Bitches Brew
Wikipedia
| Bitches Brew | ||
|---|---|---|
 |
||
| Miles Davis | ||
| Nauhoitettu | 19. - 21. elokuuta, 1969 | |
| Julkaistu | 1970 | |
| Tuottaja(t) | Teo Macero | |
| Tyylilaji | fuusiojazz | |
| Kesto | 106 min 02 s | |
| Levy-yhtiö | Columbia Records | |
| Miles Davisin julkaisut | ||
| In a Silent Way 1969 |
Bitches Brew 1969 |
Live-Evil 1970 |
Bitches Brew on Miles Davisin vuonna 1969 levyttämä tupla-LP, jota pidetään fuusiojazzin keskeisenä levytyksenä.
Levy nauhoitettiin kolmena päivänä (19. elokuuta - 21. elokuuta, 1969), välittömästi Woodstock-festivaalin jälkeen New Yorkissa. Kahden vinyylin tai CD:n mittainen julkaisu koostuu pääasiassa hyvin pitkistä kappaleista, jotka ovat improvisaatioon perustuvia ja pitkälti studiossa nauhoitusten aikaan sävellettyjä. Levyllä mukaan otettiin sähköisiä soittimia, kuten sähköpiano ja -kitara, ja hylättiin perinteiset jazz-rytmit hieman funk-vaikutteisempien rytmien tieltä. Sammoin perinteinen diatonisuus on jäänyt dissonanssia suosivan soiton alle. Levy jatkaa siis Miles Davisin irtiottoa perinteisestä jazzista edeltäjänsä In a Silent Wayn tapaan, mutta vie uudet kehityskulut vielä pidemmälle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vastaanotto
Monien jazz-fanien ja muusikoiden mielestä Bitches Brew meni niin pitkälle, ettei se ole enää jazzia laisinkaan. Eräs jazz-kriitikko kirjoitti Daivisin ylittäneen tässä vaiheessa rajan, jota monet jazzin ystävät eivät itse suostuneet ylittämään, eivätkä antamaan anteeksi sen ylittämistä.
Etenkin fuusiojazzin ystäville albumi on kuitenkin uraauurtava ja legendaarinen. Esimerkiksi Rytmi -lehti teki albumista 2000-luvulla artikkelin, jonka otsikko kysyi: "Maailman paras jazzlevy?" Joskus levyn on väitetty olleen myös eniten myynyt jazzlevytys, mutta asiasta on kiistelty (esimerkiksi myös Davisin Kind of Bluen on sanottu olevan myydyin jazz-levytys). Joka tapauksessa Bitches Brew oli Davisin ensimmäinen kultalevy eli yli puolimiljoonaa myynyt julkaisu.
[muokkaa] Editointi
Edeltäjänsä tavoin, useimmat albumin raidat saivat oleellisesti lopullisen muotonsa vasta editointivaiheessa. Varsinkin kaksi ensimmäistä kappaletta koostuvat useista otoista, jotka on yhdistetty editoimalla. Tuottaja Teo Macero oli tässä suhteessa yksi alan pioneereista. Levyn nimiraidalla on eräässä kohdassa tuohon aikaan harvinaisia vain parin sekunnin mittaisia luuppeja. Viimeinen raita on itse asiassa kyseisen kappaleen kaksi erillistä ottoa, jotka on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi laittamalla kyseiset tulemaan otot peräkkäin. Lyhyt kitaristi John McLaughlinin mukaan nimetty raita on napattu "Phraoh's Dance" -kappaleen käyttämättömästä levytysmateriaalista.
[muokkaa] Soittimet
Sähköisten soittimiensa lisäksi levyn soittajakokoonpano on hyvin eksoottinen myöhempienkin aikojen standardeilla. Mukana on samanaikaisesti kaksi rumpalia ja basistia. Harvey Brooks soittaa sähköbassoa ja Dave Holland kontrabassoa. Sähköpianossa on eri raidoilla joko kaksi tai kolme soittajaa, jotka on miksattu eri kohtiin (vasen-keskusta-oikea). Oikealla kanavalla oleva Chick Corea soittaa eniten, esimerkiksi kappaleen "Miles Runs the Voodoo Down" soolon, koska hän oli tuohon aikaan Davisin yhtyeen varsinainen pianisti. Mukana on myös kaksi perkussionistia sekä multipuhaltaja Bennie Maupinin soittama suhteellisen harvinainen soitin, bassoklarinetti, Saksofonisti Wayne Shorter pitäytyy kokoajan sopraanosaksofonissa. Eri muusikot antavat toisilleen tilaa runsaasti. Bassoklarinettia ja sähköpianoita käytetään useissa kohtaa jonkinlaisina taustasoittimina basson ja perkussion ohella. Välillä soolot ovat selkeitä, toisinaan taas paikalla on kaksi tai useampi solisti samaan aikaan.
[muokkaa] Muuta
Vuonna 1998 Columbia records julkaisi neljän CD:n mittaisen paketin The Complete Bitches Brew Sessions, jossa on nimestään huolimatta enimmäkseen vuoden 1970 helmikuussa julkaistua materiaalia.
[muokkaa] Levyn raidat
Ensimmäinen puoli:
- "Pharaoh's Dance" (20:06) (J.Zawinul)
Toinen puoli:
- "Bitches Brew" (27:00) (M. Davis)
Kolmas puoli:
- "Spanish Key" (17:34) (M. Davis)
- "John McLaughlin" (04:26) (M. Davis)
Neljäs puoli:
- "Miles Runs The Voodoo Down" (14:04) (M. Davis)
- "Sanctuary" (11:01) (W.Shorter)
Levyn CD-painos on kahdella CD:llä, ja siinä on bonusraitana "Feio" (11:51) (W.Shorter).
[muokkaa] Soittajat
- Miles Davis - trumpetti
- Wayne Shorter - sopraanosaksofoni
- Bennie Maupin - bassoklarinetti
- Chick Corea - sähköpiano (miksattu oikeanpuoleiseen kanavaan)
- Larry Young - sähköpiano (miksattu keskelle)
- Joe Zawinul - sähköpiano (miksattu vasemmanpuoleiseen kanavaan)
- John McLaughlin - sähkökitara
- Dave Holland - kontrabasso
- Harvey Brooks - bassokitara
- Lenny White - rummut
- Jack DeJohnette - rummut
- Don Alias - kongarummut
- Jumma Santos - kongarummut, perkussio
