan käsittelyn. Viktoriaanisena näytelmien oletettiin olevan moraliteetteja, joissa ylväät päähenkilöt kamppailivat pimeyden voimia vastaan. Näytelmän odotettiin päättyvän "oikeaan" lopputulokseen; toisin sanoen hyvyyden piti aikaansaada onnellisuutta ja moraalittomuuden ainoastaan kärsimystä. Ibsen käänsi tuon näkemyksen päinvastaiseksi haastaen aikansa uskomukset ja rikkomalla yleisön kuvitelmat.

Suomessa Ibsen vaikutti vahvasti 1800-luvun lopulla Minna Canthiin ja muihin realisteihin, jotka pyrkivät nostamaan yhteiskunnan epäkohdat esiin. Ibsenin teoksia on suomennettu 1870-luvulta lähtien ja myös esitetty suomalaisissa teattereissa. 1800-luvulla painottuivat yhteiskunnalliset (Nora, Yhteiskunnan tukeet, Kummittelijoita, Rosmersholma) ja historialliset (Inger, Östråtin rouva, Kuninkaan alut, Helgelannin sankarit) näytelmät, kun taas Ibsenin tuotannon symbolistiset ja fantasiaelementtejä sisältävät teokset (Pikku Eyolf, Merenneito, Rakentaja Solness) nousivat kiinnostuksen kohteiksi suomalaisen uusromantiikan ja symbolismin myötä. Kolmas teosryhmä ovat Ibsenin aatenäytelmät (Brand, Peer Gynt).

[muokkaa] Suomennetut teokset

Brand (Otava 1896) (Brand, 1866)
Helgelannin sankarit (Lindgren 1878) (Hærmændene paa Helgeland, 1858)
Inger, Östråtin rouva (Karisto 1919) (Fru Inger til Østeraad, 1857)
Kummittelijoita (Hagelberg 1886) (Gengangere, 1881)
Kuninkaan alut (WSOY 1884) (Kongs-Emnerne, 1864)
Merenneito (WSOY 1910) (Frauen fra havet, 1888)
Nora (Holm 1880; myös nimellä Nukkekoti) (Et dukkehjem, 1879)
Päiväkummun pidot (WSOY 1923) (Gildet paa Solhaug, 1856)
Peer Gynt (WSOY 1911) (Peer Gynt, 1867)
Pikku Eyolf (WSOY 1895) (Lille Eyolf, 1894)
Rakentaja Solness (Karisto 1918) (Bygmester Solness, 1892)
Rakkauden komedia (WSOY 1915) (Kjærlighedens Komedie, 1862)
Rosmersholma (Hagelberg 1887) (Rosmersholm, 1886)
Valitut draamat 1–7 (WSOY 1962–1963)
Villisorsa (WSOY 2001) (Vildanden, 1884)
Yhteiskunnan tukeet (WSOY 1884; myös nimellä Yhteiskunnan pylväät) (Samfundets støtter, 1877)