Aleksandr Kerenski

Wikipedia

Aleksandr Kerenski

Aleksandr Fjodorovitš Kerenski (ven. Алекса́ндр Фёдорович Ке́ренский, s. 4. toukokuuta (22.4) 1881, Simbirsk, Venäjä, k. 11. kesäkuuta 1970, New York, USA) oli Venäjän pääministeri keisarivallan kaaduttua helmikuun vallankumouksessa 1917 ja ennen bolševikkien valtaannousua.

[muokkaa] Varhaisvaiheet tsaarin Venäjällä

Kerenski syntyi 1881 Simbirskin kaupungissa, joka on Volgan rannalla noin 170 km Kazanista luoteeseen ja 900 kilometriä Moskovasta itään. Samasta kaupungista oli kotoisin myös Kerenskiä kymmenen vuotta vanhempi Vladimir Iljitš Uljanov, myöhempi Vladimir Lenin. Kerenskin isä, joka oli ammatiltaan opettaja, toimi Leninin opettajana Kazanin yliopistossa. Leninin kuoltua 1924 Simbirsk nimettiin uudelleen Uljanovskiksi hänen kunniakseen.

Kerenski opisteli historiaa ja lakia Pietarin yliopistossa vuoteen 1904. Tämän jälkeen hän työskenteli lakimiehenä ja puolusti useita poliittisista rikkomuksista syytettyjä tsaarinvallan vastustajia. Hänet valittiin 1912 neljänteen duumaan trudovikkien (maltillinen työväenpuolue) jäsenenä, mutta liittyi myöhemmin sosialistivallankumouksellisten (SR) riveihin. Parlamentissa Kerenski erottui puhelahjoillaan ja poliittisilla kyvyillään, ja hänestä tuli tsaarinvaltaa vastustaneen sosialistisen opposition keulakuva.

[muokkaa] Toiminta vallankumouksen aikana

Kun maailmansodan rasittamalla Venäjällä 1917 syttyi tsaarin vastainen helmikuun vallankumous, Kerenski oli sen johtavia miehiä. Hänet valittiin vaikutusvaltaisen Pietarin työläisneuvoston varapuheenjohtajaksi ja hän nousi oikeusministeriksi ns. väliaikaishallitukseen, jolle kukistuneen tsaarin valta oli siirretty. Kerenski oli aluksi ainoa sosialistijäsen ruhtinas Georgi Lvovin johtamassa hallituksessa. Oikeusministerin virassa hän vieraili maaliskuussa 1917 Helsingissä, tavoitteenaan taivutella Suomea Venäjän tueksi maailmansotaan ja hillitä separatistista liikehdintää. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi.

Toukokuussa Kerenskistä tuli sotaministeri ja heinäkuussa 1917 pääministeri. Kenraali Kornilovin vallankaappauksen epäonnistuttua elokuussa ja ministerien eron jälkeen, hänestä tuli myös sotajoukkojen ylipäällikkö, jolloin hän toimi käytännössä ilman parlamentaarista luottamusta diktaattorina.

Venäjä oli kolme vuotta jatkuneen sodan kuluttama, mutta Kerenski piti kiinni liittolaismaille annetuista lupauksista. Kornilovin kaappauksen aikana hallitus oli jakanut työläisjoukoille aseita ja vuoden kuluessa työläiset olivat kääntyneet bolševikkien puolelle näiden luvattua "leipää, rauhaa ja maata." Lenin oli päättänyt syrjättää hallituksen ennen kuin se voisi laillistaa asemansa lokakuun vaaleilla, ja 25. lokakuuta bolševikit ottivat verettömästi vallan ja toinen neuvostojen kokous siirsi sen työläisten, sotilaiden ja talonpoikien edustajille.

Bolševikkien vallankumouksen jälkeen marraskuussa Kerenski pakeni Pihkovaan ja yritti syrjäyttää bolševikit armeijan avulla, hänen joukkonsa valtasivat Tsarskoje Selon 28. lokakuuta, mutta ne lyötiin seuraavana päivänä Pulkovassa. Kerenski pakeni Ranskaan.

[muokkaa] Maanpakolaisuus

Kerenski asettui 1917 Pariisiiin, joka oli maailmansotien välisenä aikana yksi bolševikkeja paenneiden venäläisten emigranttien keskuksista. Hän ei ottanut kantaa Venäjän sisällissotaan koska vastusti sen kumpaakin osapuolta, sekä bolševikkeja että valkoisia kenraaleita. Pariisissa hän myös meni naimisiin 1939 australialaisen toimittajan Lydia "Nell" Trittonin kanssa.

Kun saksalaiset miehittivät Ranskan 1940, Kerenskit pakenivat Yhdysvaltoihin. Hitlerin hyökättyä Venäjälle 1941 Kerenski ilmaisi tukensa Stalinille, mutta ei saanut vastakaikua Neuvostoliitosta. Sodan aikana hän toimitti venäjänkielisiä radiolähetyksiä tukeakseen liittoutuneiden sotaponnisteluja. Vuonna 1945 Kerenskit muuttivat Trittonin kotimaahan Australian Brisbaneen, jossa he asuivat vuoteen 1946 kunnes Tritton kuoli vakavaan sairauteen.

Kerenski palasi Yhdysvaltoihin, jossa hän asettui asumaan New Yorkiin, mutta työskenteli Hoover-instituutissa Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa, jossa opetti Venäjän historiaa. Aleksandr Kerenski kuoli New Yorkissa vuonna 1970, 89-vuotiaana ja viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumouksen osanottajana. Yhdysvaltain venäläinen ortodoksikirkko kieltäytyi siunaamasta Kerenskiä hautaan, koska piti tätä osasyyllisenä bolševismin voittoon Venäjällä. Myös Serbian patriarkaatti kieltäytyi hautaamasta Kerenskiä. Tämän vuoksi Kerenskin ruumis lennätettiin Lontooseen ja haudattiin Putney Valen tunnustuksettomalle hautausmaalle.