Vihervarpunen
Wikipedia
| Vihervarpunen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Vihervarpunen ♀ |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Vihervarpunen (Carduelis spinus)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
12cm/12g. Pieni, kellanvihreä peippo, koiraalla musta päälaki; mustilla siivillä keltainen siipijuova ja laikku. Naaras harmaanvihreä, päälaki harmaa, alta mustaviiruinen. Nuori lintu myös viiruinen. Lintu on taitava kiipeilijä, roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä. Sen laulu on pirteää sirkutusta ja tiiskutusta, jota koiras esittää reviirinsä yllä laululennossa tai kuusenlatvassa seisoen. Kutsuääni on laskeva "tsiyy", varoitusääni viherpeippomainen laskeva "tsyi". Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, syysparvissa voi olla satoja yksilöitä.
Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut 7 vuotta 1 kuukautta 1 päivää vanha.
[muokkaa] Levinneisyys
Pohjois- ja Keski-Eurooppa ja Venäjä. Pesii koko Suomessa, pohjoisimmassa Lapissa harvinaisena. Suomen pesimäkanta vaihtelee puolen miljoonan ja puolentoista miljoonan välillä. Osa Suomen vihervarpusista muuttaa talveksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan, mutta osa jää tänne. Talvehtivan kannan suuruus riippuu yksiselitteisesti koivujen ja leppien siemensadon suuruudesta. Kevätmuuttajat palaavat huhtikuussa, syksyllä suurimmat parvet tavataan syys-lokakuun vaihteessa.
[muokkaa] Elinympäristö
Kuusivaltaiset metsät; myös sekametsät, joissa vähintään muutamia täysikasvuisia kuusia. Pesimäajan ulkopuolella tavataan kaikenlaisissa metsissä sekä myös rikkaruohostoissa. Talvella viihtyy myös lintulaudoilla ja rantalepikoissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia 4-6, yleensä 5. Naaras hautoo n. 12 vrk. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan 2 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä n. pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesye juhannuksen tienoilla.
[muokkaa] Ravinto
Ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä myös ruohovartisten siemenet, esim. voikukka ja ohdakkeet. Talvellakin saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä, sekä lintulaudoilla auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.
