Kadmium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Kadmium | ||||
| Tunnus | Cd | ||||
| Järjestysluku | 48 | ||||
| Luokka | Metalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 12, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 8,65×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Hopeanharmaa metallinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1817, Friedrich Strohmeyer | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 112,411 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 161 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 148 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 158 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Kr] 4d10 5s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 18, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 594,22 K (321,07 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1040 K (767 °C) | ||||
| Moolitilavuus | -×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 99,87 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 6,21 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2310 m/s 20 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,69 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,232 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 96,6 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Kadmium on valkoinen ja pehmeä raskasmetalli. Sitä esiintyy luonnossa vain hyvin pieninä pitoisuuksina, mutta ihmisen toiminnan vaikutuksesta kadmiumia pääsee luontoon luonnollista määrää enemmän. Kadmium luokitellaan sekä ympäristölle että terveydelle vaarallisiin kemikaaleihin. Kadmium on myös mutageeninen ja karsinogeeninen. Kadmium alkuaineena ei liukene veteen, mutta osa kadmiumyhdisteistä on vesiliukoisia ja ne mobilisoituvat kelatoitumalla orgaanisten hydroksihappojen yms. kanssa. Täten ne voivat helposti liikkua veden mukana paikasta toiseen.
Suurin osa luontoon pääsevästä kadmiumista tulee sivutuotteena sinkkimalmin jalostuksen yhteydessä. Yleisesti ottaen suuria kadmiumpäästöjen aiheuttajia ovatkin erinäiset metalliteollisuuden laitokset. Muita kadmiumia sisältäviä aineita ovat esimerkiksi jotkin fosforilannoitteet, vanhat Ni-Cd-akut ja jotkin maalien sekä keramiikan valmistusaineet.
Euroopan unionin haitallisia aineita rajoittavan direktiivin mukaan kadmiumia ei saa käyttää sähkölaitteissa enää vuoden 2006 heinäkuun jälkeen.
Kadmiumin CAS-numero on 7440-43-9 ja itsesyttymislämpötila metallipölynä on 250 °C.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Merkittävimmät esiintymisalueet
[muokkaa] Kadmiumin yhdisteitä
- Kadmiumasetaatti (C4H6CdO4 / Cd(CH3CO2)2) CAS-numero 543-90-8
- Kadmiumkloridi (CdCl2) CAS-numero 10108-64-2
- Kadmiumoksidi (CdO) CAS-numero 1306-19-0
- Kadmiumsulfaatti (CdSO4) CAS-numero 10124-36-4
- Kadmiumsulfidi (CdS) CAS-numero 1306-23-6
[muokkaa] Kadmium ja ihmisen terveys
Kadmiumatomi säilyy elimistössä 30 vuotta. Kadmiumia kertyy erityisesti munuaisiin, ja se voi vaurioittaa munuaisten toimintaa. Se matkii sinkkiä ja pääsee siten elimistöön, tosin vain 10 prosenttia siitä imeytyy. Myös kiveksille kadmium on vahingollista ja toisaalta sinkki olennainen, siksi sinkin korvautuminen kadmiumilla on haitallista. Jos D-vitamiinin puute ja kadmiumin kertyminen ovat yhtäaikaisia, seurauksena voi olla sairaus, joka heikentää luita ja niveliä ja liikkuminen vaikeutuu.
