Tavu (kielitiede)
Wikipedia
Tavu on kielitieteessä sanan osa, johon voi suomen kielessä kuulua 1 - 4 äännettä. Kirjoitetussa kielessä voidaan sana katkaista seuraavalle riville tavurajan kohdalta, jolloin väliin tulee tavuviiva.
Tavuraja on
a) jokaisen konsonantti + vokaali -yhdistelmän edessä: ta-lo, ta-los-ta, ta-loon, kau-pun-ki, kau-pun-kiin, kau-pun-gis-sa-kin, Pent-ti, Pen-tin, Pen-til-le
b) kahden eri vokaalin välissä, kun ne eivät muodosta diftongia: tutustu-a, se-assa, li-an, hi-o-a
Suomen tavujen rakenne on korkeintaan KVSK tai KVKs, missä K on konsonantti, S sonorantti (vokaali tai S, R, L) ja V on vokaali; esim. "laih-tuu", "kers-kuu", "kaks", "laps". Joissain lainasanoissa esiintyy 5-äänteinen SKSVK: "strut-si".
Muissa kielissä tavujen rakenne voi olla yksinkertaisempi tai monimutkaisempi, esimerkiksi japanissa vain muoto KV on sallittu, kun taas wichitan kielessä on tavuja muotoa KKKKVKKKK.