SVT 40
Wikipedia
 |
||
| Tyyppi | itselataava kivääri | |
|---|---|---|
| Valmistaja | Tula, Iževsk, Kovrov | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto | |
| Valmistusvuodet | 1940–1945 | |
| Tekniset tiedot | ||
| Kaliiperi(t) | 7.62 x 54 mm R | |
| Aseen pituus | Pituus 1226 mm | |
| Piipun pituus | 625 mm | |
| Paino (tyhjänä) | 3,85 kg, 4,5 kg ladatulla lippaalla | |
| Lipas | tankolipas | |
| Kapasiteetti | 10 patruunaa | |
| Ammuksen lähtönopeus | 840 m/s | |
| Tehokas kantama | 500 | |
| Teoreettinen kantama | 750-1500 m | |
| Tulinopeus (lks/min) | ||
SVT 40 (ven. 7,62-мм самозарядная винтовка Токарева образца 1940 года, (СВТ-40), Samozarjadnaja vintovka Tokareva, obrazets 1940 goda) on Fjodor Tokarevin (1871–1968) 1930–luvulla Neuvostoliitossa SVT 38 (Samozarjadnaja vintovka Tokareva, obrazets 1938 goda) kivääristään kehittämä itselataava kivääri, joka oli käytössä toisessa maailmansodassa. SVT 40, jonka valmistusmääräarvio on 1,6 - 2 miljoonaa kappaletta, oli käytössä vielä ainakin Korean sodassa, mutta Neuvostoliiton uudet aseet (SKS ja AK-47) syrjäyttivät SVT 40:n aktiivipalveluksesta vuoteen 1955 mennessä.
[muokkaa] Mallit
-
- SVT-40 tarkkuuskivääri, valmistettu noin 51 000 - 58 000 kappaletta 1941 - 1942.
- AVT-40, sarjatulivaihtimella varustettu malli, valmistuksessa vuoden 1942 huhtikuusta vuoden 1943 kesään.
- SKT-40 karbiini.
[muokkaa] Muita käyttäjiä
Saksa sai Itärintamalla sotasaalina satojatuhansia SVT-40-kiväärejä, nimesi ne uudelleen Selbsladegewehr 259 (r) nimikkeellä ja jakoi ne oman armeijansa käyttöön saksalaisen ohjekirjan kera. Aseet olivat tarpeen, sillä saksalaisilla ei ollut vielä tuolloin rintamakäytössä omaa itselataavaa kivääriä.
Talvisodassa suomalaiset saivat käsiinsä noin 4 000 SVT:tä, jatkosodassa peräti 15 000. Suomalaisten ja neuvostoliittolaisten patruunoiden mitta- ja latauserot ja SVT-40:n usein väärin säädetty kaasumäntä aiheuttivat aseisiin kuitenkin paljon toimintahäiriöitä.
