Harold Lloyd

Wikipedia

Harold Lloyd

Harold Clayton Lloyd (20. huhtikuuta 1893, Burchard, Nebraska – 8. maaliskuuta 1971, Beverly Hills) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja tuottaja. Hän on tunnettu menestyneistä ja humoristisista mykkäelokuvistaan sekä näyttävistä ja vaarallisista elokuvakohtauksista.

Lloyd lukeutuu Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin ohella yhdeksi suosituimmaksi ja vaikuttavimmaksi mykkäelokuvien komedianäyttelijäksi. Lloyd teki yli 200 komediaelokuvaa, mykkä- ja äänielokuvia, vuosina 1914-1947. Hänen tunnetuin hahmonsa on silmälasipäinen ”Harold”.

Sisällysluettelo

1 Lapsuus ja varhainen ura
2 Elokuvaura
3 Perhe
4 Eläkkeelle siirtyminen ja muu vaikuttaminen
5 Kuolema
6 Palkinnot
7 Elokuvia
8 Triviaa
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lapsuus ja varhainen ura

Silmälasipäinen ”Harold”.

Lloyd syntyi Burchardissa, Nebraskassa, mutta muutti perheen kanssa länteen, kun perheen isä J. Darsie Lloyd epäonnistui liikeasioissaan. Hän kävi koulunsa Denverissä ja San Diegossa. Lloyd oli ollut mukana teatterissa jo lapsuudessaan ja aloitti näyttelemisen yksikelaisissa komediaelokuvissa, kun hän muutti San Diegoon, Kaliforniaan 1912. Lloyd alkoi työskennellä Universal-elokuvayhtiössä ja ystävystyi vaikeuksissa olevan ohjaajan Hal Roachin kanssa. Monissa lyhytelokuvissa esiintynyt vuonna 1914 kehitelty hahmo Lonesome Luke oli imitaatio Charlie Chaplinin kulkurista. Vuonna 1918 he keksivät sympaattisen ja silmälasipäisen hahmon, jonka nimi elokuvissa oli aina Harold.

Lloydille tapahtui onnettomuus 1919, kun lavastuksena käytetty pommi osoittautui oikeaksi. Hän menetti oikean käden peukalon ja etusormen sekä hetkellisesti näkönsä. Onnettomuuden jälkeen hän käytti melko huomaamatonta proteesia ja ihonväristä käsinettä.

[muokkaa] Elokuvaura

Vuoden 1921 alussa Lloyd ja Roach siirtyivät täyspitkiin komedioihin ja tekivät elokuvia kuten Miehuutta, rohkeutta ja karseja miehiä, Turvallisuus viimeiseksi ja Salamaa ja jyrinää. Kaksikon tiet erosivat 1924 ja Lloyd alkoi itsenäisesti tuottamaan omia elokuviaan, kuten Ujo poika, Keltanokka, Pikkuveli ja Hiljaa mäissä. Kaikki mainitut elokuvat olivat suosittuja ja tuottoisia. Menestyksen kautta Lloydista tuli yksi varakkaimmista ja vaikuttavimmista henkilöistä varhaisessa Hollywoodissa.

Hänen viimeinen mykkäelokuvansa oli Welcome Danger (1929), joka kuitenkin myöhemmin kuvattiin uudestaan äänen kanssa. Elokuva kuitenkin tuotti vähemmän kuin hänen aikaisemmat elokuvansa, ja tarkkojen suunnittelujen ja tuottamisten jälkeen hän julkaisi vielä muutamia äänielokuvia aina vuoteen 1937. Lloydin kulta-aika oli kuitenkin loppumassa.

[muokkaa] Perhe

Lloyd meni naimisiin entisen vastanäyttelijänsä Mildred Davisin kanssa helmikuussa 1923 ja heille syntyi kaksi lasta: Gloria (1923) ja Harold, Jr. (1931-1971). Pari adoptoi myös Marjorie-tyttären vuonna 1930, joka tuolloin oli 5-vuotias. Mildred kuoli sydäninfarktiin 1969.

[muokkaa] Eläkkeelle siirtyminen ja muu vaikuttaminen

1930-luvun lopulla Lloyd menetti suosiotaan ja hän vetäytyi näyttelijän työstä. Hän tuotti muutamia elokuvia, työskenteli radiossa, kunnes jätti elokuvateollisuuden Diddlebockin synnin (1947) jälkeen. Hän oli mukana kansalais- ja hyväntekeväisyystyössä, erityisesti hän tuki Shrinerin liikuntarajoitteisille lapsille suunnattua järjestöä. Lloyd paneutui valokuvaukseen, johon kuuluivat 3D-valokuvaus ja varhaiset värifilmikokeilut. Jotkut varhaisemmista Technicolor-kokeiluista on kuvattu hänen kotonaan Beverly Hillsissä. Lloyd valokuvasi myös alastonmalleja, joiden kuvia päätyi miestenlehtiin.

Lloyd piti tekijänoikeutensa useimpiin elokuviinsa ja antoi harvoin esitää niitä eläkkeelle jääntinsä jälkeen. Siitä johtuen hän ei ollut yhtä tunnettu kuin Chaplin ja Keaton, joiden töitä olivat paremmin saatavilla. Lisäksi ”Harold” yhdistettiin 1920-lukuun ja jotkut sanoivat Lloydilta puuttuneen Chaplinin ja Keatonin ajattomuus. Vasta 1960-luvun alussa Lloyd sai takaisin paikkansa elokuvahistoriassa, kun hän tuotti kaksi tunntetuimmista elokuvakohtauksistaan koostuvaa elokuvaa, Harold Lloyd's World of Comedyn (1962) ja The Funny Side of Lifen (1963). Viimeisinä vuosinaan hän esitti elokuviaan yleisölle erilaisissa hyväntekeväisyys- ja opetustilaisuuksissa suurella menestyksellä.

[muokkaa] Kuolema

Lloyd kuoli 77-vuotiaana eturauhassyöpään 8. maaliskuuta 1971 Beverly Hillsissä. Hänet haudattiin Forest Lawn Memorial Park Cemetryn hautausmaalle Glendaleen, Kaliforniaan.

[muokkaa] Palkinnot

Academy Awardin erikoispalkinto (1951) (master comedian and good citizen)

[muokkaa] Elokuvia

Meripojan elämää (A Sailor-Made Man, 1921)
Miehuutta, rohkeutta ja karskeja miehiä (Grandma's Boy, 1922)
Tohtori Jack (Dr. Jack, 1922)
Salamaa ja jyrinää (Why Worry?, 1923)
Turvallisuus viimeiseksi (Safety Last!, 1923)
Ujo poika (Girl Shy, 1924)
Kuumaa vettä (Hot Water, 1924)
Keltanokka (The Freshman, 1925)
Taivaan tähden (For Heaven's Sake, 1926)
Pikkuveli (The Kid Brother, 1927)
Hiljaa mäissä (Speedy, 1928)
Welcome Danger (1929)
Filmikärpänen (Movie Crazy, 1932)
Kissan käpälä (The Cat's Paw, 1934)
Aivotärähdys (The Milky Way, 1936)
Diddlebockin synti (The Sin of Harold Diddlebock, 1947)

[muokkaa] Triviaa

”Harold” toimi esikuvana Teräsmiehen Clark Kentille. Kuten Kent, myös Lloyd pystyi salaamaan henkilöllisyytensä ottamalla lasit pois päästään.
Lloyd on yksi The Academy of Motion Picture Arts and Sciencesin perustajista.
Proteesistaan huolimatta Lloyd suoritti useimmat vaarallisetkin stuntit itse.
Hänellä on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella.