Valamon luostari
Wikipedia
Valamon luostari, josta käytetään myös nimeä Vanha Valamo tai Laatokan Valamo, on ortodoksinen luostari Valamon saarella Laatokalla.
Luostari on Karjalan ortodoksisista luostareista ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin monilta osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkki Sergeitä. Hänellä oli myös seuralaisenaan karjalaissyntyinen munkki Herman.
Luostari perustettiin Valamon saarelle joka oli entinen pakanallinen uhripaikka. Perimätiedon mukaan Valamon luostari perustettiin vuonna 992, neljä vuotta sen jälkeen kun ruhtinas Vladimir toi kristinuskon Kiovan ruhtinaskuntaan vuonna 988. Heikki Kirkinen on tutkimuksissaan päätynyt noin vuoden 1100 vaiheille tuohon aikaan kristinusko saapui Novgorodin pohjoispuolisille alueille. Venäläisen kronikan mukaan Sergei tuli Valamon saarelle kuitenkin vasta v. 1329, ja uusin tutkimus onkin pitänyt 1300-lukua todennäköisimpänä aikana varsinaisen luostarin perustamiselle. Luostari laajeni jatkuvasti 1500-luvun lopulle saakka, josta tuli sen ensimmäinen kukoistuskausi.
Ruotsin suurvalta-ajalla Valamo sijaitsi hankalasti Ruotsin ja Venäjän etupiirien välissä, ja 1600-luvulla ruotsalaiset tuhosivat luostarin täysin täysin ja munkit pakenivat Venäjälle. Kun alue liitettiin Isonvihan aikana takaisin Venäjään, saatettiin luostaritoimintakin aloittaa uudelleen, ja vuonna 1716 Pietari Suuri käski perustaa Valamon luostarin uudelleen. Samoihin aikoihin perustetun läheisen Pietarin kaupungin tulo Venäjän pääkaupungiksi johti Valamon voimakkaaseen laajenemisen ja vaurastumiseen. 1800-luvun loppupuoli oli luostarin kulta-aikaa, ja vuonna 1913 - veljestön ollessa laajimmillaan - siellä asui, teki töitä ja rukoili 359 munkkia sekä 562 noviisia.
Suomen itsenäistyminen aiheutti ongelmia Venäjän ja Suomen ortodoksisen kirkon välille, jotka heijastuivat myös luostarin toimintaan. Tästä huolimatta se kuitenkin pysyi keskeisenä ortodoksisuuden keskuksena koko Pohjois-Euroopan mittakaavassa. Tätä korosti vielä rajan taakse jääneen Neuvostoliiton ateistinen politiikka.
Suomi luovutti ns. Vanhan Valamon tai Laatokan Valamon muun luovutetun Karjalan mukana Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan jälkeen. Valamon munkit ja melkoinen osa Valamon irtainta omaisuutta siirrettiin evakkoon sisä-Suomeen. Vuonna 1940 perustettiin Heinävedelle Papinniemeen Uuden Valamon luostari, joka jatkoi Vanhan Valamon perinnettä. Uuteen Valamoon yhdistettiin myös Konevitsan luostari ja Petsamon luostari, joiden alkuperäiset sijaintipaikat oli Valamon tavoin luovutettu Neuvostoliitolle.
Vanhan Valamon luostari oli muussa käytössä neuvostoajan, mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina, mutta on nykyään taas kirkollisessa käytössä luostarina. Erotuksena puhutaan Laatokan Valamosta ja Uudesta Valamosta, jotka nykyään ovat siis kaksi eri luostaria.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Matkailu | ||
| Suomen yli 100 000 kävijän maksuttomat matkailukohteet 2005 Keskisen kyläkauppa (Tuuri) | Linnatuuli (Janakkala) | Pukaron Paroni (Lapinjärvi) | Suomenlinna (Helsinki) | Paletti-kauppakeskus (Kyyjärvi) | Temppeliaukion kirkko (Helsinki) | Humppilan lasi (Humppila) | Uspenskin katedraali (Helsinki) | Viherlandia (Jyväskylä) | Joulupukin kammari (Rovaniemi) | Bomban talo (Nurmes) | Vihreä pysäkki (Pello) | Porvoon tuomiokirkko (Porvoo) | Iittalan lasikeskus (Kalvola) | Valamon luostari (Heinävesi) | Kenkävero (Mikkeli) | Heinolan lintutarhat (Heinola) | Linnanmäen museo (Helsinki) | Pentik-mäki (Posio) |
