Torinon käärinliina

Wikipedia

Torinon käärinliina on ehkä maailman tunnetuin pyhäinjäännös. Se on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, johon on painautunut ristiinnaulitun miehen kuva. Jotkut kristityt uskovat, että kyseessä on Jeesuksen hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä. Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös.

Torinon käärinliina on 4,35 metriä pitkä ja 1,25 metriä leveä. Kangas on valmistettu pellavasta. Kankaaseen on painautunut alastoman miehen kuva, sekä etu- että takapuolelta. Mies näyttää olleen ristiinnaulittu (verivanat ja naulanjäljet ranteissa ja nilkoissa) ja hänen päänsä ihossa on terävien piikkien aiheuttamia ruhjeita. Lisäksi käärinliinojen miehen piirteistä on löydetty pahoinpitelyn jälkiä, esim. verta vuotava, turvonnut nenä, turvonnut poski ja ruoskittu selkä. Villeimmät väitteet kertovat kuvasta löytyvän lisäksi silmien päältä kolikot, joiden on väitetty olevan Pontius Pilatuksen ajoilta ja kankaasta pitäisi myöskin löytyä teksti ”Jeesus Nasaretilainen”. Mies, joka käärinliinan kuvassa on, on 181 cm pitkä ja hänen on arvioitu painaneen 79 kg. Miehen tukka on pitkä, takahiuksissa on nähtävissä jonkinlainen palmikko. Miehen parrassa on jakaus keskellä ja verivanat vastaavat raamatun kertomuksia Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. On jopa tutkittu kankaasta löytyvä veri ja tämän tutkimuksen mukaan veri olisi kuulunut miespuoliselle henkilölle, jonka veriryhmä on ollut AB.

Vanhin maininta pyhäinjäännöksestä on peräisin vuodelta 1357. Ensimmäinen luotettava kirjallinen lähde käärinliinasta kertoo sen olleen esillä Lireyn kaupungissa Ranskassa vuonna 1353. Esineen omisti tuolloin aatelismies Geoffroy de Charny, joka väitti kyseessä olevan Jeesuksen käärinliinan. Hän rakensi liinan esittelyä varten jopa kirkon, mutta ei loppujen lopuksi koskaan paljastanut miten oli saanut sen käsiinsä.

Torinon käärinliina herätti jo alkuaikoinaan kirkon piirissä paljon keskustelua. Vastaavia Jeesuksen käärinliinoiksi väitettyjä kankaita tunnettiin jo ennestään ainakin 40, joten kirkko suhtautui syystäkin varauksella uusiin pyhäinjäännöksiin. Mm. Troyesin piispa Peter D'Arcis piti käärinliinaa väärennöksenä ja kertoi epäilyksistään paavi Klemens VII:lle, joka kielsi kutsumasta liinaa pyhäinjäännökseksi vuonna 1353. Vuonna 1389 Paaville raportoitiin ranskalaisen piispan Henri de Poitersin tutkimuksista, jotka koskivat käärinliinan aitoutta. Aitouteen ei uskottu ja käärinliinan kerrotaan olleen maalaajana toimineen taiteilijan tekemä. Taiteilija oli tunnustanut tekosensa, tosin sitä ei lähteessä mainittu, että millaisissa olosuhteissa tunnustus oli saatu.

Käärinliina pysyi de Charnyn suvun hallussa vielä satakunta vuotta kunnes Geffroy de Charnyn pojantytär Margaret lahjoitti kankaan Savoijin herttualle Italiaan. Vastalahjaksi hän sai herttualta maatilan. Sadan vuoden kuluessa kirkon suhtautuminen Torinon käärinliinan aitouteen oli muuttunut. Kun Margaret ei suostunut luovuttamaan pyhäinjäännöstä kirkolle, hänet julistettiin pannaan eli kirkonkiroukseen.

Käärinliinaa säilytettiin Ranskassa Chambéryn kaupungissa herttuan kirkon kappelissa. 4. joulukuuta 1532 kappelissa syttyi tuhoisa tulipalo, joka oli vähällä tuhota myös arvokkaan kankaan. Hopea-arkku, jossa liinaa säilytettiin säästyi kuitenkin yllättävän hyvin liekeiltä. Arkku oli kuitenkin sulanut yhdestä kulmastaan ja sula metalli oli polttanut aukon käärinliinaan. Väitetty Jeesuksen kuva kuitenkin säilyi ehjänä.

Kirkko sai tavoittelemansa pyhäinjäännöksen viimein haltuunsa vuonna 1578, kun herttuaperhe luopui siitä. 1694 se sijoitettiin Torinon Johannes Kastajan tuomiokirkkoon, jossa sitä säilytetään vielä tänäkin päivänä.

Viimeisin hiiliajoitustutkimus käärinliinan iän selvittämiseksi on tehty vuonna 1988. Hiiliajoituksen suorittivat samanaikaisesti Oxfordin yliopisto, Arizonan yliopisto ja Sveitsin teknologian liittoinstituutti. Ajoituksen tulokset julkaistiin Nature- lehdessä 1989. Sen mukaan käärinliina on peräisin vuosien 1260-1390 väliseltä ajalta. Tulosta pidetään 95 % varmana. Vertailunäytteet otettiin nuubialaisesta haudasta, jonka on arvioitu olleen 1000-luvulta peräisin, Kleopatran muumiosta ja St. Louis d’ Anjoun kaavusta, jonka uskottaan olleen 1200/1300-lukujen vaihteesta. Tulokset olivat selvät: nuubialaisen haudan näyte oli peräisin väliltä 1026- 1160 jaa, Kleopatran muumio oli vuosilta 9 eaa- 78 jaa. St. Louis d’ Anjoun kaapu 1264- 1283 jaa ja Torinon käärinliina vuosien 1262-1384 jaa väliltä. On väitetty, että näytepalat, joista ajoitus tehtiin, oli otettu siitä kohtaa käärinliinaa, missä oli 1500-luvulla tulipalon jäljiltä ommeltu paikka. Tätä väitettä on tuettu sillä, että näytepalat painoivat 42 milligrammaa/ neliösentti, mutta koko liinan paino olisi vain 20-23 milligrammaa/neliösentti.

Skepsiksen Ihmeellinen maailma kirjassa huomautetaan, että käärinliinassa oleva veri on luonnottoman punaista, koska yleensähän veri muuttuu kuivuessaan ruskeaksi tai mustaksi. Vuonna 1978 käynnistettiin tutkimus Torinon käärinliinasta (Shroud of Turin Research Project), jonka tuloksia julkaistiin National Geographic-lehdessä. Päätulokset olivat, että verijäljet olisivat todella verta, mutta eräs tutkijoista, nykyään jo kuollut yhdysvaltalainen Walter McCrone totesi, että ns. verijäljet olisivat punaista okraa ja sinooperia sisältävää maalia.

Ne, jotka uskovat käärinliinan olevan aito Kristuksen käärinliina, ovat sitä mieltä, että kuva on voinut syntyä siinä vaiheessa, kun Jeesus heräsi henkiin kuolleesta ja hänestä säteili sen vuoksi energiaa, joka ikuisti Jeesuksen kuvan kankaaseen.

Tieteen kuvalehdessä (numero 8/2003) mainitaan, että tapa, jolla kuva on kankaaseen painettu/maalattu, on jo itsessään ihme, jopa ilman yliluonnollisia elementtejä. Väriä on nimittäin vain kankaan uloimpien kuitujen pinnassa, eli sitä ei ole voitu maalata. Onkin esitetty, että on mahdollista, vaikkei todennäköistä, että keskiajalla olisi ollut jo olemassa jonkinlainen valokuvaustekniikka, eli käärinliinan kuva olisi tehty ns. reikäkameratekniikalla. Tähän viittaisi myös se, että kuvan on huomattu olevan eräänlainen negatiivi, kuvasta tulee huomattavasti tarkempi, kun se muutetaan positiiviksi.

Vuonna 1966 englantilainen Geoffrey Ashe kertoi saaneensa aikaan Torinon käärinliinan kuvan kaltaista jälkeä, kun oli pitänyt kuumennettua metalliesinettä lähellä pellavakangasta.

Kuitenkin merkittävää on se, että Torinon käärinliinan kuvan miehessä ja bysanttilaisen taiteen Jeesuksessa on hyvin paljon yhtenäisyyksiä. Mahdollista on siis, että Torinon käärinliinan kuvan tekijät ovat ottaneet mallia näistä Jeesus-kuvista.

Molemmissa, sekä bysanttilaisissa Jeesusta kuvaavissa ikoneissa että Torinon käärinliinan miehen kasvoissa on usein yhteistä mm. otsalla oleva hiuskiehkura, turvonnut poski ja toinen puoli nenästä. Parta on lievästi kaksihaarainen, varjostus on alahuulen alla, oikeanpuoleinen kulmakaari on kohonnut ja otsalla ajatusryppy ja juonne. Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen mies Lähi-Idästä, mutta bysanttilaiset Jeesus-kuvat ja Torinon käärinliinan kuva edustavat eurooppalaista ihmistyyppiä.

Käärinliinan historiassa (tai legendassa käärinliinasta) viitataan toisinaan myös Josef Arimatialaiseen, mieheen, joka hautasi Jeesuksen omaan hautaansa. Legendan mukaan Josef Arimatialainen toi Eurooppaan Graalin maljan, josta tarinan mukaan Jeesus joi viimeisellä ateriallaan viiniä. Maljaan kerrotaan Joosef Arimatialaisen keränneen Jeesuksen verta, kun tämä ristiinnaulittiin.