Petäjäveden vanha kirkko

Wikipedia

Petäjäveden vanha kirkko etelästä

Sisänäkymä pohjoisparvelta kuorin suuntaan

Petäjäveden vanha kirkko on vuosina 1763–1764 rakennettu puukirkko Petäjävedellä. Siihen liittyy vuonna 1821 rakennettu kellotorni. Kirkko sijaitsee Petäjäveden keskustasta noin kilometrin länteen. Kirkko jäi käytöstä vuonna 1879, kun vuonna 1867 itsenäistyneen seurakunnan uusi kirkko valmistui Petäjäveden nykyiseen keskustaajamaan. Vanha kirkko on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa ja sisustuksensa poikkeuksellisen hyvin. Se on nykyään suosittu vihkikirkko, ja kesäsunnuntaisin siellä pidetään jumalanpalveluksia. Kirkko kuuluu UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.

[muokkaa] Rakentaminen

Kirkko rakennettiin Jämsän seurakuntaan kuuluneen Petäjäveden rukoushuonekunnan kappelikirkoksi. Petäjäveteläiset olivat jo vuonna 1728 saaneet kruunulta luvan rakentaa omalla kustannuksellaan hautausmaan ja pienen kyläkirkon, koska matka Jämsään oli pitkä. Rakentaminen kuitenkin viivästyi kymmeniä vuosia. Kirkko sijoitettiin pienelle niemelle Jämsänveden ja Petäjäveden välisen salmen länsirannalle. Paikka on vanhalle maaseutukirkolle tyypillinen. Se valittiin siten, että se seurakuntalaiset pääsivät helposti paikalle veneellä tai talvisin jään yli. Kirkon suunnitteli ja rakensi vesankalainen talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen. Kirkosta tehtiin muodoltaan symmetrinen ristikirkko. Ristin molempien varsien pituus oli noin 17 m, ja leveys noin 7 m. Rakennustekniikka oli tavanomainen. Seinät rakennettiin hirsisalvoksena, sisäkatto holvimaisena lautarakenteena, ja ulkokatto päällystettiin paanuilla. Vuonna 1821 kirkon ikkunoita suurennettiin ja sakaristo siirrettiin pohjoisesta ristisakarasta itäisen sakaran jatkoksi. Kellotornin rakensi samana vuonna Jaakko Klemetinpojan pojanpoika Erkki Leppänen. Kellotorni yhdistettiin kirkon länsipäätyyn lyhyellä käytävällä.

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Sisäkaton muodoissa ja koristemaalauksissa on vaikutteita kivikirkkojen holveista.

Kirkon ristinmuotoinen pohjakaava tuli pohjoismaissa käyttöön 1600-luvun lopulla ja yleistyi maaseutukirkoissa 1700-luvulla. Sen lähtökohtana on renessanssin keskeiskirkko. Kirkon korkea ja jyrkkälappeinen aumakatto liittyy vanhempaan goottilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin. Korkean ulkokaton alla on tilaa sisäkaton lautarakenteisille holveille ja niiden keskellä olevalle kahdeksankulmaiselle kupolille. Sisäkaton pinnoilla lautojen päät on peitettu rimoilla, jotka muistuttavat muurattujen ruodeholvien ruoteita. Näissä rimoissa ja muissa kattorakenteissa on punamullalla tehtyjä koristemaalauksia. Muuten kirkko on sisätiloiltaan maalaamaton. Petäjäveden vanhassa kirkossa yhdistyy renessanssin ajatus keskeiskirkosta vanhempiin goottilaisiin muotoihin toteutettuna kansanomaisen puurakentamisen menetelmin. Kirkon sisätilojen tunnelma, jonka muodostavat käsin veistetyt hirsiseinät sekä lattialankkujen ja penkkien hieman epäsäännöllinen asettelu, on ainutlaatuinen.

[muokkaa] Unohduksesta maailmanperintökohteeksi

Kirkon jäätyä käytöstä se oli hoitamattomana useita kymmeniä vuosia. Vain kirkon ympärillä oleva hautausmaa ja kellotorni olivat alkuperäisessä käytössään. Kirkon arkkitehtoniseen ja historialliseen arvoon kiinnitti ensimmäisenä huomiota itävaltalainen taidehistorioitsija Josef Strzygowski 1920-luvulla. Vuodesta 1929 lähtien kirkkoa on kunnostettu useita kertoja. Petäjäveden vanha kirkko hyväksyttiin vuonna 1994 Unescon maailmanperintökohteeksi tyypillisenä itäisen Skandinavian puuarkkitehtuuritradition edustajana. Se eroaa rakentamisessa käytetyn hirsisalvostekniikan vuoksi Länsi-Skandinavian vanhimmista puukirkoista (maailmanperintöluettelossa Norjan Urnesin sauvakirkko). Toisaalta se eroaa myös Pohjois-Venäjän hirsirakenteisista puukirkoista, jotka edustavat venäläistä ja ortodoksisista traditiota (maailmanperintöluettelossa Kižin kirkkorakennukset).

[muokkaa] Lähteet

• UNESCO WHC Advisory Body Evaluation

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Suomen luterilaisista kirkoista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Petäjäveden vanhan kirkon kotisivut
• UNESCO:n maailmaperintöluettelo
• Petäjäveden kunnan kotisivut