Mustapääkerttu

Wikipedia

Mustapääkerttu

Tieteellinen luokittelu

Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Kertut Sylviidae
Suku:	Sylvia
Laji:	atricapilla

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on pieni muuttolintu. Topeliuksen Sylvian jouluaulu kertoo Italiassa talvehtivasta kertusta, mahdollisesti juuri mustapääkertusta.

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Pituus 15-17 cm, paino 17-21 g. Koiras on hieman suurempi. Mustapääkerttu on yleisväriltään harmahtava, silmien yläpuolella on koiraalla musta ja naaraalla sekä nuorella linnulla punaruskea "pipo". Elo-syyskuun sulkasadossa nuori lintu vaihtaa postjuv-höyhenensä, jolloin nuorikin koiras saa mustan pipon.

Ääni on terävä naksahdus "tsäk". Erinomainen laulaja! Laulu alkaa lehtokerttumaisella, vaimeahkolla lavertelulla, joka säkeen lopussa kohoa kirkkaisiin, kauas kantaviin huilumaisiin vihellyksiin. Koiras laulaa yleensä korkealla lehtipuun latvuksessa.

Vanhin suomalainen rengastettu mustapääkerttu on ollut 8 vuotta 1 kuukautta 19 päivää vanha.

[muokkaa] Levinneisyys

Mustapääkerttu pesii koko Euroopan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta sekä Aasian läntisimmässä osassa. Suomessa pesii Oulu-Iisalmi linjan eteläpuolella, alueen pohjoisimmissa osissa harvalukuinen, etelässä paikoin yleinen. Pesimäkantamme on kasvanut ja on nykyisin 40 000-80 000 paria. Mustapääkerttu on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Euroopassa ja Afrikassa. Keväällä ensimmäiset saapuvat hieman ennen vappua ja pääosa toukokuun jälkipuoliskolla. Syysmuutto alkaa elokuussa, kulminoituu syyskuun alkupuolella ja loppuu vähitellen lokakuun aikana. Joitakin yksilöitä jää yrittämään talven viettoa Suomeenkin, etenkin hyvinä pihlajanmarjasyksyinä.

[muokkaa] Elinympäristö

Mustapääkerttu on rehevien lehtometsien lintu. Jalopuumetsiköt, kaupunkien puistot, tervaleppälehdot, sekametsää kasvavat puronnotkot ja jokiuomat, sekä vankkaa kuusikkoa kasvavat rinnemetsät ovat sen suosiossa. Alikasvustossa pitää mielellään olla runsaasti saniaisia, sillä se rakentaa usein pesänsä suurten saniaisten varaan. Pesimäkannan runsastuessa alkavat sille kelvata vaatimattomammatkin elinympäristöt. Muuttoaikoina sitä tavataan kaikenlaisissa pensaikoissa ulkosaaristoa myöten.

[muokkaa] Lisääntyminen

Heinänkorsista rakennettu pesä tavallisesti kuusessa, katajassa, lehtipensaassa tai suuressa saniaisessa n. ½ m korkealla. Molemmat puolisot rakentavat pesää, naaras innokkaammin. Muninta alkaa toukokuun lopulla. Naaras munii 4-6, tavallisimmin 5, kellahtavaa tummatäpläistä munaa. Mahdollisesti myös toinen pesye loppukesällä. Emot hautovat noin 11-12 vrk ja ruokkivat poikasia noin 10-12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä lähes lentokyvyttöminä, mutta kiipeilevät ja räpistelevät taitavasti oksilla.