Psykoterapia

Wikipedia

Psykoterapia on erilaisten mielenterveyden häiriöiden psykologinen hoitomuoto, joka perustuu ensisijaisesti keskusteluun. Pidempikestoisten ja hankalampien häiriöiden kanssa sitä käytetään yhdessä lääkehoidon kanssa. Psykoterapeuttinen keskustelu eroaa tavallisesta keskustelusta mm. siten, että terapiassa pyritään tiettyyn tavoitteeseen, josta on sovittu hoidon alussa. Terapian kesto voi vaihdella muutamasta käynnistä vuosia jatkuviin säännöllisiin käynteihin. Psykoterapia on psyykkisen terveyden ja toimivuuden lisäämiseen tähtäävää tavoitteellista terveydenhuollon ammatillista toimintaa.

Sen avulla hoidetaan henkilöitä, joilla on psyykkinen häiriö tai psykoterapian keinoin autettavissa oleva muu ongelma. Häiriöllä tai ongelmalla saattaa olla psyykkisten ilmenemismuotojen lisäksi ruumiillisia, vuorovaikutuksellisia ja sosiaalisia ilmenemismuotoja.

Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan.

Psykoterapiasuuntauksen tulee perustua tieteellisesti tutkittuun yhtenäiseen psykologiseen teoriaan, joka auttaa ymmärtämään sekä ihmisen normaalia kehitystä että psyykkisten häiriöiden eri muotoja. Psykoterapia-suuntauksen ja menetelmän valinnassa tulee ottaa huomioon sen soveltuvuus potilaan häiriön hoitoon.

Psykoterapian tarpeessa olevia on epidemiologisten tutkimusten perusteella arveltu olevan 2% väestöstä.

Vakiintuneita psykoterapiamuotoja ovat psykoanalyyttinen, ryhmäpsykoanalyyttinen, perheterapeuttinen, kognitiivisbehavioraalinen ja kognitiivinen psykoterapia.

Psykoterapia- ja psykoterapeutti -nimikettä saavat käyttää Suomessa vain Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen psykoterapeutti-nimikkeen koulutuksensa perusteella saaneet. Sen sijaan terapeutti-nimikettä ei ole nimikesuojattu. Yhteensä nimikesuojattuja psykoterapeutteja Suomessa oli vuonna 2005 noin 3500 eli keskimäärin 6 psykoterapeuttia 10.000 asukasta kohden. Eniten on perheterapeutteja.

[muokkaa] Psykoterapian muotoja

Psykoterapiaa pyritään aina soveltamaan potilaan tarpeiden mukaisesti ja sitä voidaan järjestää yksilöterapiana, ryhmäterapiana ja perheterapiana. Yksilöterapiassa keskustelu on nimensä mukaisesti yksilöön painottuvaa, ja keskustelussa ovat läsnä vain terapeutti ja potilas. Ryhmäterapiassa keskustelu käydään ongelmista kärsivien kesken ryhmässä (esimerkiksi vertaistukiryhmät), mutta paikalla on yleensä myös psykoterapeutti. Perheterapiaan voi osallistua koko perhe. Tällöin terapeutti tai hoitotiimi hoitaa yhtä aikaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä, toisinaan myös laajempaa ihmissuhdeverkostoa. Kriisiterapiaa annetaan, kun on nopeasti voitettava äkillisiä ongelmia, esimerkiksi onnettomuuden uhreille ja uhrien omaisille. Se voi olla sekä yksilö- että ryhmäterapiaa. Myös perheterapian keinoja voidaan käyttää kriisityössä.

Psykologian eri koulukunnilla on usein omat terapiamuotonsa, kuten psykoanalyysi, kognitiivinen psykoterapia, ryhmäterapia ja perheterapia.

[muokkaa] Psykoterapiaan hakeutuminen

Psykoterapiaan hakeutuminen voi tapahtua käytännössä eri reittejä. 1. Terveyskeskuksen kautta, jolloin terveyskeskuslääkäri voi suositella potilasta psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitopaikkaan (esimerkiksi mielenterveystoimistoon). 2. Joillakin paikkakunnilla voi suoraan ottaa yhteyttä mielenterveyskeskukseen ja päästä suoraan keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta ko. hoitopaikassa tai saamassa neuvoja, miten löytää psykoterapeutti ykstyiseltä terveydenhuollon sektorilta. 3. Hakeutumalla suoraan yksityisen sektorin psykoterapeutin vastaanotolle; useimmilla paikkakunnilla on lääkäriluettelossa listat yksityisistä psykoterapeuteista. Myös koko perhe tai useampi perheenjäsen voivat samanaikaisesti hakeutua samalle psykoterapeutille perhepsykoterapiaan. On tärkeää, että psykoterapeutilla on Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä virallinen psykoterapeuttinimike.Se on syytä kysyä. Se varmistaa ammattitaitoisen ja vastuullisen psykoterapian.

Kansaneläkelaitos (KELA) voi myöntää hakemuksesta, joka tehdään yhdessä psykoterapeutin kanssa ns. harkinnanvaraista kutoutusrahaa psykoterapiakustannusten korvaamiseksi ainakin osittain.