My Lain verilöyly

Wikipedia

My Lain verilöylyn uhreja (Kuva: Ron Haeberle)

My Lain verilöyly tapahtui 16. maaliskuuta 1968. Amerikkalaiset joukot surmasivat satoja aseettomia vietnamilaisia siviilejä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia. Tapauksesta tuli USA:n Vietnamissa tekemien sotarikosten symboli, ja se herätti laajalti suuttumusta maailmalla. Lisäksi se vähensi Vietnamin sodan kannatusta Yhdysvalloissa.

[muokkaa] Verilöyly

Americal-divisioonan 11. prikaatin C-komppania saapui Vietnamiin joulukuussa 1967. Heidän ensimmäinen kuukautensa sujui ilman suoraa viholliskosketusta.

Vietkongin 48. pataljoona suoritti useita hyökkäyksiä Quang Ngaissa Tet-hyökkäyksen aikaan tammikuussa 1968. USA:n tiedustelu päätteli, että vetäytymisen jälkeen 48. pataljoona piilotteli Son Myn kylässä. Kylän sisällä sijaitsevia pienoiskyliä — jotka amerikkalaiset tunsivat nimillä My Lai 1, 2, 3 ja 4 (epävirallisesti "Pinkville") — epäiltiin pataljoonan suojelemisesta. Suurhyökkäystä alettiin valmistella pienoiskyliä vastaan.

C-komppania menetti suositun kersantin juuri ennen hyökkäystä vietkongin ansaan. Miehet olivat järkyttyneitä, vihaisia ja turhautuneita, koska vihollinen oli näkymätön ja kosto täysin mahdotonta.

Sotilaat eivät löytäneet kylästä vihollisjoukkoja 16. maaliskuuta, vaikka he olivat varautuneet suurhyökkäykseen. Sotilaat tappoivat satoja siviilejä; suurin osa näistä oli vanhoja miehiä, naisia, lapsia ja vauvoja. Uhreja kidutettiin ja raiskattiin. Kymmeniä ihmisiä vietiin ojaan ja teloitettiin automaattiaseilla. Uhrien tarkka lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen. Tavallisimmin mainitaan 347 ja 504 kuollutta. Paikalle pystytetyssä muistomerkissä on 504 nimeä, joiden iät vaihtelevat 82 vuodesta aina 1 ikävuoteen asti.

Armeijan tiedusteluhelikopteri keskeytti teurastuksen laskeutumalla amerikkalaisjoukkojen ja bunkkeriin piiloutuneiden henkiin jääneiden vietnamilaisten väliin. 24-vuotias pilotti Hugh Thompson, Jr. ilmoitti joukkojen johtajille, että hän avaa tulen mikäli joukot jatkavat siviilien tappamista.

Thompson johti kylän evakuoimista samalla kun kaksi miehistön jäsentä — Lawrence Colburn ja Glenn Andreotta — pitivät hyökkääjiä aloillaan aseilla uhaten. Miesten on todettu pelastaneen ainakin 11 henkeä, mutta heitä pidettiin pitkään armeijan keskuudessa pettureina. 8. huhtikuuta 1968 Glenn Andreotta ja Charles Dutton menehtyivät kun OH-13 (62-03813) "Warlord" tiedustelukopteri ammuttiin alas. Kolmikko sai urhoollisuusmitalin vasta tasan 30 vuotta myöhemmin, kun aiheesta tehtiin televisiodokumentti.

[muokkaa] Peittely-yritykset

Vaikka tieto tapahtuneesta levisi virkaportaita pitkin ylöspäin My Lain todellinen luonne salattiin. Hugh Thompson teki asiasta valituksen komentoteitse, mutta valitus ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Armeija kuvasi yhä tapausta voitettuna taisteluna, jossa sai surmansa 128 vihollissotilasta. Myöhemmin yksikköön siirretty sotilas Ron Ridenhour teki omia tutkimuksiaan haastattelemalla My Laissa olleita asetovereitaan. Tieto levisi ulkopuolelle vasta, kun Ridenhour siviiliin päästyään kirjoitti kuulemastaan kirjeen ja lähetti sen 30:lle kongressin jäsenelle, Pentagoniin ja valkoiseen taloon.

My Lain tapauksen tutkimuksia johti aluksi 11. kevyen jalkaväkiprikaatin komentaja kenraali Oran Henderson Americalin varapäällikön prikaatikenraali Youngin alaisuudessa. Henderson haastatteli useita paikalla olleita sotilaita ja luovutti sitten huhtikuun lopulla kirjallisen raportin, jonka mukaan noin 20 siviiliä sai vahingossa surmansa My Laissa suoritetun sotilasoperaation yhteydessä.

[muokkaa] Sotaoikeus

17. maaliskuuta 1970 USA:n armeija haastoi 14 upseeria oikeuteen tapahtumaan liittyvien tietojen peittelystä. Useimmista haasteista luovuttiin.

Luutnantti William Calley todettiin 1971 syyllistyneen murhaan antaessaan ampumismääräyksen, ja hänet tuomittiin elinkautiseen. Kaksi päivää myöhemmin presidentti Richard Nixon määräsi hänet vapautettavaksi. Calley kärsi 3½ vuoden ajan kotiarestia Fort Benningissä, jonka jälkeen osavaltion tuomari vapautti hänet.

[muokkaa] Osalliset

[muokkaa] 1. pataljoona

William Calley - C-komppaniaa johtanut luutnantti, ainoa tuomittu
David Mitchell - kersantti
Ronald L. Haeberle - komppanian valokuvaaja
Charles Sledge - radisti - todisti nähneensä Calleyn tappavan tietoisesti pienen lapsen
Paul Meadlo - sotamies - todisti pelänneensä joutuvansa ammutuksi, mikäli hän ei osallistuisi verilöylyyn
Dennis Conti - sotamies - väitti eksyneensä ja yrittäneensä löytää komppanian
James Dursi - sotamies - todisti nähneensä Calleyn ja Meadlon ampuvan ojassa olevia siviilejä
Allen Boyce - sotamies
Ronald Grzesik - sotamies
Robert Maples - sotamies, väitti kieltäytyneensä osallistumasta
Varnado Simpson - sotamies, teki itsemurhan My Laita koskevan syyllisyyden vuoksi