Punaiset khmerit

Wikipedia

Punaisten khmerien nuoria taistelijoita

Punaiset khmerit oli Kambodžaa (Kamputseaa) vuosina 1975–1979 hallinnut kommunistinen puolue. Punaiset khmerit muistetaan erityisesti väkivaltaisesta hallinnostaan, joka johti ainakin miljoonan ihmisen kuolemaan. Hallinto siirsi ihmiset pakkokeinoin kaupungista maalla sijaitseville työleireille, kidutti ja tappoi kymmeniä tuhansia sekä aiheutti satojen tuhansien ihmisten kuolemisen nälkään.

Punaiset khmerit sotivat ensin Kambodzan itsevaltiasta prinssi Norodom Sihanoukia vastaan. Lon Nolin kaadettua Sihanoukin, punakhmerit käyttivät kuitenkin hyväkseen Sihanoukia kerätäkseen suosiota. Punakhmerien valtaannousu kuitenkin syrjäytti pian Nolin hallituksen.

Punaisten khmerien hirmuhallinto kesti vuodesta 1975 vain vuoteen 1979, mutta sen aikana arvioidaan kuolleen 1,7 miljoonaa ihmistä noin seitsemän miljoonan ihmisen väestöstä. Vietnam kaatoi punakhmerien hallinnon ja miehitti maan vuonna 1979. Vietnamin miehittäessä maata 1979–1989 punaiset khmerit jatkoivat sissisotaa, mutta ajautuivat lopulta epäsuosittuna viidakkoon Länsi-Kambodžaan.

Kambodžassa ei ole ollut merkittävää innostusta tuomita punakhmerien johtajia. Ta Mok kuoli vuonna 2006 ja entisistä johtajista on vangittuna vain Khang Khek Leu. Suurin osa nykyään elävistä kambdozalaisista on syntynyt punaisten khmerien jälkeen.

[muokkaa] Punaisten khmerien historia

Punaiset Khmerit - Khmaey Krahom (khmeriksi). Tämä tulee ranskan ilmaisusta Khmers Rouges mistä myös suoraan englannin Khmer Rouge - oli Kamputsean kommunistinen puolue.

Punaisiksi khmereiksi Kambodžan (Kamputsean) kommunisteja kutsui ensi kerran Norodom Sihanouk. Indokiinan kommunistinen puolue perustettiin 1931, ja erillinen Kamputsean kommunistinen puolue perustettiin 1951 nimellä "Vallankumoukselinen kansanpuolue". Varhaisina vuosinaan Kamputsean kommunistinen puolue oli Vietnamin kommunistisen puolueen osa. Indokiinan sodan päätyttyä 1954 suurin osa kamputsealaisista kommunisteista, arviolta n. 5000 henkeä, pakeni Vietnamiin. Kamputseaan jääneistä kommunisteista osa siirtyi uuteen laillisesti toimivaan vasemmistopuolueeseen, Pracheachoniin. Toiset taas jatkoivat maanalaista toimintaa. Kommunistien organisaation voi kuitenkin katsoa 50-luvulle tultaessa olleen hajalla.

Pracheachon-puolue joutui vähitellen yhä kovenevan vainon kohteeksi ja maanalainen kommunistinen toiminta organisoitui uudelleen vuonna 1960 Phnom Penhissä järjestetyssä salaisessa puoluekokouksessa. Puolueen päsihteeriksi nousi puolueen veteraani Tou Samoth, mutta seuraavana vuonna apulaispääsihteeriksi valittiin Saloth Sar, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Pol Pot. Tou Samothin kadottua hämärissä olosuhteissa vuonna 1963 Saloth Sar eli Pol Pot nousi puolueen johtoon.

Prinssi Norodom Sihanoukin hallitus lakkautti Pracheachonin lopullisesti vuonna 1962 ja Kamputsean kommunistit suuntautuivat yhä enemmän maanalaisen toimintaan maaseudulla. 1963 Saloth Sar ja muut puoueen johtohenkilöt siirtyivät maaseudun tukikohtiin. 1967 Battambangin maakunnassa puhjennut talonpoikaiskapina toimi puolueen sissitoiminnan todellisena lähtölaukauksena. Smana vuonna puolueen riveihin siirtyi myös eräitä Sihanoukin Sangkum-puolueessa toimineita vasemmistolaisia, mm. Khieu Samphan.

Kamputsean puolueen kapinatoiminta ei alkuun saanut juurikaan tukea Pohjois-Vietnamista tai muista sosialistisista maista. Pohjois-Vietnamin hallitukselle ja FNL:lle oli tärkeintä säilyttää Sihanoukin riippumaton ulkopolitiikka joka mahdollisti FNL:n huoltokuljetukset Kamputsean alueen kautta. Vuonna 1970 punaisilla khmereillä oli pieni noin 4000 sissin joukko. Monet sisseistä tulivat köyhistä pienviljelijäperheistä ja olivat nuoria asevelvollisia.

CIA:n tukeman pääministeri Lon Nolin kaadettua Sihanoukin, tilanne kuitenkin muuttui ratkaisevasti. Sihanouk liittoutui punaisten khmerien kanssa ja myös Vietnam alkoi tukea aktiviisesti kapinaliikettä. Myös suuri joukko Vietnamiin 50-luvulla paenneita kommunisteja liittyi punaisten khmerien riveihin.

Pol Potin ja muu puoluejohto suhtautui kuitenkin vietnamilaisiin ja Vietnamissa oleskelleisiin kamputsealaisiin kommunisteihin äärimmäisen epäluuloisesti. Vuonna 1971 pidetyssä salaisessa puoluekokouksessa vahvistettiin linjaus jonka mukaan amerikkalaisen imperialismin lisäksi vaarallisimmaksi viholliseksi nimettiin vietnamilaiset. Vietnamilaismielisiä jäseniä alettiin puhdistamaan puolueesta aluksi vähin äänin. Vuosina 1972-1973 puhdistukset kiihtyivät satojen Vietnamista palanneiden teloituksiksi ja monet pakenivat uudelleen Vietnamiin. Myös punaisten khmerien ja Pohjois-Vietnamin/FNL:n joukkojen käytiin jo tuolloin ensimmäisiä yhteenottoja.

Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti vietnamilaiset joukot vetäytyivät Kamputseasta 1973 ja USA:n pommituskampanja punakhmerejä vastaan kiihtyi ennen näkemättömiin mittoihin. Lon Nolin hajanainen ja korruptoitunut hallitus ei kuitenkaan kyennyt pysäyttämään punaisten khmerien etenemistä jotka hallitsivat pian suurinta osaa maaseutua. Syksyllä 1974 punaiset khmerit katkaisivat jo kaikki Phnom Penhiin vievät tiet ja jokireitit niin että pääkaupungin huolto oli Bangkokista toteutetun ilmasillan varassa. Punaiset khmerit valtasivat Phnom Penhin 17. huhtikuuta 1975 ja hallituksen joukot antautuivat. Lon Nol oli poistunut maasta jo paria viikkoa aiemmin.

Sota oli tappanut noin 0,6 miljoonaa kamputsealaista ja jätti useita miljoonia nälkäisiä ja kodittomia. Kamputsean kärsimykset eivät päättyneet tähän.

[muokkaa] Punaisten khmerien hallinto

Vielä valtaan noustuaankin punaiset khmerit säilyttivät salamyhkäisyytensä. Puolueen toiminta pidettiin edeleen käytännössä salaisena, joskin siihen viitattiin epämääräisesti nimellä "angkar" (järjestö). Alkuun virallisena valtionpäämiehenä toimi edelleen prinssi Sihanouk, mutta keväällä 1976 maan nimeksi muutettiin Demokraattinen Kamputsea, julkistettiin uusi perustuslaki ja valtionpäämieheksi nousi Khieu Samphan. Pääministeriksi nimettiin tällöin Pol Pot joka oli alkuun ulkomaailmalle täysin tuntematon nimi. Vasta Pol Potin kuvien julkistamisen jälkeen tämän tunnistettin olevan oikealta nimeltään Saloth Sar. Kamputsean kommunistisen puolueen olemassaolo tehtiin ulkomaailmalle julkiseksi vasta 1977.

Laajamittaisesta terrorista huolimatta punaisten khmerien keskushallinnon ote varsinkin alkuun heikko. Alueelliset ja paikalliset puoluejohtajat käyttivät merkittävää valtaa alueillaan ja elinolot vaihtelivatkin alueittain.

[muokkaa] Väestön pakkosiirrot ja kolhoosit

Kun Punaiset khmerit olivat saaneet vallan 1975, he siirsivät välittömästi 2-3 miljoonaa ihmistä kaupungeista maalle, missä kaupnkilaiset pakotettiin kolhooseihin. Tämän jälkeenkin tehtiin lukuisia väestönsiirtoja joissa ihmisiä mm. siirrettin uudiskyliin jotka käytännössä vastasivat työleirejä. Arviolta 2/3 Kambodžan väestöstä joutui punaisten khmerien kaudella pakkosiirretyksi.

Väestönsiirrot toteutettiin käytännössä marssittamalla ihmiset jalan uuteen sijoituspaikkaan. Vanhuksille, lapsille ja sairaille nämä marssit olivat kohtalokkaita. Kaupungeista maaseudun kolhooseihin siirretyt olivat alkuun epäluotettavaksi kastettua alempaa kastia, "uusia", joita yleensä syrjittiin suhteessa kolhooseissa ennestään asuneisiin "vanhoihin". Tämä luokittelu lakkautettiin kuitenkin virallisesti 1977.

Epäluulo kaupunkilaisia kohtaan nojautui niin kuviteltuihin kuin todellisiin seikkoihin. Monet kaupunkilaiset olivat itse asiassa aiemmin maaseudulta punaisia khmerejä paenneita. Toisaalta kaupunkien sivistyneistön ja varakkaamman kansanosan keskuudessa epäilemättä vastustettiin laajalti punaisia khmerejä ja näiden ryhmien taholta oli odotettavissa oppostiotioliikehdintää. Toisaalta punaisten khmerien ideologia nojautui maaseudun köyhiin ja kaupunkilaisia pidettiin "loismaisina".

Kolhooseissa pyrittiin rakentamaan luokaton yhteiskunta. Pakkosiirrettyjä ihmisiä vartioivat vartijat. Omaisuudesta tuli yhteistä. Monin paikoin jopa perheet hajotettiin eivätkä perheenjäsenet saaneet puhua toisilleen kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet kuolivat nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Ihmisiä tapettiin lapiolla sen takia, että nämä söivät nälissään tähkiä viljapellolta.

[muokkaa] Terrori

Punaisten khmerien hallinto oli julmempi kuin mikään sosialistinen hallinto koskaan. Punaiset khmerit loivat koko maahan väestön orjuuttamiseen pohjautuvan hirmuhallinnon. Ihmisiä tapettiin ja kidutettiin pienimmästäkin syystä.

Punaisten khmerien hallinto oli erityisen jyrkkä poliittista toisinajattelua ja vastarintaa kohtaan. Se inhosi älymystöä. Tuhansia vanhan hallinnon poliitikkoja ja byrokraatteja tapettiin kun Phnom Penhistä tehtiin aavekaupunki. Tarkoitus oli tasa-arvoistaa yhteiskunta pakkokeinoin. Punaiset khmerit teloittivat ja kiduttivat erityisesti niitä joilla oli ollut korkea yhteiskunnallinen asema: pappeja, lääkäreitä ja opettajia. Tappamisen syyksi riittivät todelliset tai kuvitellut yhteydet vieraitten maitten hallituksiin.

Punaisten khmerien tekemät murhat kohdistuivat myös etnisiin vietnamilaisiin, kristittyihin, muslimeihin ja buddhalaismunkkeihin. Koska Kiinan hallitus oli punaisten khmerien liittolainen, kiinalaisia ei tapettu, mutta monet lähtivät maasta, sillä he eivät saaneet harjoittaa ammattiaan.

Myös puoleen sisäiset puhdistukset yltyivät punaisten khmerien hallinnon aikana huipuunsa vuosina 1977-78. Koska puhdistusten yhteydessä tapettiin varsinaisen kohteen lisäksi myös tämän työtoverit, perhe jopa koko kylä, puolueen sisäiset puhdistukset vaativat tuhansittain uhreja.

Khang Lek Leun johtamassa Tuol Slengin vankilassa kidutettiin n. 17 000 ihmistä joista vain kuuden tiedetään selvinneen hengissä.

[muokkaa] Elinolot

Koulutus ja terveydenhuolto, jotka aiemminkin olivat olleet heikkoja romahtivat täysin. Koulutusjärjestelmä rajoittui kolhoosien kouluihin joissa keskityttiin paljolti poliittiseen kasvatukseen.

Punaiset khmerit pakottivat ihmiset työskentelemään keskeytyksettä 12 tuntia ilman riittävää ravintoa. Länsimainen lääketiede pantiin viralta, mikä johti ihmisten kuolemiseen perinteisellä maalaislääketieteellä.

Khmerin kielessä on lukuisia sanoja joilla kuvataan ihmisen yhteiskunnallista asemaa. Punakmerien hallinnon takia normaali yhteiskunta lakkasi toimimasta. Punaisten khmerien terrorin voimakkuus vaihteli huomattavasti alueesta toiseen ja ajankohdasta toiseen. Puhdistusaallot harvensivat punakhmerien hallinnon virkamiehistöä. Maa harjoitti hyvin eristynyttä politiikkaa ja jonkinlaista yhteistyötä oli vain Kiinan kanssa. Maamiinoja, joita Pol Pot kutsui "täydellisiksi sotilaikseen", levitettiin laajalti ympäri maaseutua.

[muokkaa] Vastarinta ja sisäiset levottomuudet

Punaisten khmerien johdon politiikka herätti luonnollisesti laajaa vastustusta. Laajamittaisen terrorin vuoksi tämä tuli esiin lähinnä joinain spontaaneina kapinoina ja puolueen sisäisenä taisteluna. Khieu Samphanin lausunnon mukaan punaisten khmerien johto joutui valtakaudellaan torjumaan ainakin seitsemän vallankaappausyritystä. Suurin punaisten khmerien vastainen kapina oli itäisen vyöhykkeen puolusihteeri So Phimin johtama toukokuussa 1978 ja ilmeisesti kapinahankkeen taustalla oli myös vietnamilaisten tuki. Pol Potin hallinto kukisti kuitenkin kapinan erittäin verisesti ja So Phim teki itsemurhan välttääkseen vangiksi joutumisen. Osa kapinaan osallistuneista pakeni kuitenkin Vietnamiin ja osallistui myöhemmin punakhmerien kaatamiseen. Marraskuussa 1978 keskisen erikoisvyöhykkeen puolusihteeri Vorn Vet yritti ilmeisesti kaapata vallan, mutta joutui itse puhdistuksen kohteeksi.

[muokkaa] Punaisten khmerien uhriluvut

Lopullisesta sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Kolme miljoonaa oli Vietnamin asettaman hallituksen arvio. Tarkkoja väestönlaskentoja ei ole maassa tehty usein. Yalen Kambodžan kansanmurhan tutkimusprojektin (http://www.yale.edu/cgp/) arvio on 1,7 miljoonaa, Amnesty Internationalin on 1,4 miljoonaa ja Yhdysvaltain viranomaisten 1,2 miljoonaa. Khieu Samphan ja Pol Pot, joiden voisi olettaa aliarvioivan tilannetta, asettivat lukuja 800 000 uhrista miljoonaan. CIA:n arvioiden mukaan teloituksia oli 50 000—100 000.

[muokkaa] Punaisten khmerien ideologia

Punaisten khmerien ideologia oli sekoitus maolaista kommunismia ja voimakasta nationalismia joka suuntautui niin amerikkalaisia kuin vietnamilaisia vastaan. Ideologiassa korostui myös maaseudun ja omavaraisuuden ihannointi sekä anti-intellektuaalisuus. Erityisesti Maon "Suuren harppauksen" ja kulttuurivallankumouksen on katsottu olleen punakhmerien esikuvina, joskin punakhmerien ohjelma meni esikuvaansakin pidemmälle.

Käytännössä puolue toteutti radikaalin ohjelman johon liittyi kaupunkien hylkääminen, useimpien oppilaitosten ja sairaaloiden sulkeminen, tehtaiden jättäminen, rahan hylkääminen, uskontojen hylkääminen, yksityisomaisuuden lakkauttaminen ja ihmisten siirto maalla oleville pakkotyöleireille. Politiikan tarkoitus oli muuttaa Kambodzan kansa uusiksi ihmisiksi maataloustyön avulla.

Osin punaisten khmerien toimet oli tarkoitettu väliaikaisiksi, suunnitelmissa oli esim. uuden teollisuuden luominen kunhan maatalouden omavaraisuus olisi saavutettu ja väestö sopeutettu uuteen järjestelmään.

[muokkaa] Punaisten khmerien johtajat 1975–1979

Punaisten khmerien johtajia. Pol Pot vasemmalla

Puolueen keskuskomitean toimeenpaneva komitea oli seuraava:

Pol Pot (Saloth Sar) "Veli numero 1", puolueen johtaja, pääsihteeri helmikuusta 1963, kuollut.
Nuon Chea "Veli numero 2", pääministeri (elää)
Ieng Sary "Veli numero 3" varapääministeri (Pol Potin lanko) (elää)
Khieu Samphan Punaisten khmerien presidentti (elää)
Ta Mok (Chhit Chhoeun) "Veli numero 7", kuollut
Son Sen, puolustusministeri (kuollut), myös;
Yun Yat (kuollut), Ke Pauk "Veli numero 13", aikaisempi pohjoisvyöhykkeen sihteeri (kuollut) ja Ieng Thirith (elää).

[muokkaa] Punaisten khmerien kukistuminen

Khmerien hallintokausi päättyi vietnamilaisten vallattua Phnom Penhnin 7. tammikuuta 1979. Meni vielä jonkin aikaa, ennen kuin Vietnamin joukot saivat suurimman osan maasta hallintaansa. Vietnam valtasi maan, koska punaiset khmerit hyökkäilivät monia kertoja rajan takaa. Vietnamilaisia maahantunkeutujia auttoivat jonkin verran myös punaisissa khmereissä toimivat vastarinta-aktivistit, jotka muodostivat maan tulevan hallinnon ytimen. Khmerit jatkoivat maan länsiosissa, kontrolloiden Thaimaan rajaa vuosikausia rahoittaen toimintaansa timanttien ja puutavaran salakuljetuksella. Vuonna 1985 Khieu Samphan siirtyi virallisesti Punaisten khmerien johtoon. Puolue nimettiin Kamputsean Demokraattiseksi Puolueeksi ja se harjoitti jossain määrin itsekritiikkiäkin.

Vietnamilaiset joukot jäivät maahan vielä pitkäksi aikaa. Maassa jatkui sissisota. Kiina hyökkäsi pohjoiseen Vietnamiin 1979 rangaistukseksi siitä että Vietnam oli kaatanut sen liittolaispuolueen vallasta. Yhdysvallat ei tunnustanut Vietnamin perustamaa uutta hallintoa, ei myöskään Kiina. Tämä aiheutti sisällissodan pitkittymisen. Kiina tuki Punaisia khmerejä aseilla ja Thaimaan armeija antoi heille tiedustelutietoja. Itäinen ja keski-Kamputsea oli vietnamilaisten valvonnassa, mutta länsi-Kamputseassa vaikuttivat punaiset khmerit. Lisäksi maahan syntyi punakhmereja ja vietnamilaisia vastustaneita sissiliikkeitä kuten KPNLF ja ANS. Läntiseen maahan kylvettiin 1980-luvulla miljoonia miinoja.

Kambodzaa johti 1980-luvulla Hun Sen. Vuonna 1991 eri poliittiset ryhmittymät pääsivät sopimukseen joka johti vuonna 1993 YK:n valvomiin vaaleihin. Punakhmerit kuitenkin jatkoivat taistelua, mutta vähitellen näiden joukot kärsivät yhä yleistyvästä karkuruudesta. Kambodžan hallitus sopi myös lukuisten punakhmerien yksittäisten johtajien ja ryhmien kanssa antautumisesta armahdusta vastaan.

Punaiset khmerit vangitsivat Pol Potin puolueen sisäisiin riitoihin liittyvässä taistelussa. Vuonna 1997 Pol Pot teloitutti pitkäaikaisen avustajansa Son Senin ja yksitoista tämän perheenjäsentä syyettynä antautumisneuvotteluista Kambodžan hallituksen kanssa. Tämän seurauksena Pol Pot itse kuitenkin syrjäytetttiin lopullisesti punakhmerien johdosta ja asetettiin kotiarestiin. Punaiset khmerit hajosivat eri faktioihin. Pol Pot kuoli huhtikuussa 1998 Ta Mokin johtaman faktion vankina, virallisen ilmoituksen mukaan sydänkohtaukseen. Khieu Samphan antautui 1998, ja viimeinen punakhmerien johtaja Ta Mok jäi kiinni maaliskuussa 1999.

[muokkaa] Oikeudenkäynnit

Punaisten khmerien johtajista Ta Mok ja Kang Keng Ieu on vangittu oikeudenkäyntiä varten, jonka on tarkoitus alkaa vuoden 2007 puolivälissä.^[1]. Kambodžassa ei ole erityistä innostusta vangita muita punakhmerien johtajia, jotka edelleen elävät vapaana. Eläkkeelle jäänyt kuningas Norodom Sihanouk on ilmoittanut vastustavansa oikeudenkäyntiä ja moittinut sen tulevan kalliiksi ja tuomisevan vain muutaman vanhan miehen, vaikka tapahtumiin osallistui satoja tuhansia.^[2]

[muokkaa] Suomenkielisiä lähteitä

Kamputsea - kansanmurhan vuosikymmen (1983) , toim. Kimmo Kiljunen, Tammi ISBN 951-30-5860-3

[muokkaa] Englanninkielisiä lähteitä

Country Studies: Cambodia (Public Domain text) Accessed 8 February 2005
KR Years: The faces of Angka Accessed 5 February 2005
- KR Year: The fall Accessed 8 February 2005
Yale University: Cambodian Genocide Program Accessed 5 February 2005
Harvard University Accessed 9 February 2005
Infoplease: Khmer Rouge Accessed 5 February 2005
HistoryNet: Losing Ground to Khmer Rouge Accessed 6 February 2005
Documentation Center of Cambodia Accessed 6 February 2005
Mekong: The Khmer Ruge in Cambodia Accessed 7 February 2005
MIPT Terrorism Knowledge Base Accessed 8 February 2005
Party of Democratic Kampuchea Accessed 8 February 2005

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../p/u/n/Punaiset_khmerit.html

Luokat: Kambodža | Kommunismi

We provide Linux to the World