MS-tauti
Wikipedia
MS-tauti (multippeliskleroosi, keskushermoston pesäkekovettumatauti) on keskushermoston sairaus, joka vaurioittaa hermosyitä suojaavaa, myeliinistä muodostuvaa eristekerrosta - myeliinituppea. Aivoista elimistön eri osiin välittyvät sähköiset impulssit eivät kulje oikein hermosta toiseen, vaan kuten rikkinäisessä sähköjohdossa virran johtuminen väärään paikkaan aiheuttaa oikosulun ja kipinöintiä, syntyy hermoradassa "oikosulku" - joka johtaa impulssin pois aiheuttaen väärän aistimuksen tai säätelyhäiriön hermoston tai yksittäisen elimen toiminnassa. MS on autoimmuunisairaus, kuten nivelreuma, keliakia tai systeeminen lupus erythematosus (SLE). Sairautta pahentavat elimistön tulehdukset, kuten esimerkiksi tavallinen nuhakuume tai jokin bakteeritulehdus.
Multippeliskleroosissa tauti muodostaa aivoihin tai selkäytimeen sidekudosmuutoksia - "plakkeja" - jotka näkyvät magneettikuvauksessa (MRI) tai tietokonetomografiassa (TT) valkoisina läikkämäisinä muutoksina tai pieninä ryynimäisinä rakeina.
Plakit painavat kyseistä aivoaluetta aiheuttaen muutoksia eri alueitten toimintoihin. Esimerkiksi lähellä näköhermoa oleva sidekudosmuutos venyttää näköhermoa, silmän aivoihin välittämä kuva vääristyy aiheuttaen kahtena näkemistä. Refleksien kulku muuttuu raajoissa, jolloin raajojen liikehermoradat muuttuvat joko hitaiksi tai liian nopeiksi aiheuttaen raajojen äkillisen koukistumisen tai jäykkyyden, jota kutsutaan spastisuudeksi. Verikokeissa ei nähdä juuri muuta kuin tulehduksen merkkinä pysyvästi kohollaan oleva lasko, sen sijaan potilaalle hiukan hankala lumbaalipunktio eli selkäydinnestenäyte kertoo neurologille jo paljon enemmän.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oireet
MS-taudin oireet ovat hyvin moninaisia ja vaihtelevia ja ne riippuvat siitä, minkä hermoston alueella myeliinivaurio on tapahtunut. Yleisimpiä alkuoireita ovat:
- Näköhäiriöt (näön hämärtyminen, kaksoiskuvat)
- Yhden tai useamman raajan heikkous tai hallintavaikeudet
- Tuntohäiriöt, puutumiset, epätavalliset tuntemukset, kuten pistely ja polttelu
Muita MS-taudin oireita ovat edellisten lisäksi:
- Liiallinen lihasjänteys eli spastisuus (lihasjäykkyys)
- Lihasvoiman heikkous
- Koordinaatio- ja tasapainon säilyttämisvaikeudet
- Häiriöt virtsarakon toiminnassa
- Hermoperäiset kivut
- Poikkeuksellinen uupumus
- Häiriöt kognitiivisissa toiminnoissa (esim. muistaminen ja oppiminen)
- Heikentynyt lämmönsietokyky
[muokkaa] Tautimuodot
MS-taudissa erotetaan kaksi päämuotoa sen mukaan kuinka tauti etenee.
Aaltomaisesti etenevässä (relapsoiva-remittoivassa) tautimuodossa esiintyy aika ajoin pahenemisvaiheita, joiden välillä oireet lieventyvät tai häviävät kokonaan. Pahenemisvaiheiden väli vaihtelee suuresti, muutamasta viikosta jopa muutamiin vuosiin saakka. Ajan mittaan toipuminen pahenemisvaiheista ei tapahdu täydellisesti, ja osa oireista jää pysyviksi. Aaltomaisesti etenevä tautimuoto on yleisin; sitä esiintyy noin 80 – 85 %:lla MS-tautia sairastavista.
Pahenemisvaiheen saa aikaa keskushermostoon ilmaantuva tulehdus. Oireiden lieventyminen pahenemisvaiheiden välillä johtuu useista eri tekijöistä:
- tulehduksen lievittyminen parantaa jo sinällään hermoimpulssien kulkua.
- vaurioitunut myeliini uusiutuu. Ajan mittaan myeliinin uusiutumiskyky kuitenkin heikkenee ja vaurioita muodostuu enemmän kuin uutta myeliiniä kasvaa.
- hermoimpulssit pystyvät löytämään vauriokohdan ohittavia, korvaavia kulkureittejä. Hermosto mukautuu näin myeliinivaurioon.
Aaltomaisesti etenevä MS-tauti muuttuu vuosien kuluessa useimmiten jatkuvasti eteneväksi. Tällöin sitä kutsutaan toissijaisesti eteneväksi (sekundaarisesti progressiivinen tautimuoto). Joillakin potilailla tauti voi kuitenkin pysyä aaltomaisesti etenevänä koko eliniän ajan.
Ensisijaisesti etenevässä (primaaristi progressiivisessa) muodossa MS-tauti etenee jatkuvasti sairauden alusta alkaen. Pahenemisvaiheita ei esiinny lainkaan, vaan tauti etenee tasaisesti alusta alkaen. Oireet johtuvat tässä tautimuodossa pääasiassa hermosolujen vahingoittumisesta eikä tulehduksista. Tämä tautimuoto on vain pienellä osalla MS-tautia sairastavista.
Ensisijaisesti etenevä tautimuoto poikkeaa siinä määrin aaltomaisesti etenevästä muodosta, että näitä kahta tautimuotoa on jopa pidetty eri tauteina.
[muokkaa] Diagnosointi
MS-tautia ei voida todeta millään yksittäisellä kokeella tai tutkimuksella, vaan MS-diagnoosi joudutaan tekemään useiden kriteerien perusteella.
Aivojen ja selkäytimen magneettikuvaus (MRI) on ensisijainen tutkimus MS-taudin diagnosoinnissa. Keskushermostossa olevat myeliinivauriot saadaan hyvin näkyviin magneettikuvassa. Myeliinivaurioon viittaava löydös magneettikuvassa ei ole kuitenkaan yksinään varma osoitus MS-taudista, koska eräissä muissa taudeissa ilmenee samanlaisia muutoksia magneettikuvassa. Tällaisia muutoksia voi toisaalta löytyä täysin oireettomiltakin henkilöiltä.
Toinen tärkeä tutkimus on selkäydinnesteen (likvorin) tutkimus. MS-taudissa ilmenee suurella osalla MS-potilaita selkäydinnesteessä tyypillisiä tulehdusmuutoksia. Niiden esiintyminen tukee MS-diagnoosia, mutta puuttuminen ei sulje pois MS-tautia, koska kaikilla MS-potilailla ei näitä muutoksia ole. Suurin merkitys selkäydinnesteen tutkimuksella on MS-taudin erottamisessa muista sairauksista.
Hermoratojen toimintaa mittaavien herätevastetutkimusten (VEP, SEP) tarve MS-taudin diagnosoinnissa on vähentynyt magneettikuvauksen yleistymisen seurauksena.
MS-diagnoosin vahvistamiseksi on myös suljettava pois muut MS-taudin kanssa samankaltaisia oireita ja löydöksiä aiheuttavat sairaudet. Näitä ovat mm. vaskuliitti ja sarkoidoosi sekä neuroborrelioosi, joka on yksi muoto punkkien levittämästä borrelioosista.
MS-oireiden vaihtelevuudesta ja moninaisuudesta johtuen varman MS-diagnoosin tekeminen saattaa joskus kestää hyvinkin pitkään.
[muokkaa] Hoito
MS-tautiin ei ole parantavaa hoitoa. Lääkkeillä voidaan kuitenkin vaikuttaa taudin kulkuun ja lievittää sen oireita. Fysioterapialla voidaan niin ikään lievittää taudin oireita ja ylläpitää potilaan toimintakykyä.
Pahenemisvaiheita pyritään estämään immuunijärjestelmän toimintaa muuntavilla lääkkeillä (immunomodulaattorit). Niistä ovat tärkeimmät beetainterferoni ja glatirameeriasetaatti. Laajoissa tutkimuksissa näiden on todettu vähentävän pahenemisvaiheita noin 30 %:lla ja magneettikuvauksessa todettavia muutoksia jopa 80%:lla.
Pahenemisvaiheita estävät lääkkeet eivät paranna myeliinivaurioita eivätkä ole tehokkaita ensisijaisesti etenevän MS-taudin hoidossa.
Pahenemisvaiheita hoidetaan ensisijaisesti lyhytaikaisilla, suuriannoksisilla kortisonikuureilla (kortisonipulssihoito). Tässä hoidossa annetaan suuria kortisoniannoksia suoneen lyhyen ajan kuluessa (tyypillisesti 1 g päivässä kolmen päivän ajan). Kortisoni on voimakas tulehduksia lievittävä (anti-inflammatorinen) ja immuunijärjestelmän toimintaa hillitsevä (immunosuppressiivinen) lääke. Sen vaikutusmekanismia MS-taudissa ei tunneta tarkkaan. Se lievittää joka tapauksessa tulehduksen aiheuttamaa turvotusta keskushermostossa ja helpottaa siten hermoimpulssien kulkua. Kortisoni ei kuitenkaan paranna myeliini- eikä hermovaurioita. Kortisoni tehoaa eri potilaisiin eri tavalla.
Kortisoni nopeuttaa pahenemisvaiheen oireiden korjautumista ja vähentää magneettikuvauksella todettavia myeliinivaurioita, mutta sen suotuisa vaikutus kestää vain lyhyen aikaa. Kortisonihoidon vaikutuksesta MS-taudin ennusteeseen pitkällä tähtäimellä ei ole tutkimustietoa.
Suurilla kortisoniannoksilla on pidempään käytettynä pahoja sivuvaikutuksia, minkä vuoksi käyttö on rajoitettava mahdollisimman lyhyelle ajanjaksolle. Pienillä kortisoniannoksilla ei ole tehoa MS-taudin hoidossa sen enempää lyhyt- kuin pitkäaikaisessakaan käytössä.
Spastisiteetin hoidossa ovat peruslääkkeitä baklofeeni ja titsanidiini. Baklofeeni on keskushermoston välittäjäaineen gamma-aminovoihappon (GABA) johdannainen, joka vaimentaa selkäytimen yliaktiivisia refleksejä. Pistoksina lihakseen annettava botuliini on käyttökelpoinen lääke joidenkin lihasten spastisuuteen. Botuliini on hermomyrkky, joka on tullut tunnetuksi käytöstään kosmeettisissa hoidoissa.
MS-tautiin liittyviä kipuja hoidetaan mm. gabapentiinillä ja amitriptyliinillä, jotka nostavat hermojen kipu- ja ärsytyskynnystä. Gabapentiini on epilepsialääke, joka tehoaa hyvin myös hermostoperäisiin kipuihin. Amitriptyliini on vanha depressiolääke, joka toimii kivun lievityksessä eri tavalla ja huomattavasti pienempinä annoksina kuin depression hoidossa.
Tulehduskipulääkkeet eivät yleensä tehoa hermostoperäisiin (neurogeenisiin) kipuihin, eivätkä myöskään varsinaiset kipulääkkeet. Poikkeuksena on opioideihin luettu tramadoli, jolla on osoitettu olevan tehoa myös neurogeenisiin kipuihin.
Myös kognitiivisia oireita voidaan uusimpien tutkimusten mukaan mahdollisesti lievittää eräillä lääkkeillä. Kognitiivisia toimintoja voidaan myös harjaannuttaa neuropsykologisella kuntoutuksella.
Virtsarakon toiminnan häiriöihin on käytettävissä useita lääkkeitä.
Uupumuksen hoidossa on kokeiltu amantadiinia. Sen tehosta ei kuitenkaan ole vahvaa näyttöä.
Fysioterapia ja toimintaterapia ovat MS-potilaan hoidon kulmakiviä. Omatoiminen liikkuminen - silloin, kun se vielä onnistuu - on tärkeää. Myös fyysisen suorituskyvyn omatoiminen ylläpito helpottaa oireilua.
Kantasoluhoidolla voidaan joskus tulevaisuudessa ehkä pystyä korjaamaan kudostuhon, kuten demyelinisaation aiheuttamia vaurioita.
[muokkaa] Ennuste
MS-tauti ei kuitenkaan vaikuta elinikää lyhentävästi, mutta toissijaiset syyt saattavat johtaa muuta väestöä lyhyempään eliniän ennusteeseen, esim. pitkäaikaisessa sairaalahoidossa, kun potilas ei enää pärjää omatoimisesti kotona ja joutuu hoitolaitokseen. Jos huonokuntoinen, liikkumaton potilas sairastuu johonkin infektioon, se voi muodostua hänelle kohtalokkaaksi. Silloin potilaan peruskunto on laskenut kaikin puolin huonommaksi ja MS-tauti on edennyt jo pitkälle.
[muokkaa] Esiintyminen
Tauti ilmenee usein suvuittain ja jostain syystä sen esiintyminen näyttää keskittyvän pääasiassa lauhkeitten ilmastovyöhykkeitten alueelle. Suomessa MS-tautia esiintyy Pohjanmaalla, Eurajoen ja Kokemäenjoen yläjuoksuilla sekä Uudenmaan koillisosissa enemmän kuin muissa osissa maata.
MS-tauti on neurologisena sairautena varsin tavallinen suomalaisessa väestössä, n. 5 500 potilasta saa KELA:lta kuntoutustukea tai lääkekorvausta MS-tautiin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- HUS-tietosivu
- Suomen MS-liiton tietosivut
- Duodecim-terveyskirjasto
- Käypä hoito -suositus: Multippeliskleroosin diagnostiikka ja lääkehoito
- MSMaailma; Kattavaa tietoa ja keskustelupalsta
- MS crossroads -parlamentti; Keskustelupalsta
