Akvaario

Wikipedia

69 litran vetoinen kotiakvaario

Akvaario on lasi- tai muoviallas, jossa pidetään kaloja, kasveja ja (varsinkin meriakvaariossa) myös selkärangattomia vesieläimiä kuten rapuja ja kotiloita. Akvaarioharrastuksen uskotaan saaneen alkunsa Kiinasta, jossa karpin jalostus lienee alkanut jo 2 000 vuotta sitten.

Akvaarioharrastajia arvioidaan olevan maailmassa noin 60 miljoonaa. Kotiakvaarioiden koot vaihtelevat 40-litraisesta yli tuhannen litran altaisiin. Alle 40-litraista akvaarioita ei suositella käytettäväksi muuhun kuin kudetukseen. Aloittelijalle sopiva akvaarion koko on sadasta litrasta ylöspäin, koska sen kokoisissa altaissa on helpompi pitää vesiarvot vakaana, ja kalojakin voi ottaa useampia lajeja.

[muokkaa] Akvaarioiden luokittelu

Perinteisesti akvaariot luokitellaan

seura-akvaarioihin, joissa on samanlaisiin vesioloihin sopivia toisilleen harmittomia asukkaita, jotka voivat olla eri puolilta maailmaa
biotooppiakvaarioihin, jotka pyrkivät kasvistoltaan, eläimistöltään ja pohjanmuodoiltaan jäljittelemään mahdollisimman tarkoin tiettyä olemassa olevaa elinympäristöä, esimerkiksi Malawi-järveä tai Amazonia
lajiakvaarioihin, joiden pääasialliset asukkaat ovat samaa lajia (niiden toivotaan usein lisääntyvän)
kasviakvaarioihin, joissa kasvit ovat pääosassa, vaikka kaloja voi silti olla muutamia esimerkiksi pitämässä akvaariota puhtaana
riutta-akvaarioihin, jotka ovat sellaisia merivesiakvaarioita, joissa pääosassa eivät ole kalat vaan korallit ja selkärangattomat (kalojakin voi silti olla mukana)

Nanoriutta on riutta-akvaarion pienikokoinen alalaji. Lisäksi on olemassa murtovesiakvaarioita, rapuakvaarioita ja kotiloakvaarioita.

[muokkaa] Tekniikka

Typen kierto akvaariossa.

Kotiakvaarion tärkeimmät tekniset laitteet ovat suodatin, valaisin ja lämmitin. Suodattimen tehtävänä on pitää vesi roskista puhtaana ja kemialliselta koostumukseltaan kaloille sopivana. Tämän takaa suodatinmateriaalissa tapahtuva bakteeritoiminta. Suodattimia on erilaisia pienistä mekaanisista sisäsuodattimista suuriin ulkosuodattimiin sekä biologisiin ja kemiallisiin suodattimiin.

Oikeanlainen ja teholtaan riittävä valaistus on edellytys akvaariokasvien kasvulle. Yleensä kotiakvaarioissa käytetään loisteputkivalaisimia. Lämmittimen tarkoitus on pitää akvaarion vesi kaloille sopivan lämpimänä. Jotkut kalalajit tulevat hyvin toimeen huoneenlämmössä, jolloin lämmitin ei ole välttämätön hankinta. Useimmat akvaariokalat ovat kuitenkin kotoisin trooppisilta seuduilta.

Akvaariotekniikka on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana huimasti, kun on alettu ymmärtää akvaarioveden mikrobiologiaa. Makean veden puolella suodatustekniikat hyödyntävät nyt ennen kaikkea bakteeritoimintaa: voidaan ajatella että on siirrytty "kompostikäymälöihin", joissa bakteerit hajottavat jätteet vaarattomiksi yhdisteiksi. Merivesipuolella valaistus, ennen kaikkea monimetalli- ja elohopealamput, ovat mahdollistaneet korallien symbioottisten levien menestymisen ja siten korallien kasvattamisen.

[muokkaa] Akvaariokalat

Sinirihmakala (Trichogaster trichopterus)

Akvaariokalojen elämän seuraaminen on monelle tärkein syy hankkia akvaario. Kalojen valinta voidaan suorittaa esimerkiksi siten, että kaikki kalat valitaan joltain tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai puhtaasti kalojen ulkonäön perusteella. Tällöin on kuitenkin huomioitava se, että samaan akvaarion tulevien lajien täytyy tulla toimeen samanlaisissa olosuhteissa. Kalojen määrää rajoittaa akvaarion koko; akvaarion liikakansoitus on tyypillisimpiä akvaarion perustusvaiheessa tehtäviä virheitä. Pienimpiä tavallisia akvaariokaloja ovat 1,5 cm mittaan kasvavat kääpiörasborat. Niitä voi pitää huoletta pienimmissäkin jo minimaalisen kokoisissa 40-litraisissa akvaarioissa yli 50 kappaletta. Sen sijaan alle 200-litraiseen akvaarioon ei mahdu esimerkiksi yhtään kultakalaa. Kultakaloja ei kannata edes harkita muuhun kuin todella suureen akvaarioon, sillä ne venähtävät joskus jo vuodessa yli 25 cm pitkiksi.

Tunnetuimpia ja yleisimpiä akvaariokaloja ovat miljoonakalat, lehtikalat, platyt, miekkapyrstöt, kultakalat, seeprakalat, rihmakalat, partamonnit sekä tetroista ja barbeista muun muassa neontetra, kirsikkatetra ja tiikeribarbi. Akvaarion koko määrää pitkälti myös siihen sopivat kalalajit: esimerkiksi lehtikaloja ja kultakaloja ei pitäisi kasvattaa kuin suurissa, monen sadan litran vetoisissa akvaarioissa. Merivesipuolella elokuva Nemoa etsimässä lisäsi kiinnostusta vuokkokaloihin.

Kalojen valinnassa on lisäksi huomioitava se, että monet akvaariokalat tarvitsevat ympärilleen parven viihtyäkseen. Useimmat pienet akvaariokalat, kuten tetrat, barbit ja seeprakalat, ovat parvikaloja. Parvikaloja olisi suositeltavaa hankkia akvaarioon vähintään 6–7 kappaletta. Pienempiä parvikaloja, kuten neontetroja, kannattaa ottaa heti alkuun ainakin 15–20 kappaletta, koska iso parvi on pientä näyttävämpi ja kalatkin viihtyvät paremmin. Jotkut kalalajit viihtyvät pareittain tai yksikseenkin, näitä ovat esimerkiksi monnit ja rihmakalat.

Yleisin kalakokoonpano kotiakvaariossa (noin 150–200-litraisessa) kostuu yhdestä keskivedessä liikkuvasta pikkukalaparvesta (esimerkiksi 15 neontetraa), pääkaloista, kuten pienehköstä kirjoahvenpariskunnasta, ja pohjalla oleskelevista monneista, kuten partamonnista ja pienestä nuolimonniparvesta. Lisäksi akvaariossa voi pitää kalojen lisäksi lähes läpinäkyviä amano- eli leväkatkarapuja.

[muokkaa] Akvaariokasvit

Makeanveden akvaarioihin kuuluvat luonnollisena osana erilaiset vesikasvit, joista yleisimpiä ovat erilaiset miekkakasvit, vesitähdikit, melalehdet ja vallisneriat. Kasvien rehevän kasvun edellytyksenä on riittävä valaistus ja lannoitus. Jotkut akvaarioharrastajat ovat erityisesti keskittyneet kasvien kasvattamiseen kalaston kustannukslla. Tuloksena on näyttäviä kasviakvaarioita.

Merivesiakvaarioissa kasveja ei kasva. Myös joissain biotooppiakvaarioissa (esimerkiksi Tanganjika- tai Malawijärven biotoopit) ei yleensä ole kovin runsasta kasvillisuutta. Varsinkin suuret kirjoahvenet voivat kaivaa pohjaa ja tuhota kasveja niin, että elävien kasvien pito akvaariossa ei onnistu.