Focke-Wulf Fw 190
Wikipedia
| Focke-Wulf Fw 190 | ||
|---|---|---|
 Focke-Wulf Fw 190F |
||
| Kuvaus (Fw 190) | ||
| Rooli | Hävittäjä | |
| Miehistö | 1 | |
| Ensilento | 1. kesäkuuta 1939 | |
| Käyttöönottovuosi | 1940 | |
| Valmistaja | Focke-Wulf | |
| Mitat | ||
| Pituus | 8,85 m | |
| Kärkiväli | 10,51 m | |
| Korkeus | 3,95 m | |
| Siiven pinta-ala | 18,3 m² | |
| Paino | ||
| Tyhjäpaino | 3200 kg | |
| Lastattuna | 4900 kg | |
| Maksimi lentoonlähtöpaino | kg | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | BMW 801D-2 14-sylinterinen tähtimoottori | |
| Teho | 1272 kW (1730 hv) | |
| (hätäteho) | 1471 kW (2000 hv) | |
| Suorituskyky | ||
| Suurin nopeus | 650km/h 4800 metrissä | |
| Toimintasäde | 850 km | |
| Lakikorkeus | 11410 m | |
| Nousunopeus | m/min | |
| Siipikuorma | 260,6 kg/m² | |
| Teho/painosuhde | 0,259 kW/kg | |
| Aseistus | ||
| Aseistus | 2 × MG 131 13 mm kk 4 × MG 151/20 20 mm tykki |
|
Focke-Wulf Fw 190 (Würger) oli yksipaikkainen yksimoottorinen hävittäjälentokone, joka oli Saksan ilmavoimien Luftwaffen käytössä. FW 190 otettiin laajemmin käyttöön vuonna 1941 ja se oli yksi toisen maailmansodan tärkeimmistä lentokoneista. Sitä valmistettiin Focke-Wulf Flugzeugbau AG:n tehtailla kaikkiaan yli 20000 kappaletta joista noin 6000 oli muutettu hävittäjä-pommittajiksi. Osa oli varustettu tykein panssarivaunujen tuhoamiseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kehitystyö
FW 190 suunniteltiin käyttämään ilmajäähdytteistä BMW 139 tähtimoottoria ja jo tässä suhteessa se erosi huomattavasti toisesta ajan saksalaisesta huippuhävittäjästä Messerschmitt Bf 109:stä, joka käytti nestejäähdytteistä DB 600-sarjan moottoria. Koneen tilasi Reichsluftfahrtministerium vuonna 1937 Me 109:ää täydentämään. Koneen suunnitteli Kurt Tank, jonka kunniaksi eräs viimeisimmistä koneen versioista oli tyyppimerkinnältään Ta-152.
Suunnittelutyössä harkittiin aluksi nestejäähdytteisen DB 601 -moottorin käyttöä. Ensimmäisen maailmansodan lentäjä-ässä ja Lufwaffen teknillinen johtaja Ernst Udet tuki kuitenkin tähtimoottorin käyttämistä, huolimatta ensimmäisten BMW 139 -moottorimallien taipumuksesta vuotaa pakokaasua ohjaamoon, moottorin ylikuumenemisesta ja ohjaamon korkeasta lämpötilasta. Fw 190 käytti lopulta BMW:n 14-sylinteristä 801-moottoria.
A-1-sarjan aseistuksena oli kaksi 7,92 mm MG 17 -konekivääriä moottorisuojuksessa, MG 17 molempien siipien tyvissä ja MG FF/M 20 mm tykki molemmissa siivissä. A-2-sarjassa siipien tyvien konekiväärit vaihdettiin 20 mm MG151/20E-tykkiin. A-6-sarjassa uloimmat tykit korvattiin tehokkaammalla MG151/20E:llä ja A-7 korvasi MG 17:t 13 mm MG 131 -konekiväärillä.
A-7, A-8 ja A-9 mahdollistivat 30 mm MK 108 -tykin käyttämisen siipien MG 151/20E:n sijasta. Raskas aseistus oli suunnattu pommittajia vastaan. Versiossa A-8/R8 lisättiin panssarointia suojaksi pommittajien konekivääreiltä.
Ensimmäinen prototyyppi lensi 1. kesäkuuta 1939 ja osoittautui käsiteltävyydeltään, näkyvyydeltään ja nopeudeltaan erinomaiseksi. Leveämpi laskuteline oli turvallisempi kun Bf 109:n teline ja mahdollisti laskun huonommille kentille.
[muokkaa] Käyttö sodassa
Ensimmäiset koneet toimitettiin etulinjan yksiköihin myöhään 1940, mutta suuria vahvuuksia ei saavutettu ennen kuin elo- ja syyskuussa 1941.
Liittoutuneet olivat aluksi aivan tietämättömiä uudesta koneesta. Savuverho hälveni kun britit saivat haltuunsa toimivan Fw 190A-3:n 1942 Luftwaffen pilotti Armin Faberin laskeuduttua vahingossa brittien hallussa olleelle lentokentälle.
Kun North American P-51 Mustang tuli käyttöön vuoden 1943 lopussa ja 1944 alussa, USAAF:n joukot alkoivat saada selvää etua Fw 190:een nopeudessa. Uusi pitkänokkainen Fw 190D-9 (Dora-Neun tai Langnase) käytti vesijäähdytteistä 1750 hv:n Jumo 213A -moottoria, johon oli asennettu MW 50-tehonlisäysjärjestelmä, jota käyttämällä moottorista saatiin tehoa hetkellisesti 2100 hv. Koneen runkoa pidennettiin 50 cm painopisteen pitämiseksi oikeassa paikassa. Koska Doraa käytettiin pääasiassa hävittäjätorjunnassa, sen aseistus oli kevyempi kuin aikaisempien koneiden. Siipitykit jätettiin pois, joten koneeseen jäivät 2×13 mm MG 131 ja 2×20 mm MG151/20E siipien tyveen. Dora käytti kuitenkin samaa siipeä kuin A-9 ja pystyi kantamaan myös siipiaseistusta, kuten D-11 ja D-13-mallit osoittivat.
Vaikka kaikki mallit pystyivät kantamaan pommeja, erityisesti hävittäjä-pommittajiksi rakennettiin Fw 190F ja Fw 190G. Siipiaseistuksen sijaan siiviin asennettiin kaksi ripustinta ja kolmas rungon alle. F-malliin lisättiin lisäpanssarointia. Alkuperäinen pommilasti oli 500 kg (A-4), mutta se lisättiin A-5-mallissa 1000 kg ja jopa 1800 kg lasti oli mahdollinen lyhyitä matkoja. Mm. eversti Hans-Ulrich Rudel lensi sodan jälkipuolella Fw 190:n panssarintorjuntamallilla.
D-mallin jälkeiset mallit nimettiin 'Ta'-malleiksi suunnittelija Kurt Tankin mukaan. Näistä lupaavin oli Ta 152H, joka käytti Jumo 213E -moottoria ja suurempaa siipialaa paremman suorituskyvyn saavuttamiseksi korkealla. Mallin nopeus ylitti 700 km/h ja suurin sen saavuttama korkeus oli 15000 m. Aseistuksena oli yksi 30 mm tykki ja kaksi MG 151/20E-tykkiä. Valmistusongelmien vuoksi Ta 152H:ta rakennettiin kuitenkin vain 150 kappaletta. Voimavaroja jakoi edelleen prototyyppi Ta 152C, joka käytti DB 603L -moottoria ja kantoi viittä tykkiä.
Suurin osa Fw 190D ja Ta 152H -malleista joutui toimimaan suojana Me 262 -suihkuhävittäjien lentokentille, joska jetit olivat haavoittuvia nousussa ja laskussa. Paras näistä yksiköistä oli JV 44, joka toimi maaliskuusta 1945 toukokuuhun 1945. Muutamaa Fw 190A -konetta käytettiin miehittämättömien Ju 88 Mistel -pommien ohjauskoneina aivan sodan lopussa.
Sodan aikana Saksa lähetti yhden Fw 190A-8-koneen Japaniin tutkittavaksi. Analyysi auttoi Kawasaki Ki-61 "Tony" -koneen kehittämisessä, joka kuitenkin käytti japanilaista versioita Bf 109:n Daimler-Benz DB 601 -moottorista.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Suomen ilmavoimille Fw 190 -konetta ei koskaan tarjottu, mutta Luftwaffe käytti koneita Lapissa ja Osasto Kuhlmey käytti Talin-Ihantalan taistelussa Fw 190 -koneita.
[muokkaa] Katso myös
- Luettelo lentokoneista käyttötarkoituksen mukaan
- John Boyd, amerikkalainen upseeri, joka osallistui 1970-luvulla Fairchild A-10-rynnäkkökoneen spesifiointiin käyttäen FW-190:n tankintuhoajaversioita esikuvana.
