Parkour

Wikipedia

Parkour on liikuntamuoto, jossa edetään epätavanomaisia reittejä pitkin nopeasti, ketterästi ja vaivattomasti ilman apuvälineitä. Esteistä pyritään selviämään esimerkiksi hyppäämällä, kiipeämällä tai muilla tavoin. Pääasiassa lajia harrastetaan kaupunkiympäristössä, mutta sitä on mahdollista soveltaa kaikkialla, missä voi liikkua ilman kulkuvälineitä. Uutena liikuntamuotona parkourin harrastajamäärä kasvaa jatkuvasti, ja Ranskasta lähtöisin oleva laji onkin levinnyt kaupunkeihin ympäri maailmaa.

[muokkaa] Käsitteitä

Suhteellisen uutena lajina parkouriin ei ole Suomessa vielä vakiintunut kaikille asioille virallisia termejä, vaan usein käytössä on vaihtelevia ilmauksia. Parkourin harrastamiseen viitataan Suomessa yleensä termeillä hyppiminen, jamittaminen, kouraaminen sekä parkouraaminen, mutta myös käsitteitä loikkiminen, ninjailu, notkisteleminen, parkkaus, pomppiminen, tracetus, treissaus ja treesaus voi kuulla käytettävän. Parkourin harrastajaa kutsutaan ulkomailla yleensä traceriksi (suomalaisittain träsööri tai treissaaja), mutta Suomessa lähinnä parkouraajaksi. Sana tracer kirjoitetaan usein virheellisesti traceur. Etukäteen sovittua useamman henkilön parkour-tapahtumaa kutsutaan jameiksi.

Yleisimmät liikkeet on nimetty, ja joillakin niistä on useampiakin nimiä. Vakiintuneimpia ovat englanninkieliset nimet, joista osa poikkeaa radikaalisti alkuperäisistä ranskankielisistä samojen liikkeiden nimistä. Ranskalaiset ovat myös nimenneet liikkeitä huomattavasti vähemmän ja yleisemmin (sama nimi usealle englanninkielisin termein erotetulle liikkeelle) kuin britit ja muut englanninkielisiä nimiä käyttävät. (Tämä ero nimeämiskäytännössä heijastelee myös painotuseroa ranskalaislähtöisen ja brittivälitteisen parkourin harrastamisen välillä.) Liikkeiden nimeäminen käsitetään usein niin, että parkour on erilaisten temppujen suorittamista, mutta todellisuudessa parkourissa ei ole temppuja vaan etenemistä.

Vault tarkoittaa jonkin esteen ylittämistä esteestä kiinni ottamalla. Erilaisia vaulteja on kymmeniä, ja jotkut erityisesti lajia aloitellessaan keskittyvätkin nimenomaan vaultien avulla liikkumiseen. Erilaisten vaultien saama suuri painotus nimistössä kuvaa kuitenkin huonosti parkouria itseään: vähintään yhtä tärkeässä osassa ovat säästelleen termitetyt juokseminen, kiipeäminen, tarkkuutta vaativa hyppiminen ja laskeutumistekniikat.

Muita yleisesti käytettyjä termejä ovat esimerkiksi roll (tai pk roll), joka tarkoittaa vauhdikkaan laskeutumisen jälkeen tai ahtaasta paikasta tunkeutumiseksi selän kautta tehtävää pyörähdystä, joka muistuttaa monien taistelulajien etu-ukemia. Pudottautumisiin viitataan usein sanalla drop tai droppi. Olennaisempaa toki olisi keskittyä laskeutumiseen kuin tiputtautumiseen. Tarkkuutta vaativista hypyistä puhutaan useimmiten nimellä precision (jump). Jos taas hypätään seinälle roikkumaan käsien varaan, termi on cat leap.

Liikkeiden nimistö on alati laajeneva ja muuttuvat kokonaisuus, joten ajantasaisimman kuvan siitä saa vierailemalla eri parkour-yhteisöjen verkkosivuilla.

Eräs yleisesti sekaannusta aiheuttava ero ranskan- ja englanninkielisten termien välillä on saut de chat (eli kissanloikka), jota englanniksi kutsutaan monkey vaultiksi.

[muokkaa] Historia

Parkourin juuret ovat armeijan esteradoissa (parcours du combatant) ja Georges Hebért'n liikunnanfilosofiassa (Methode Naturelle). Laji sai virallisesti alkunsa 1980-luvulla Ranskassa. Lissesissä – Pariisin esikaupunkialueella – teini-ikäinen David Belle kavereineen alkoi lapsuuden leikkiensä sekä sotilastaustaisen isänsä inspiroimana käyttää koko kaupunkia uuden harrastuksensa ympäristönä. Ajan myötä muutkin ihmiset kiinnostuivat Bellen uudesta harrastuksesta ja parkour oli kaksituhattaluvun alkuvuosiin mennessä levinnyt maailman suurimpiin kaupunkeihin.

Uutena lajina parkour ei ole saavuttanut laajaa harrastajakuntaa ainoastaan perinteisin keinoin. Parkourin yleistymiseen ovat vaikuttaneet suuresti internetissä nopeasti leviävät videot sekä useat lajista tehdyt televisio-dokumentit. Media on kuitenkin saanut aikaan myös vääriä käsityksiä parkourista, ja monelle onkin jäänyt mielikuva, että laji olisi pelkkää katolta toiselle hyppimistä ja muita hurjia liikkeitä.

[muokkaa] Mitä on parkour – parkourin filosofia

Parkourin nimenneen henkilön, Bellen mukaan parkour on mahdollisimman tehokasta liikkumista paikasta toiseen, ja hän onkin verrannut sitä jonkin pakenemiseen tai jahtaamiseen. Toisaalta myös sulavaa ja kaunista liikettä pidetään myöskin tärkeänä. Parkouriin kuuluukin keskeisesti liikkeen katkeamattomuus ja sulavuus eli flow haasteellisessa ympäristössä. Erityisesti kaupungit soveltuvat parkourin harrastamiseen, mutta myös luonto tarjoaa luovalle mielelle haasteita. Liikkumisessa käytetään pääasiassa omaa kekseliäisyyttä, mutta aikojen saatossa tiettyjä perusliikkeitä on vakiintunut.

Jotkut pitävät parkouria lähinnä ääriurheiluna, toiset taas vertaavat enemmän taistelulajeihin. Usein lajista puhutaan rullalautailuna ilman lautaa. Parkourin perusperiaate on luonnon tai ihmisen tekemien esteiden ylittäminen ihmisruumiin rajoituksin. Liikehdinnän ja liikuntaympäristön (periaatteellinen) rajattomuus ja epäsovinnaisuus tuovatkin mieleen avantgarde-aatteen, vaikkakin leikkisämmällä sävyllä. Parkouria kutsutaankin jopa filosofiaksi ja elämäntavaksi.

[muokkaa] Parkour liikuntalajina

Parkour kehittää yleiskuntoa, lihaskestävyyttä ja sitkeyttä sekä vahvistaa luustoa. Nyrjähdyksiä ja revähdyksiä voi välttää lämmittelemällä. Monipuolisen akrobaattisuutensa vuoksi laji kehittää erityisesti myös koordinaatiokykyä ja muuta kehonhallintaa. Lajin harrastaja alkaa helposti katsoa vanhoja tuttujakin ympäristöjä uusin silmin, "(liikunnallisen) lapsen silmin", kuten luova taiteilija. Extreme-lajin maineesta huolimatta vakavia onnettomuuksia tapahtuu harvemmin. Parkour ei tosin ole luokiltetavissa extreme-lajiksi, sillä lajissa ei ole kyse riskien ottamisesta vaan kehittymisestä ja varmuudesta.

Vaikka parkour onkin pohjimmiltaan yksilölaji, lajin harrastajat toimivat useimmiten muutaman hengen ryhmissä. Parkourissa ei ryhmistä huolimatta kilpailla toisia vastaan, vaan etsitään enemmänkin omia rajoja ja pyritään venyttämään niitä. Lajin ympärille on syntynyt kansainvälisiä ja paikallisia yhteisöjä, jotka pyrkivät kasvattamaan parkourin tunnettavuutta. Ne myös auttavat aloittelijoita löytämään omalta paikkakunnaltaan kokeneempia harrastajia, jotka ovat valmiita neuvomaan ja opastamaan. Vahva yhteisöllisyys on muutenkin leimannut parkouria jo vuodet. Harrastajat tukevat, neuvovat ja innostavat toisiaan kokoontumisissa tai jameissa sekä kuvien ja videoiden välityksellä.

Parkouraajat joutuvat ajoittain hankaliin tilanteisiin, kun lajista tietämättömät luulevat heitä vandaaleiksi. Erityisesti aiemmin tämä on ollut ongelma, jota lajin tunnetummaksi tuleminen on hieman lieventänyt. Tavoitteena ei ole rikkoa mitään eikä häiritä ketään, ja parkouraajat ymmärtävät yleensä pysyä poissa yksityisalueilta. Parkourin harrastajat toivovatkin, että heihin suhtauduttaisiin hieman suvaitsevaisemmin.

[muokkaa] Freestyle parkour

Itse parkourin harrastaminen on yleensä erittäin vapaamuotoista. Tämän vapaamuotoisuuden aiheuttamien sekaannusten ja kiistojen seurauksena yksi suurimmista yhteisöistä, Urban Freeflow, sanoi itsensä irti parkourista ja loi freestyle parkourin (FRPK), jota joskus kutsutaan Free Running:iksi. Parkourista eroten FRPK:ssa ei korosteta etenemistä, vaan itsensä ilmaisemista vuorovaikuttamalla ympäristönsä kanssa.