Tasaviritys
Wikipedia
Tasaviritys on soittimien viritysjärjestelmä, jossa oktaavi jaetaan tasaisesti joukkoon sävelaskelia siten, että jokainen sävelten väli on yhtä suuri. Välien yhtäsuuruus tarkoittaa, että jokainen kahden peräkkäisen sävelen taajuuksien suhde on vakio. Puhuttaessa tasavireisyydestä tarkoitetaan yleensä, että oktaavi on jaettu 12 osaan (1/12-osa oktaavia on puolisävelaskel). Tämä on yleisimmin käytössä oleva viritysjärjestelmä länsimaisessa musiikissa, jossa kaikki instrumentit, joiden sävelien sävelkorkeutta ei voida soittaessa muuttaa portaattomasti, viritetään normaalisti tasavireisiksi. Tällaisia instrumentteja ovat muiden muassa piano ja kitara.
Tasaviritys otettiin laajalti käyttöön vasta 1900-luvulla. Tasavirityksen hyviin puolia on se, että kaikki sävellajit kuulostavat samankaltaisilta, ja musiikki on mahdollista transponoida samanlaisena mihin tahansa sävelkorkeuteen. Tasavirityksen huonoihin puolia taas on, että mikään intervalli, oktaaveja lukuun ottamatta, ei ole puhdas. Länsimaisen ihmisen sävelkorva on kuitenkin yleensä tottunut tähän epäpuhtauteen. Sävellajien samankaltaisuuden seurauksena myös eri sävellajien ominaisluonteet hämärtyvät ja siten osa musiikin monimuotoisuudesta menetetään.
