Petsamon luostari
Wikipedia
Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostari syntyi munkki Trifonin lähetystyön tuloksena Kuolan-Lappiin Petsamon vuonon varteen. Luostarin perustamisvuosi lienee vuosi 1533.
Valtaosan luostarin vaikutuspiirin ihmisistä oli paikallista itäsaamelaista väestöä eli kolttia.
Pekka Vesaisen sotajoukko tuhosi Petsamon luostarin jouluyönä 1589 osana pitkän vihan sissisotaa. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja kaikki rakennukset poltettiin.
Petsamon luostarin uudelleen rakentamiseen ryhdyttiin vuonna 1886 Solovetskin luostarin toimesta. Luostarin johtajaksi ja rakentajaksi määrättiin pappismunkki Jonafan, joka oli aiemmin kunnostautununut Solovetskissa Savvatin skiitan rakentajana. Vasta myöhemmin hänestä tuli igumeni ja vuonna 1907 arkkimandriitta.
Petsamon luostari jäi Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomen valtion alueelle. Valtio siirsi luostarin maaomaisuuden pääosin itselleen. Yhteyden katkeaminen Venäjälle kuihdutti luostarin väkimäärän pian. II maailmansodan loppuvaiheissa kesällä 1944 Petsamon luostarin viimeiset munkit siirtyivät Heinävedelle Uuteen Valamoon.
Viimeinen elossa ollut munkki Akaki kuoli 30. tammikuuta 1984 110-vuotiaana, ja hän on yhä vanhin tiettävästi Suomessa elänyt mies. Hänen kuolemaansa voidaan Petsamon luostarin katsoa päättyneen, vaikka se onkin yhä "olemassa" Suomen ortodoksisen kirkon kirjanpidossa.
Petsamon luostari perustettiin uudelleen vuonna 1997. Se toimii nykyisin Venäjän armeijan varikkoalueella Petsamossa.
[muokkaa] Petsamon luostarin johtajat
- Arkkimandriitta Jonafan (1886-1917?)
- Pappismunkki Porfiri (1917?-1918)
- Igumeni Innokenti (1918-1919)
- Igumeni Jakinf (1921-1931)
- Pappismunkki Paisi (1932-1939)(Neuvostojoukot pidättivät ja todennäköisesti surmasivat hänet)
- vt. johtaja rahastonhoitaja Joona (1940)
- Varajohtaja Isaaki (1941)
- vt. johtaja rahastonhoitaja Joona (uudelleen)(194-1944, nimellisesti kuolemaansa 1952 asti)
