Chick Corea
Wikipedia
Chick Corea (s. 12. kesäkuuta 1941, Massachusettsin Chelseassa) on amerikkalainen jazzpianisti. Hän on yksi aikamme suosituimmista jazzmuusikoista ja säveltäjistä. Hänen kokonimensä on Armando Anthony Corea Junior, josta juontuu lasta tarkoittava lempinimi, "Chick". Corea on akustisten jazz-levyjen lisäksi tehnyt paljon sähköistä fuusiojazzia ja häntä on kutsuttu joskus "jazzin kameleonttiksi", koska hän vaihtaa tyyliään jatkuvasti.
Merkittävien jazz-muusikoiden joukossa Corean kenties persoonallisin piirre on hänen melodinen sävellystyylinsä. Hänen levynsä tunnetaan vahvoista sävellyksistä. Corean säveltämiä jazz-standardeja ovat esimerkiksi "Litha", "Matrix", "Windows", "Crystal Silence", "La Fiesta" ja "Spain". Corea on säveltänyt myös pianokonserton. Suurimpina vaikutteiden antajina Corean pianonsoittoon ovat olleet Bud Powell, Thelonious Monk ja Bela Bartok. Corea itse on myöhemmin ollut vaikutteiden antajana seuraaville jazz-pianistien sukupolville ja myös muusikoille laajemmin. Esimerkiksi Suomessa Iiro Rantala pitää Coreaa yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistaan, ja toinen suomalainen pianisti, Lenni-Kalle Taipale, ilmoitti jopa siirtyneensä alun perin jazz-musiikin pariin nähtyään Corean esityksen.
Sisällysluettelo |
Elämä ja ura
Nuoruus
Corean isä, Armando, oli trumpetisti, joka johti dixieland -musiikkia soittanutta yhtyettä Bostonin alueella 1930- ja 1940-luvuilla. Hän laittoi poikansa pianon ääreen tämän ollessa viisi vuotias. Corea kasvoi jazz-musiikin ympäröimänä ja hänen tärkeitä vaikuttajiaan olivat bebopia edustaneet suuret hahmot, kuten Dizzy Gillespie, Charlie Parker, Bud Powell, Horace Silver sekä Lester Young. Kahdeksan vuotiaana Corea oli alkanut soittamaan myös rumpuja ja saamaan pianotunteja konserttipianisti Salvatore Sullolta. Hänen kauttaan Corea tutustui enemmän myös klassiseen musiikkiin ja kiinnostui säveltämisestä.
High school -aikoinaan Corea alkoi tehdä esiintymiskeikkoja ja hänellä oli myös trio-kokoonpano, joka soitti Horace Silverin kappaleita paikallisella jazz-klubilla. Näihin aikoihin perkussionisti Bill Fitch tutustutti Corean latino-musiikkiin, josta tuli hänelle tärkeä vaikutin. Corea piti varsinkin kuubalaista tanssimusiikkia hyvänä "vastalääkkeenä" hänen soittamiensa jazz -tyylien vakavuudelle. Corean suurimpien latino-suosikkien joukossa oli Tito Puente yhtyeineen. Latino-musiikin lisäksi Corea viehättyi kohta myös espanjalaisesta flamenco-musiikista. Corea lähti opiskelemaan musiikkia New Yorkiin, jossa hän opiskeli yhden kuukauden verran Columbia Universityssä ja puoli vuotta Juilliard Schoolissa. Hän ei innostunut opiskelemaan laitoksissa, mutta New Yorkin musiikkipiireistä tuli silti hänen ammatillisen muusikkouransa lähtökohta.
Uran alkuajat
Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti Blue Mitchellin sekä latino-musiikin suurten nimien kuten Willie Bobon ja Mongo Santamarian yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, Toans for Joan's Bones, ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista hard bopiksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä Now He Sings, Now He Sobs (1968), jossa hän soittaa basisti Miroslav Vitousin ja rumpali Roy Haynesin kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa Miles Davisin kuuluisimmilla fuusiolevyillä In a Silent Way ja Bitches Brew sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti Dave Hollandin kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä Circle. Corea kuitenkin viehättyi 1970-luvun alussa skientologiasta, minkä seurauksena hän halusi "kommunikoida" ihmisten kanssa eli tehdä populaarimpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän perusti yhtyeen nimeltä Return to Forever.
Return to Forever
- Pääartikkeli: Return to Forever
Return to Foreverin kaksi ensimmäistä levyä, Return to Forever (1972) ja Light as a Feather (1973) olivat sähköistettyä lattari-vaikutteista jazzia. Bassossa oli tuolloin vielä tuntematon Stanley Clarke, laulajana toimi Flora Purim, rummuissa oli Floran aviomies Airto Moreira, ja mukana oli myös multipuhaltaja Joe Farrell. Kahden lattarivaikutteisen levyn jälkeen Corea muutti Return to Foreverin jazz-vaikutteista rockia soittavaksi kokoonpanoksi. Stanley Clarkea lukuun ottamatta vanhat jäsenet saivat poistua, ja rumpuihin tuli nyt Lenny White ja kitaristiksi otettiin Bill Connors, jonka ensimmäisen levyn jälkeen korvasi Al di'Meola. Tämän rock-kauden tuloksena syntyivät levyt Hymn of the Seventh Galaxy (1973), Where Have I Known You Before (1974), No Mystery (1975) sekä Romantic Warrior (1976). Stanley Clarkesta ja Al di'Meolasta tuli 1970-luvulla soittimiensa vaikutusvaltaisimpia taitajia. Corea itse kehitti jazz-pianotyylinsä rinnalle persoonallisen tavan käyttää syntetisaattoreita.
Vuonna 1976 Corea julkaisi espanjalaisvaikutteisen fuusiolevyn My Spanish Heart, joka usein luetaan hänen parhaisiin julkaisuihin. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa Corea teki yhteistyötä perinteisemmän jazzin merkeissä mm. rumpali Steve Gaddin, basisti Eddie Gomezin sekä saxofonisti Michael Breckerin kanssa. Tuon ajan kenties merkittävimmät levyt olivat Friends (1978) sekä Three Quartets (1981). Corea jatkoi myös jo aikaisemmin aloittamaansa yhteistyötä Gary Burtonin kanssa. Lisäksi Corea innostui klassisesta musiikista ja levytti Mozartia pianisti Friedrich Guldan kanssa.
Elektric Band
Vuonna 1986 Corea perusti Chick Corea Elektric Bandin, joka koostui nuorista, lahjakkaista muusikoista. Tämän lähinnä fuusiojazzia soittavan yhtyeen kautta tulivat tunnetuiksi esimerkiksi rumpali Dave Weckl, basisti John Patitucci, kitaristi Frank Gambale sekä saxofonisti Eric Marienthal. Elektric Band julkaisi lukuisia suosittuja, tyyliltään vaihtelevia fuusiolevyjä kuten Elektric Band (1986), Light Years (1987), Eye of the Beholder (1989) ja Inside Out (1990). Vastapainoksi Elektric Bandille Corealla oli Patituccin ja Wecklin kanssa myös Akoustic Band -niminen trio, joka julkaisi ainoan studiolevynsä vuonna 1989. Vuonna 1992, Elektric Bandin jälkeen, Corea perusti oman levymerkkinsä, Stretch Recordsin. Sen alaisuudessa ovat levyttäneet myös muut jazz-muusikot.
Myöhemmät ajat
Corea ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan on levyttänyt akustista ja sähköistä jazzia tasaiseen tahtiin usein nuorien, lupaavien muusikoiden kanssa. 1990-luvun lopussa hän muodosti "Origin" nimisen yhtyeen, jossa soitti esimerkiksi basisti Avishai Cohen sekä rumpali Jeff Ballard, joiden kanssa hän muodosti 2000-luvun alussa uuden pianotrio-kokoonpanon. Vuonna 1999 Corea levytti pianokonserttonsa Lontoon Philharmonisen orkesterin kanssa. Työtään taidemusiikin parissa hän on jatkanut säveltämällä esimerkiksi jousikvarteton, joka esitettiin ensi kertaa vuonna 2004. Jo 65-vuoden ikään ehtinyt Corea on yhä 2000-luvulla saanut grammy-palkintoja sekä julkaissut kunnianhimoisia, perinteisestä jazzista ja fuusiosta ammentavia teema-albumeita kuten esimerkiksi To the Stars (2004) ja The Ultimate Adventure (2006). Hänen levynsä ovat yleensä yhä täynnä uusia sävellyksiä.
Diskografia
Sooloura
- Tones for Joan's Bones (1966)
- Now He Sings, Now He Sobs (1968)
- Is (1969)
- Sundance (1969)
- The Song of Singing (1970)
- Circulus (1970)
- Piano Improvisations Vol. 1 (1971)
- Piano Improvisations Vol. 2 (1971)
- The Leprechaun (1976)
- My Spanish Heart (1976)
- Friends (1978)
- The Mad Hatter (1978)
- An Evening with Chick Corea & Herbie Hancock (1978)
- Secret Agent (1978)
- Delphi I (1979)
- CoreaHancock (1979)
- Delphi 2 & 3 (1980)
- Tap Step (1980)
- Live in Montreaux (1980)
- Three Quartets (1981)
- Touchstone (1982)
- Trio Music (1982)
- Again & Again (1983)
- On two pianos (1983, Nicolas Economun kanssa)
- The Meeting (1983, Friedrich Guldan kanssa)
- Children's Songs (1984)
- Fantasy for Two Pianos with Friedrich Gulda (1984)
- Voyage - with Steve Kujala (1985)
- Septet (1985)
- Trio Music Live in Europe (1987)
- Akoustic Band (1989)
- Akoustic Band: Alive (1991)
- Play (1992, Bobby McFerrinin kanssa)
- Expressions (1994)
- Time Warp (1995)
- The Mozart Sessions (1996, Bobby McFerrinin kanssa)
- Remembering Bud Powell (1997)
- Like Minds (1998, Gary Burton, Chick Corea, Pat Metheny, Roy Hanes, Dave Holland)
- corea.concerto (1999)
- Solo Piano - Originals (2000)
- Solo Piano - Standards (2000)
- New Trio: Past, Present & Futures (2001)
- Rendezvous In New York (2003)
- The Ultimate Adventure (2006)
Gary Burtonin kanssa
- Crystal Silence (1972)
- Duet (1979)
- In Concert, Zürich (1980)
- Lyric Suite for Sextet (1983)
- Native Sense - The New Duets (1997)
Circle
- Circle Gathering (1970)
- Circle Live in Germany (1970)
- ARC (1970)
- Circle - Paris Concert (1971)
Return to Forever
- Return to Forever (1972)
- Light as a Feather (1973)
- Hymn of the 7th Galaxy (1973)
- Where Have I known You Before (1974)
- No Mystery (1975)
- Romantic Warrior (1976)
- MusicMagic (1977)
- RTF Live (1978)
Chick Corea Elektric Band
- Chick Corea Elektric Band (1986)
- Light Years (1987)
- Eye of the Beholder (1988)
- Inside Out (1990)
- Beneath the Mask (1991)
- Elektric Band II: Paint the World (1993)
- To the Stars (2004)
Chick Corea & Origin
- Live at The Blue Note (1998)
- A Week at The Blue Note (1998)
- Change (1999)
