Bonsai

Wikipedia

   

Kesijojun kaavan mukaan kasvatettu bonsaipuu. Tämän kaavan tärkeimpiä asioita on, että bonsai kasvaa kivellä ja että sen juurien on kiemurreltava kiveä pitkin maahan, mistä se saa tarvitsemansa ravinteet. Mikäli puu on aidolla tekniikalla kasvatettu bonsai, sillä on ikää kymmeniä tai satoja vuosia. Tämä bonsai on kolmihammasvaahtera Acer buergerianum.

Malaganviikuna Ficus retusa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Puun juuret ovat osittain näkyvissä; osa niistä kiemurtelee puun itsensä halkeamissa. Puuta säilytetään kasvihuoneessa: Se ei ole ulkona talvehtiva bonsai.

Bonsai (jap. 盆栽) eli ruukkupuu tarkoittaa puuta, joka on kasvatettu ruukussa niin, että se alkaa muistuttaa lajitovereitaan pienoiskoossa. Sana bonsai on japania ja merkitsee 'ruukkuistutusta' (bon = ruukku, sai = istutus).

On olemassa erityisiä puulajikkeita, jotka kasvavat puiden näköisiksi pienoispuiksi, mutta ne eivät ole oikeita bonsaipuita. Mikään puulaji ei automaattisesti kasva bonsaiksi, mutta teoriassa mistä tahansa puusta voidaan kasvattaa bonsai – jotkin lajit vain soveltuvat bonsaitaiteeseen muita paremmin. Bonsaipuu tarkoittaa nimenomaan kasvia, joka on kasvatettu ruukussa ja joka huolellisella hoidolla alkaa muistuttaa oikeata, täysikokoista puuta. Bonsaipuita muotoillaan leikkelemällä niiden oksia ja juuria.

Bonsaitaidetta harrastetaan edelleen myös Kiinassa, missä siitä käytetään nimitystä penzing. Penzing ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin bonsai, vaan siinä puita kasvatetaan puutarhoissa ja ne ovat suurempia kuin bonsait.

[muokkaa] Historia

Kuvassa miniatyyrimaisema eli penzai. Penzain bonsait ovat tavallisesti isompia kuin muut bonsait. Penzain lähtökohtana on vangita luonnollinen ympäristö minikoossa.

Bonsait ovat alun perin lähtöisin Kiinasta, Han-dynastian ajalta (noin 200–220 eaa.). Siellä niitä kutsuttiin penzaiksi. Penzain lähtökohtana oli vangita luonnollinen maisema pienoiskoossa – eli luoda miniatyyrimaisema. Penzai oli kuitenkin kookkaampi kuin bonsai. Myöhemmin penzaita alettiin kasvattaa ruukussa ja näin syntyi punsai. Punsaissa puu muotoiltiin muistuttamaan jotakin eläintä kuten lintua tai jotain muuta olentoa kuten lohikäärmettä. Bonsaita kuitenkin pidetään japanilaisina, koska japanilaiset ovat kehittäneet punsaista bonsain. Japaniin punsait saapuivat 1100-luvulla. Bonsait levisivät Tang- tai Song-dynastian aikaan, 700–1300-luvulla myös Koreaan, missä niitä alettiin kutsua bunjaeksi. Japani harjoitti hyvin sulkeutunutta ulkopolitiikkaa yli 200 vuotta, 1800-luvulle asti. Vuonna 1854 yhdysvaltalainen kommodori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. Tällöin bonsai saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan vuonna 1878 Pariisin maailmannäyttelyn mukana.

Suuren suosion bonsait saavuttivat vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun kaukaisiin maihin lähetetyt suurlähettiläät ja muut diplomaatit alkoivat tuoda niitä tuliaisiksi ja matkamuistoiksi kotimaihinsa. Suomalaisten harrastajien käsiin ensimmäiset bonsait päätyivät 1970-luvulla. Nykyisin bonsaiharrastajia on Suomessa muutama sata.

Bonsain esimuodon saapumisesta Kiinaan on esitetty teoria, jonka mukaan ne toivat Kiinaan intialaiset buddhalaismunkit, jotka olivat huomanneet kasvien juurien kasvua ruukun avulla rajoittaessaan niiden alkavan kääpiöityä. Mitä käppyräisempi ja omituisempi kasvi oli, sitä arvostetumpi se oli ja sitä suurempina sen sisältämiä voimia pidettiin.

Ruukuissa kasvatettavia puita esittäviä piirroksia on löydetty noin 4 000 vuoden ikäisistä egyptiläisistä haudoista. Nykyisen Intian alueella paikallisilla poppamiehillä oli tapana kasvattaa ruukussa erilaisia kasveja, joita he käyttivät rituaaleihin ja lääkintään. Myös arabialaisten karavaanien tiedetään kuljettaneen pieniä puita erilaisissa astioissa Aasian halki. Puita käytettiin lääkkeisiin tarvittavien kemikaalien lähteinä. Todennäköisesti ruukkupuita ei alun perin kasvatettukaan esteettisistä syistä. Myös kuuluisissa Babylonin riippuvissa puutarhoissa uskotaan kasvatetun ruukkukasveja – sikäli kuin näitä puutarhoja koskaan on ollutkaan.

[muokkaa] Lajeista

Usein luullaan virheellisesti, että olisi olemassa joitakin bonsaihin sopivia lajeja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan bonsaiksi kelpaa teoriassa mikä tahansa puu- tai pensaslaji taikka ylipäätään mikä tahansa kasvi, jolle kasvaa puumainen varsi. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita voikukka, josta voidaan koulia bonsai nostamalla kukkaa vähitellen vuosien mittaan korkeammalle kasvualustastaan niin, että voikukan puumainen maavarsi lopulta muodostaa kukalle "puuvarren".

Mikään puulaji ei kasva automaattisesti ruukkupuuksi ilman erityishoitoa. Kuitenkin jotkin lajit sopivat muita paremmin bonsai-taiteen raaka-aineeksi. Suomalaisista kasveista muiden muassa katajaa, koivua ja mäntyä voidaan kasvattaa ruukussa. Suomen olosuhteissa bonsaita voidaan kasvattaa sekä sisällä että ulkona.

Sisäbonsaiksi sopivia kasveja ovat normaalit huoneolosuhteissa viihtyvät trooppiset tai vilpokasvit kuten limoviikuna, myrtti, sitruskasvit ja granaattiomena. Trooppiset kasvit ovat siinä suhteessa helppohoitoisia, että ne viihtyvät sisätiloissa ympäri vuoden. Vilpokasvit puolestaan vaativat jonkinlaisen viileän talvehtimispaikan.

Ulkobonsaiksi käyvät mainiosti luonnonvaraiset puulajit kuten mänty, koivu, kuusi, leppä, haapa ja tammi sekä pensaskasvien kuten tarhakatajan, omenan ja tuhkapensaan taimet. Nämä jaksavat värjötellä pihalla ympäri vuoden. Puiden talvetus tulee kuitenkin hoitaa asianmukaisesti.

[muokkaa] Bonsaiden kokoluokittelu

Bonsain kasvattaminen ja muotoileminen on omanlaistaan taidetta. Vaatii taitoa osata sitoa oksat oikein ilman, että kasvi kuolee. Kuvassa valkopyökki Carpinus Laxiflora.

Bonsaiden luokitteluperusteena voidaan käyttää kokoa – kun tiedetään bonsain koko, peruskaava ja laji, voidaan siitä jo päätellä paljon. Bonsaita on hyvin erikokoisia: muutaman senttimetrin korkuisista yli metrisiin. Tyypillisesti bonsait kuitenkin ovat 20–60 senttimetrin korkuisia. Kokoluokittelu on jossakin määrin vakiintumatonta ja tulkinnanvaraista.

Maksimissaan 7–10 senttimetriä pitkistä bonsaipuista käytetään nimitystä mame-bonsai. Pienimmistä mame-bonsaista saatetaan käyttää myös nimitystä shito-bonsai. Kolmanneksi pienin kokoluokka on shohin, johon kuuluvien bonsaiden maksimikorkeus on 25–30 senttimetriä. Shohinia isompien bonsaiden kokoa määritetään usein sillä, kuinka monta miestä tarvitaan siirtämään bonsaita pisteestä a pisteeseen b.

[muokkaa] Taide

Bonsaitaiteessa yhdistyvät estetiikka, huolenpito ja kärsivällisyys. Kasvi, muokkaus, kasvuaineksen pinta ja valittu astia muodostavat "taivaan ja maan yhteen astiaan", kuten japanilainen sanonta asian ilmaisee. Taiteessa pyritään saavuttamaan mahdollisimman luonnollinen lopputulos: Bonsaissa ei tule näkyä mitään merkkejä ihmisen kädestä. Bonsain muotoilussa voidaan noudattaa erään mestarin ohjetta, jonka mukaan puun oksiston tulee näyttää siltä, että lintujen olisi helppoa lentää sen lävitse.^[1]

Valmis bonsai on kuin varttuneeseen ikään kasvanut puu pienoiskoossa. Suurikin puu näyttää pieneltä, kun sitä katsotaan tarpeeksi kaukaa. Bonsai tarjoaa saman näkymän, mutta lisää toisen ulottuvuuden: Puu on niin lähellä, että sen yksityiskohtia on helppoa tarkastella.^[2]

Bonsain muotoilu on verrattavissa ikebanan tai minimalismin oppeihin, joissa kantavia teemoja ovat selkeys ja linjakkuus. Tällainen filosofia sopii luontevasti suomalaiseen kauneuskäsitykseen, jossa muodot ja materiaalit ovat pääosissa irrallisten yksityiskohtien sijaan.^[3]

Epäsymmetrisyys, rytmikkyys, tyhjän tilan esille tuominen ja hallittu kokonaisuus ovat bonsaitaiteilijan ohjenuoria. Itse kasvin rinnalla myös sen asuttama ruukku on katsottavissa osaksi bonsaita. Ruukun tehtävänä on tuoda esille puun muoto ja väri kaikkina vuodenaikoina.^[4] Bonsain esillepanossa on luontevaa suosia yksinkertaista ja koristelematonta alustaa. Sama pätee bonsain taustaan: Esteettisesti ihanteellinen paikka bonsaille on tokonoma, joka on japanilaisessa huoneessa oleva syvennys. Tavallisesti bonsai asetetaan pienelle ja matalalle pöydälle.

[muokkaa] Hoito

Jykevävartinen oliivipuu.

Bonsaiden kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä. Bonsai voidaan kasvattaa siemenestä tai pistokkaasta taikka siirtää luonnosta. Toki voidaan ostaa valmis bonsai, mutta tämä ei tietenkään ole kasvattamista.

Siemenestä kasvatettaessa on maltettava odottaa, sillä prosessi on pitkänlainen. Taimen muotoilu voidaan aloittaa vasta noin vuoden kuluttua istutuksesta. Pistokkaista kasvattaminen on myös hankalaa. Sen onnistuminen vaatii, että pistokas saa tarpeeksi vettä juurten kasvamiseen. Hankalin tapa kasvattaa bonsai on siirtää sen alku luonnosta. Tämä on kuitenkin eniten bonsaifilosofian mukaista. Tuloksekkaita paikkoja etsiä taimia bonsaipuuksi ovat kalliot, kivet ja rannat. Luonnosta löydetyt taimet eivät kuitenkaan voi olla sisällä ympärivuotisesti, vaan ne vaativat talvehtimisen. Siksi niitä pitäisi säilyttää välillä myös kylmässä. Kellari sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Hyviä kotimaasta löytyviä bonsainalkuja ovat esimerkiksi männyt ja koivut.

Bonsaiden kasvattamiseen käytetään erilaisia erikoistyökaluja. Näistä tärkeimpiä ovat teräväkärkiset pihdit. Muotoiluun ja kääpiöintiin on käyttettävissä erilaisia tekniikoita. Bonsaiden taivutteluun ja muotoiluun tarvitaan erilaisia metallilankoja. Muotoilussa juurten ja oksien keskinäisen suhteen täytyy pysyä sopivana. Taitamaton leikkely voi heikentää puuta tai jopa tappaa sen.

Bonsaipuun hoidosta tekee haasteellista astian asettama rajoitus juurien kasvulle. Astioiden mataluus estää juuria laajenemasta, mikä tekee oikeaoppisesta kastelusta taidetta itsessään. Jos bonsaita kastellaan liikaa, se altistuu juurilaholle ja tartunnoille. Jos sitä taas kastellaan liian vähän, juurien vedenottokyky lamaantuu, ja bonsai saattaa kuolla, vaikka sitä kasteltaisiinkin.

Ruukkupuiden kasvattaminen sisätiloissa on verrattain uusi ajatus.^[5] Japanilainen bonsai on ulkokasvi, joka otetaan sisälle korkeintaan muutamaksi päiväksi näyttelyä tai valokuvaamista varten.^[6] Pohjoisen ilmaston vuoksi Suomessa kasvatettavat bonsait elävät useimmiten sisätiloissa, joko kasvihuoneissa, verannoilla tai huonekasveina. Vaikka bonsaita kasvatetaan ruukuissa, ne eivät useinkaan viihdy sisätiloissa ympärivuotisesti. Talvisin on varmistettava, etteivät juuret pääse pakkasten aikana jäätymään, esimerkiksi hautaamalla puu osittain lumeen tai pitämällä sitä lasitetulla kuistilla.

[muokkaa] Multa ja kastelu

Bonsain kastelu on tasapainottelua yli- ja alikastelun välillä. Näistä ylikastelu on tavallisempaa. Ruukkuun istutettujen puiden hoidossa on erityisen tärkeää huolehtia ylimääräisen kasteluveden mahdollisuudesta virrata pois ja varoa mullan kuivumista. Kastelu on taitolaji: Oppipojalle voidaan antaa bonsainmuotoilusakset ensimmäisinä päivinä, mutta kastelukannua hänelle ei anneta ennen vuosien opetusta. Jos multa on jatkuvasti läpimärkää, eivät juuret saa riittävästi happea. Lisäksi ne alkavat hiljalleen mädäntyä. Helpoiten tältä vältytään valitsemalla istutusmullaksi hyvin vettä läpäisevää laatua ja kastelemalla kasvia aina ja vain silloin kun multa on ehtinyt jo hieman kuivahtaa. Toisaalta multa ei myöskään saa koskaan kuivua täysin, koska silloin juurien vedenottokyky lamautuu – jos näin pääsee tapahtumaan, on ruukku syytä upottaa vähäksi aikaa kokonaan veteen. Useimmiten bonsait eivät näytä merkkejä kuivumisesta ennen kuin suurta tuhoa on jo aiheutunut: Lehdet voivat olla vihreät ja bonsai saattaa kukkiakin, vaikka sen juuret olisivat jo tuhoutuneet.

Japaninsypressi Chamaecyparis obtusa Martignyssä, Sveitsissä.

Veden haihtumiseen vaikuttavat lämpötila, ilmankosteus sekä astian materiaali, muoto ja koko. Bonsain kasvuastiassa on aina oltava reikä ja tämän pitää olla auki niin, että vesi pääsee tarvittaessa virtaamaan astiasta ulos. Sen lisäksi erilaiset bonsait tarvitsevat eri määriä vettä. Jokainen bonsai on yksilö, jota on opittava hoitamaan sille sopivalla tavalla. On vanha kiinalainen tapa antaa vettä bonsaille kolme kertaa: kerran astialle, kerran mullalle ja kerran kasville. On myös tärkeää kastella puun runkoa ja lehvästöä – puu voidaan jopa pestä, sillä se helpottaa puun hengittämistä. Kuitenkaan, jos bonsai on kukkiva, kukkia ei tulisi kastella, sillä tämä edistää kukkien häviämistä.

Bonsaita ei tulisi kastella letkulla – vedenpaine voi lennättää mullan astiasta pois. "Kovaa vettä" eli kalkkipitoista vesijohtovettä ei tulisi käyttää lainkaan. Bonsaille kaikkein parasta on sadevesi tai noin vuorokauden hapettumassa seisotettu vesijohtovesi.

Multakerroksen päällimmäiset sentit ovat bonsaille kaikkein tärkeimmät; ne vaikuttavat bonsain tärkeimpiin toimintoihin. Bonsai saa vetensä ja happensa (kaasujen vaihto tapahtuu) mullan pintakerroksen läpi.

Bonsai kasvaa verrattain pienessä ruukussa, joten bonsain multaa tulee lannoittaa säännöllisesti miedoin lannoittein. Hyviä ajankohtia lannoitukselle ovat kevät ja kesä – puun kasvuajat. Tällöin puuta lannoitetaan noin kahden viikon välein, kun taas muulloin kuukausittain tai harvemmin.

Kaupasta ostetut valmisbonsait – malsait, jotka eivät kuitenkaan ole oma bonsaityyppinsä, vaan niiden nimi on englanninkielinen sanaleikki – on usein istutettu kuljetusta varten jonkinlaiseen saveen, joka ajan myötä tukehduttaa juuret varmasti. Jos siis kasvin halutaan elävän pitkään, on multa syytä vaihtaa melko pian hankinnan jälkeen johonkin läpäisevämpään laatuun.

[muokkaa] Valo ja lämpö

Valon tarve riippuu paljon puun lajista. Yleensä bonsait kuitenkin vaativat runsaasti valoa. Bonsait voivat tarvita talvisin lisävalaistusta, sillä valoa on talvisin tarjolla hyvin vähän. Kasvaakseen bonsai tarvitsee myös lämpöä, jota kasvit normaalisti saavat auringosta, joka on myös kasvien luonnollinen valon lähde. Auringon korvikkeiksi kelpaavat talvisin esimerkiksi:

• halogeenilamput
• loisteputket
• kasvatushehkulamput

Puut kokevat luontaisessa kasvuympäristössään muun muassa lämpö- ja valomäärän muutoksia, jotka viestivät puille vuodenaikojen vaihtelusta. Kasville tulisi suoda mahdollisuus kokea keinotekoiset vuodenajat, sillä esimerkiksi talven lepoaika on elintärkeä vastapaino kesän kasvukaudelle. Kasvin sijoittamista viileämpään tilaan talvella kutsutaan talvetukseksi. Jotkut suomalaisista kasveista koulitut bonsait talvehtivat alle kymmenessä asteessa joidenkin trooppisten bonsaiden talvehtiessa huoneenlämmössä.

Kuvan bonsai on saatu tuuheaksi leikkaamalla oksia tai latva. Leikkaaminen tekee puusta tasapainoisemman näköisen ja tuuheamman. Taivutuksella on saatu aikaan puun rungon muoto.

[muokkaa] Leikkaaminen

Leikkaaminen on tärkein bonsain muotoilutapa ja se on hyvä suorittaa keväällä ennen kasvukauden alkamista. Näin kasveista saadaan tuuheampia ja tasapainoisemman näköisiä. Samalla päästään eroon ylimääräisistä oksista, sekä saadaan uusia kasvamaan. Yleisin syy leikata on saada bonsaita tuuheammaksi. Tuuheammaksi bonsaita saadaan käsittelemällä latva tai niitä oksia, jotka aiheuttavat bonsain oksien haaroittumista. Toinen yleinen syy leikata bonsaita on puun tasapainottaminen. Myös lehtiä voidaan pienentää samalla tavalla; kun esimerkiksi lehtipuun lehdet leikataan pois, kasvattaa puu uudet, mutta pienemmät lehdet tilalle.

[muokkaa] Taivuttaminen

Bonsaita voidaan muotoilla myös oksia ja runkoa taivuttamalla. Taivuttaminen on hyvä tehdä silloin, kun puussa ei ole lehtiä. Puuta voidaan taivuttaa taivutuslangalla, manriki-puristimilla ja punoksilla. Näistä ehdottomasti yleisin on taivutuslanka. Yleensä taivutuslanka on alumiinia tai kuparia – useimmiten alumiinia. Taivuttaminen taivutuslangalla tapahtuu kiertämällä metallilankaa oksan tai rungon ympärille, joka pitää puun osan halutussa asennossa. Lankaa tulee löysätä tasaisin välein (viikoittain), sillä lanka voi "syöpyä" puun sisään bonsain kasvaessa jättäen rumat arvet bonsaihin. Yleensä taivutuslankaa pidetään puussa kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen.

[muokkaa] Uudelleenruukutus

Bonsai on syytä ruukuttaa (istuttaa) uudelleen lähes joka vuosi. Uudelleenruukutus tehdään usein aikaisin keväällä ennen kasvukauden alkua. Uudelleenruukutukseen kuuluu:

• mullan vaihto
• juurien leikkely
• ruukun puhdistaminen
• tarvittaessa ruukun vaihtaminen isompaan

Mullan vaihto on jokakertainen toimenpide. Ruukku vaihdetaan isompaan, kun nykyinen alkaa käydä pieneksi. Ruukun voidaan todeta olevan liian pieni, kun pois nostettu juuripaakku näyttää koostuvan lähes kokonaan juurista. Juurien leikkaus on tarpeellista kääpiöimisen takia. Uudelleenruukutuksessa on hyvin tärkeä operaatio lyhentää bonsain alaspäin kasvavaa pääjuurta, jolloin muut juuret pääsevät paremmin kehittymään. Juuripaakku pienenee uudelleenruukutuksessa lähes puoleen alkuperäisestä koostaan – luonnollisesti myös riippuen puun iästä ja lajista.

Monenlaisia bonsaita Kiinassa, missä bonsaitaidetta harrastetaan edelleen nimellä penzing. Penzingissä puita kasvatetaan puutarhoissa ja ne ovatkin usein tavallisia bonsaita isompia.

[muokkaa] Talvetus

Puilla, kuten muillakin kasveilla, on sisäinen vuosirytmi. Suurin osa puulajeista kasvaa luonnollisessa ympäristössään sellaisissa olosuhteissa, joissa vuodenajat ovat selkeästi erotettavissa toisistaan. Talvella puun ravinteiden ja veden tarve on kesää selvästi niukempaa. Ne ovat mukautuneet tähän tilanteeseen ja talvilevosta on tullut niille olennainen osa selviytymistä. Talvilevon puuttuminen voi aiheuttaa puulle stressiä ja näin se voi tuhota itsensä jatkuvalla kasvamisella. Bonsait voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

• ulkona talvetettavat bonsait (mänty, kataja, koivu...)
• subtrooppiset bonsait (japaninvaahtera...)
• trooppiset bonsait (myrtti, serissa, granaattiomena...)

Ulkona talvetettavat kasvit ovat luonnostaankin Suomen ilmastossa pärjääviä puulajeja. Subtrooppiset bonsait vaativat talvisin 0 – +15 °C lämpötilan. Troppiset taas vaativat talvisin +20 °C lämpötilan, joten ne pärjäävät sisällä ympäri vuoden – joskin ne olisi suotavaa viedä kesäksi ulos ilmojen salliessa.

Ulkona talvetettaessa on tärkeää pitää huolta siitä, etteivät bonsain juuret pääse jäätymään. Jäätyminen voidaan estää eristämällä juuristo styroksilla tai lumella tai kaivamalla ruukku maahan. Ulkona talvetettavat lehtipuut voivat viihtyä talven kellarissa, mutta havupuut kaipaavat valoa, eivätkä siten sovellu kellarissa talvetettaviksi. Bonsait tarvitsevat myös talvella vettä, vaikkakin selvästi vähemmän kuin kesällä.

Subtrooppiset bonsait vaativat viileän, noin kymmenasteisen talvehtimispaikan. Myös subtrooppisia bonsaita voidaan pitää talvella kellarissa, kunhan lämpötila kellarissa ei laske liian alas. Optimaalinen paikka talvehtia on subtrooppiselle bonsaille useista vanhoista puutaloista löytyvä vilpola. Usein kuitenkin subtrooppiset kasvit saavat tyytyä ikkunan tarjoamaan viileyteen ikkunalaudalla.

Trooppisen bonsain talvetus on kaikkein helpointa, sillä se ei vaadi mitään erityistä talvetusta. Trooppinen bonsai kuitenkin vaatii valoisan paikan ja tarvittaessa lisävalaisimia. Trooppinenkin bonsai tarvitsee talvilevon, joka toteutetaan lannoitusta ja kastelua vähentämällä.

[muokkaa] Peruskaavat

Bonsaipuiden muotoilussa ja kasvatuksessa noudatetaan yleensä tiettyjä peruskaavoja. Jos bonsaita ei ole kasvatettu minkään kaavan mukaan, se on kawariki. Tässä on esitettynä hyvin karkeasti eri muotojen erot.

Pensashanhikin Potentilla fruticosa rungossa on yhä näkyvissä kasvatusvaiheessa rungon ympäri sidottujen oksien painaumia. Tämä hidastaa puun kasvua.

[muokkaa] Chokkan

Chokkan eli klassinen pylväsmuoto on tarkasti määritelty kaava. Rungon tulee kasvaa ylöspäin ja sen on oltava täysin suora. Rungon tulee kaventua alhaalta ylöspäin. Myös oksien tulee lyhentyä alhaalta ylöspäin. Näin muodostuu chokkanille tyypillinen kolmiomainen muoto. Oksien tulee sijaita tasaisesti joka puolella puuta kuitenkin niin, ettei kaksi peräkkäistä oksaa ole pystysuunnassa linjassa. Ideaali chokkan on puu, jossa ei ole pystysuunnassa yhtään samassa linjassa olevaa oksaa.

[muokkaa] Moyooki

Myooki tai tachiki eli vapaasti pysty muoto on samanlainen kuin chokkan, paitsi että runko saa mutkitella. Oksien tulee lähteä rungon mutkien ulkokaarteesta ulospäin. Puun latva on hieman katselusuuntaan nojautunut – puu kumartaa isännälleen.

[muokkaa] Shakan

Shakan eli nojaava muoto on myös kuten chokkan, paitsi ettei runko kasvakaan suoraan, vaan nimensä mukaisesti nojaa sivulle noin 30-50 asteen kulmassa astian multapinnan normaaliin nähden. Oksat tasapainottavat puuta siten, että jykevimmät oksat osoittavat kallistussuunnasta poispäin, kohti ruukkua. Oksien vertikaali päällekkäisyys ei ole shakanissa niin tarkkaa kuin chokkanissa. Rungon tulisi olla suora tai lähes suora.

[muokkaa] Hokidachi

Hokidachi eli luudanmuoto jäljittelee japaninluutajalavan muotoa. Hokidachin runko on pystysuora ja joka latvasta lähtee samasta kohdasta puun oksat symmetrisesti, jotka lopulta muodostavat pallomaisen latvuksen – bonsai siis näyttää väärin päin olevalta luudalta. Hokidachi on poikkeuksellinen peruskaava, sillä yleensä bonsaiden tulee olla epäsymmetrisiä.

[muokkaa] Bankan

Bankan eli aaltoilevan rungon muoto on valmisbonsaille eli malsaille yleisin muoto. Puun runko kasvaa ylöspäin voimakkaasti mutkitellen ja muistuttaa usein S-kirjainta. Oksisto mukailee myogin kaavaa. Bankan on melko luonnottoman näköinen eikä se nauti kovinkaan mittavaa arvostusta bonsai-harrastajien keskuudessa.

[muokkaa] Kengai

Kengai-tyyppinen lehtikuusi-bonsai. Tämä tyyppi eroaa useimmista bonsaityypeistä siten, että runko kasvaa alaspäin.

Kengaissa eli vesiputouksen muodossa puun runko kasvaa poikkeuksellisesti alaspäin. Kengain runko saa riippua ja mutkitella vapaasti. Kengain esikuva luonnossa voisi olla vuoren kivisellä seinämällä kasvava puu, joka vaikeissa olosuhteissa kurottautuu alaspäin kohti valoa ja maan lämpöä.

[muokkaa] Han-kengai

Han-kengai eli puoliputous on hieman samantapainen kuin kengai, muttei riipu ruukun alapuolella. Han-kengain runko kasvaa ylöspäin, mutta oksat kurottautuvat alas ja sivuille. Klassisessa muotoilussa han-kengain latvan tuli sijaita puun tyven alapuolella katsottaessa puuta sen etupuolelta.

[muokkaa] Fukinagashi

Fukinagashin kaavan mukaan koulittu bonsai Martignyssä, Sveitsissä. Tietyn dramatiikan saaminen puuhun on jalo taito, jota kaikilla ei ole. Puun täytyy näyttää siltä, että se on ollut koko ikänsä kovien tuulien armoilla. Tämä bonsai on mustamänty Pinus nigra.

Fukinagashi eli tuulentuivertama muoto on kallellaan tuuleen suuntaan ja tuulen tulosuunnan puolella ei ole oksia tai ne ovat taittuneet tuulen mukana. Tarkoituksena on kasvattaa puu, joka näyttää siltä, että se olisi elänyt koko ikänsä tuulen voimakkaassa tuiverruksessa. Kasvattajalla on lähes täysi vapaus oksien sijoittelussa ja rungon muotoilussa, kunhan kuviteltu jäätävä viima näkyy työssä. Vaikka taiteilijalla onkin suuret vapaudet muotoilussa, juuri se tekee fukinagashista vaikean – tämän dramaattisen tyylin osaaminen on jalo taito.

[muokkaa] Bunjingi

Bunjingi eli klassinen kalteva muoto. Bonsain runko on pitkä ja ohut. Rungon ei tule missään tapauksessa olla suora, vaan sen tulee kiemurrella arvokkaasti kohti taivasta. Oksia on vain puun latvassa ja ne ovat usein melko lyhyitä ja kaareutuvat aavistuksen verran alaspäin. Puuta kasvatetaan usein pienessä ruukussa pienen latvuksen takia. Bunjingin esikuvana ovat vanhat kiinalaiset tussimaalaukset, bunjingat. Bungingi on ehkä kaavoista taiteellisin ja vaatii kasvattajaltaan taiteellista lahjakkuutta.

[muokkaa] Sekijoju

Sekijoju eli kivelle nouseva bonsai kasvaa kiven päällä niin, että juuret näkyvät. Bonsain juuret kiemurtelevat kiven halkeamissa sekä uurteissa ja tavoittavat viimein kiven alla laakeassa ruukussa olevan maan.

[muokkaa] Ishitsuki

Ishitsuki eli kivellä kasvava bonsai, joka kasvaa multataskussa kiven päältä. Ishitsuki-muotoiset bonsait ovat yleisesti pieniä siksi, että kiven sisällä oleva multatasku tarjoaa juurille verrattain vähän kasvutilaa, joka korreloi puun kokoon. Toivottu lopputulos on kokonaisuus, jossa bonsai näyttää kasvavan kolkossa vuoristossa.

[muokkaa] Neagari

Neagari eli näkyvän juurakon muoto on varsin erikoisen näköinen peruskaava. Kaavan olennaisin asia on selkeästi näkyvä, kookas tyvijuurakko, joka on osa puun runkoa. Kaava yrittää jäljitellä tilannetta, jossa luonnonvoimat ovat syöneet maa-aineksen luonnossa kasvavan puun juurien alta. Neagarin lehvästön tulisi olla kevyt ja huomaamaton niin, että huomio kiinnittyy paljaaseen juurakkoon.

Tämä neidonmänty Pinus parviflora edustaa sokan-tyyliä, jonka kaksi runkoa symboloivat isää ja poikaa. Kaksi latvaa on saatu aikaan leikkaamalla.

[muokkaa] Sokan

Sokan tai soju eli kaksoispuu on bonsai, jolla on kaksi runkoa tai sen vieressä kasvaa verso. Molempien runkojen tulee joka tapauksessa lähteä kasvamaan samasta kohdasta. Toisen rungoista on oltava toista matalampi ja ohuempi ja pienemmän rungon on kasvettava suuremman rungon taustalla. Suuremman rungon latvus voi taipua hieman pienemmän latvuksen suuntaan. Sokan-kaava symbolisoi isää ja poikaa.

[muokkaa] Sankan

Sankan eli kolmoispuu on bonsai, jolla on nimensä mukaisesti kolme runkoa. Sankan-kaavan bonsain keskimmäinen runko on kaikkein paksuin, ensimmäinen sivurunko toiseksi paksuin ja toinen sivurunko kolmanneksi paksuin. Perussäännöt ovat muuten samat kuin sokanin.

[muokkaa] Gokan

Gokan eli viisirunkoinen muoto on muuten samanlainen kuin sokan ja sankan, mutta runkoja on viisi kappaletta ja kaikki viisi runkoa pienenevät tasaisesti.

Gokan-tyyppinen bonsai, joka muistuttaa jo pientä metsää. Yose-ue on kuitenkin vielä metsäisempi ja arvostetumpi bonsaityyppi.

[muokkaa] Kabudachi

Kabudachiksi kutsutaan yli viisirunkoisia bonsai-puita. Kabudachilla on pariton määrä (7, 9, 11, 13...) runkoja lähinnä esteettisistä syistä. Samat perussäännöt kuin sokanilla, sankanilla ja gokanilla ovat edelleen voimassa ja runkojen tulisi selkeästi olla erotettavissa toisistaan. Sen lisäksi lehvästön tulisi olla tasapainoinen.

Sharimikin muotoinen kuusi-bonsai Martignyssä, Sveitsissä. Tähän tyylin parhaat puut ovat havupuita, sillä niiden keloutunut osa ei mätäne nopeasti, toisin kuin lehtipuiden.

[muokkaa] Sharimiki

Sharimikissa eli kelorunkoisessa muodossa bonsain rungon keloutunut osa (japaniksi shari) on tärkein. Luonnossa eläville vuoristokatajille keloutunut runko on verrattaen tyypillinen ja tyyli sopiikin juuri näille puulajeille erinomaisesti. Kelouttamistekniikoita voidaan yleisesti ottaen käyttää havupuille, sillä lehtipuiden keloutetuilla osilla on taipumus lahota.

[muokkaa] Netsunagari

Netsunagarilla eli epäsäännöllisellä versovalla muodolla on useita runkoja, joilla on yksi sivuttain vaakasuunnassa kulkeva juuri, joka voi hieman pilkistää mullan alta. Netsunagari-muotoisen bonsain runkojen ei tulisi kasvaa suorassa rivissä, vaan runkojen kasvupaikkojen tulisi noudattaa mullassa kiemurtelevan juuren muotoa. Puun runkojen tulisi olla eri mittaisia ja paksuisia. Netsunagari on paljolti ikadabukin kaltainen kaava.

[muokkaa] Ikadabuki

Ikadabuki eli suora versova muoto muistuttaa suuresti netsunagaria. Puun rungoilla on yhteinen vaakasuunnassa kasvava juuri, mutta puun rungot kasvavat rivissä vierekkäin. Ikadabuki tavanomaisesti koulitaan niin, että bonsain taimesta karsitaan oksat kaikkialta pois yhtä sivua lukuun ottamatta. Sitten puu laitetaan ruukkuun vaaka-asentoon makaamaan niin, että puun oksista kasvaakin uuden puun rungot.

[muokkaa] Yose-ue

Yose-ue eli metsä on yksi ehkä arvostetuimmista peruskaavoista. Metsän muodostaa pariton määrä – vähintään seitsemän – puita, jotka kasvavat laajassa ja matalassa astiassa. Puiden tulee olla eri korkuisia ja paksuisia kookkaimman puun sijaitessa metsän keskivaiheilla, mutta niiden tulisi olla samaa lajia. Sopivia kaavoja yose-ue'en ovat hokidachi, fukinagashi, ishitsuki ja bunjingi. Metsän reunoilla olevat puut nojaavat hieman poispäin keskivaiheilla sijaitsevasta, kookkaimmasta puusta tavoitellakseen valoa. Mitkään metsän kolme puuta eivät saisi kasvaa linjassa.

[muokkaa] Bonsai-näyttelyitä maailmalla

Bonsainäyttely Martignyssä Sveitsissä. Kuvassa japaninsypressi Chamaecyparis obtusa.

Maailmalla on mahdollisuus käydä bonsai-näyttelyissä useissa kaupungeissa. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa:

• Australia: Ilmainen sisäänpääsy Brisbane Botanic Gardensissa, missä näytillä on 100 puuta, joista jotkut ovat 80-vuotiaita [1].
• Belgia: Centre Gingkon isännöimä The Belgian Bonsai Museum Laarnessa organisoi kansainvälisiä kilpailuja ja työpajoja [2].
• Kanada: Montreal Botanical Gardenilla on hieno sisäbonsaikokoelma, joka on katseltavissa ympäri vuoden [3].
• Kiina: Bonsaita voi käydä katsomassa Botanical Gardensissa, Pekingissä [4], Shanghaissa [5] and Suzhoussa [6].
• Saksa: Bonsai Centrumilla Heidelbergissä on ollut pysyvä näyttely vuodesta 2000 saakka [7], [8].
• Indonesia: Pluit Bonsai Centre on valtava bonsai-harrastajalle suunnattu ostoskeskus Jakartassa [9].
• Italia: The firm Crespi Bonsai isännöi kansainvälistä kilpailua, The Crespi Cupia, joka vuosi Bonsai Museumissa, Milanossa [10].
• Japani: Tokion vieressä sijaitsevassa Omiyassa on nähtävillä arviolta yli 10 000 maailmanluokan bonsaita – todennäköisesti 300 kertaa enemmän kuin missään muualla [11].
• Singapore: Tuhansittain bonsaita näytillä japanilaisissa ja kiinalaisissa puutarhoissa kahdella saarella Jurong-järvellä [12].
• Etelä-Korea: Maailman laajin bonsai-puutarha, Bunjae Artpia, Cheju-saaren vetonaula [13]; lähes 2 000 bonsaita näytillä [14].
• Espanja: Marbellassa käyvät voivat nauttia Museo de Bonsain bonsai-kokoelmasta [15].
• Iso-Britannia: The Birmingham Botanical Gardens ja Glasshouses isännöi bonsai-kokoelmaa, josta 25 bonsaita on näytillä kerralla. Sen lisäksi tarjolla on satunnaisesti bonsai-työpajanäytöksiä [16].
• USA: National Arboretumilla Washingtonissa on vaikuttava bonsai-kokoelma. Osa bonsaista on lahjoja Japanin valtiolta [17].

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Martti Sivonen (1998): Bonsai - johdatus ruukkupuiden kasvatukseen. Kureeri. ISBN 951-97841-0-1.
• Nina Hubert (1991): Huonebonsai. WSOY. ISBN 951-0-17065-8.
• David Prescott (2001): The Bonsai Handbook. New Holland Publishers Ltd. ISBN 1859747094.
• Harry Tomlinson (2004): The Complete Book of Bonsai. Dorling Kindersley. ISBN 1-4053-0896-6.
• Colin Lewis (2003): Bonsai Survival Manual. Apple Press. ISBN 1-84092-394-6.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Bonsai.

• Kotimainen keskustelupalsta
• Ruukkupuu-lehti
• Antsan bonsai-sivut
• Helpful Gardener: Bonsai Care (englanniksi)
• BonsaiSite.com (englanniksi)
• IBC (englanniksi)
• Bonsai4Me, lajiopas ja kasvatusohjeita (englanniksi)