Taikuus (illuusio)

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee illuusioon perustuvaa taikuutta. Yliluonnollisiin uskomuksiin perustuva taikuus eli magia, katso taikuus (yliluonnollinen).

Hieronymus Bosch: Silmänkääntäjä

Taikuus on yleisön viihdyttämistä taikatemppuja tekemällä. Katsojille luodaan mielikuva eriskummallisista, jopa yliluonnollisista tapahtumista ja voimista. Taikatemppujen tekijää kutsutaan taikuriksi, illuusionistiksi tai silmänkääntäjäksi.

[muokkaa] Historia

Ihmiset ovat harrastaneet erilaisia loitsuja ja taikatemppuja kautta historian, mutta taikuri varteenotettavana ammattina on esiintynyt länsimaissa 1700-luvulta alkaen.

Nykyaikaisen viihdetaikuuden kehitti kelloseppä Jean Eugène Robert-Houdin (1805- 1871), joka avasi taikateatterin Pariisiin 1840-luvulla. Vastaava perustettiin Lontoon Piccadillylle vuonna 1873. Niissä esitettiin taikatemppuja näyttämöllä ja käytettiin hyväksi näyttämön suomia mahdollisuuksia erilaisten piilomekanismien ja apureiden käyttämiseen. Ehkä kaikkien aikojen tunnetuin taikuri on Harry Houdini (Erich Weiss), joka lainasi taiteilijanimensä Robert-Houdinilta ja kehitti paljon uusia taikatemppuja. Houdini oli erityisen taitava ns. kahlekuninkaana eli pakenemaan lukkojen takaa, pakkopaidoista ja niin edelleen, mutta käytti myös muita tekniikoita kuten yleisön joukkoon kätkeytynyttä apuria.

Nykyaikaisen taikurin ja yleisön suhteeseen kuuluu paljon kirjoittamattomia käytäntöjä siitä, mitä lavalla tapahtuu. Toisin kuin aiemmin nykytaikurit eivät yleensä väitä, että heillä on yliluonnollisia kykyjä, ja yleisö tietää että temput perustuvat silmänkääntöön, harhakuviin, kätkettyihin mekanismeihin, peileihin ja sen sellaiseen. Taikurin tehtävä on esittää temppu niin taitavasti, että yleisön on vaikea keksiä sille selitystä. Tämä on yksi niistä harvoista tilanteista, joissa ihmiset sallivat itseään huijattavan, kunhan taikuri ei yritä väärinkäyttää taitoaan esimerkiksi varastamalla yleisön lompakot.

Taikatempun tarkoitus on viihdyttää ja ihmetyttää. Vaikka yleisö tietää taikurin huijaavan, se saa nautintoa taikurin taitavuudesta ja oveluudesta. Yleensä taikurit eivät paljasta salaisuuttaan yleisölle. Salaisuuden kertomisen on oletettu tuhoavan taikuuden taiteenlajina, sillä jos katsoja tietää tempun toimintatavan, hän ei enää nauti esityksestä. Taikuus on ammatti ja taikurin on saatava siitä toimeentulonsa. Siksi taikurijärjestöt vaativat jäseniltään usein valan, joka estää heitä paljastamasta taikatemppujen salaisuutta ei-taikureille. Valassa luvataan muun muassa harjoitella temppu niin hyvin, että taikuuden illuusio säilyy. Luvallista on kuitenkin paljastaa salaisuuksia henkilöille, jotka haluavat tulla taikureiksi ja oppia taikuutta. Siksi useimpien temppujen salaisuus on paljastettu erilaisissa taikakirjoissa ja -lehdissä. Tämä ei ole kuitenkaan vähentänyt taikuuden suosiota esitysmuotona, sillä uusia taikatemppuja keksitään hämmästyttävää vauhtia.

1900-luvun puolivälissä taikuus siirtyi onnistuneesti televisioon. TV-taikurit eivät saa käyttää hyväkseen kameroiden tai videonauhojen editoinnin suomia petkutusmahdollisuuksia. Tämän takaamiseksi useimmat heistä esiintyvät yleisön edessä.

[muokkaa] Taikuuden lajeja

Close-up- eli lähitaikuus: Kaikki tapahtuu katsojien silmien alla aivan tavallisilla välineillä kuten pelikorteilla, seteleillä, tulitikuilla ja muilla vastaavilla tavaroilla.
Lavataikuus: Taikuri seisoo lavalla ja tekee temput sieltä käsin suurille ryhmille kerrallaan.
Ajatustenluku: Taikuri osaa lukea katsojien ajatukset. Taikuri tietää tarkalleen mitä aikaa näyttämään katsoja on laittanut kellon, mitkä numerot katsoja on kirjoittanut paperille joka on sen jälkeen revitty ja niin edelleen.
Lastentaikuus: Jokainen muistaa, kuinka on nauranut Luikuri Tattisen vitseille ja hyvin esitetyille tempuille hassuissa asuissa. Lapsille esiintyessä taikurin pitää itse heittäytyä lapseksi.
Manipulaatio: Taikuri taikoo tyhjästä kaikenlaisia esineitä ja asioita kuten pelikortteja, palloja, liinoja ja kanin tyhjästä silinterihatusta. Manipulaatiota esitetään yleensä musiikin soidessa taustalla. Usein nämä temput perustuvat silkkaan sorminäppäryyteen.
Katoaminen: Taikuri saa kolikon tai kyyhkysen häkkeineen katoamaan napsauttamalla sormiaan tai heilauttamalla taikasauvaansa. Katoaminen on tyhjästä luomisen vastakohta ja saattaa perustua samanlaisen tekniikan käyttöön käänteisesti.
Muodonmuutos: Luudasta tulee kaunis nainen, kyyhkysestä jänis ja niin edelleen. Asiat muuttuvat toisikseen.
Korjaaminen/Palauttaminen: Saksin leikelty köysi saadaan taas ehjäksi, nainen sahataan kahtia mutta pysyy ehjänä. Jotakin palautetaan ennalleen.
Teleportaatio: Esineitä siirretään paikasta toiseen. Taikuri asettuu häkkiin ja apulainen toiseen, ja he vaihtavat paikkaa taianomaisesti. Kortti pannaan taskuun ja se löytyy esimerkiksi edellä mainitun herrasmiehen hengityselimistöstä.
Levitaatio: Jotakin leijailee ilmassa: pelikortti, huivi tai taikuri itse.

[muokkaa] Tekniikoita

Katoamis- ja luomistemput toteutetaan usein erilaisten salataskujen ja -lokeroiden avulla. Yleisö ei enää välttämättä hämmästy jos taikuri vetäisee hatustaan kaniinin, koska silinterihatun välipohjasta on jo tullut klisee, mutta tekniikkaa käytetään silti vieläkin. Salalokeroiden ja varsinkin oman käden käyttö esineiden piilottamiseen vaatii usein huomattavaa näppäryyttä. Taikureiden on harjoiteltava kauan saadakseen kolikon piilottaman kätensä näyttämään luonnolliselta.

Eräs perustekniikka on harhauttaminen, jossa yleisön mielenkiinto kohdistetaan toisaalle, jotta se ei huomaisi taikurin puuhaavan sillä välin jotakin muuta. Taikuri voi esimerkiksi napsauttaa sormiaan tai pyytää yleisöä katsomaan kättään. Vaikka yleisön huomio kiinnittyisi käteen vain silmänräpäyksen ajaksi, taitava taikuri ehtii sillä välin hoitaa tarvittavat asiat toisella kädellään. Optisia illuusioita käytetään esineiden kadottamiseen tai niiden koon muuttamiseen. Näitä voivat olla peilit tai esimerkiksi laatikon kylkeen maalatut optiset harhat, jotka saavat laatikon näyttämään pienemmältä kuin se todellisuudessa on.