Mopo
Wikipedia
Mopo, vanhalta nimeltään moottoripolkupyörä tai mopedi, on kaksipyöräinen tai harvemmin myös kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka iskutilavuus on joko 50 kuutiosenttimetriä tai alle ja suurin sallittu rakenteellinen nopeus ja ajonopeus on 45km/h. Mopon ajo-oikeuden saa Suomessa vähintään 15-vuotias, joka täyttää ajokortin saamisen vaatimukset ja läpäisee liikennesääntöjä käsittelevän teoriakokeen. Ajokoetta ei ole. Mopolla ajo edellyttää M-ajokorttiluokkaa, mutta mopoa saa ajaa, jos on suorittanut ylemmän tason korttiluokan, kuten A tai B. Ennen vuotta 1985 syntyneille mopokortti ei ole pakollinen.
Mikäli mopossa on tehoa <1000w sekä huippunopeus alle 25km/h ja siinä on myös polkimet, saa tätä ajaa ilman mopokorttia, kunhan kuljettaja on täyttänyt 15 vuotta.
Mikäli kuljettaja on alle 15-vuotias ja haluaa silti mopoilla, mopo saa olla muuten kuten yllä mainittu, mutta moottorin pitää olla sellainen että se toimii vain poljettaessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mopon historiaa Suomessa
Ensimmäiset mopedit olivat oikeastaan polkupyöriä, joissa oli pieni apumoottori. Vauhtia näille moottoripolkupyörille kertyi parhaimmillaan noin 20km/h, ja suurin osa energiasta tuli yhä kuljettajan jalkalihaksista.
50-luvun lopussa Suomen ensimmäiset mopot alkoivat tulla markkinoille. Näissä mopedeissa oli kaksi käsikäyttöistä vaihdetta ja polkimet sekä levyrunko. Moottori oli puhallinjäähdytteinen. 1960-70-luvun taitteessa yleistyi ajoviimajäähdytteinen moottori, sekä vuonna 1970 tehdyn lakiuudistuksen jälkeen jalkavaihteet tulivat kuvioihin mukaan, ja syrjäyttivät yhdessä jalkatappien kanssa käsivaihteet ja polkimet. Vaihteiden määrä kasvoi yhdellä jo 60-luvun puolella kun urheilumopot yleistyivät. Vielä 70-luvun puolivälin paikkeilla laitettiin koneeseen yksi vaihde lisää ja nelivaihteinen koneisto ajoviimajäähdytteisellä sylinterillä muodostui melkein standardiksi. 1980-luvun alussa Suomeen alettiin tuoda Japanista ns. "tossumopoja", eli pienirenkaisia ja muutenkin pienikokoisia mopoja. Myös vesi-/nestejäähdytystä kokeiltiin mm. Tunturin Tiger Aqua -mallissa. Vuonna 1995 Suomen liityttyä Euroopan unioniin, Suomen laista poistettiin mopoja koskenut painorajapykälä, jonka mukaan mopo ei saanut painaa yli 60 kg. Näin ovet aukenivat uusille tulokkaille ja skootterivallankumous alkoi. Muovi korvasi metallin.
Nykyajan mopo on joko skootteri- tai enduromallia, moottori on nestejäähdytteinen ja hevosvoimia on noin viisi. Mopo on tuotu muista Euroopan maista, yleensä Italiasta tai Espanjasta nykyjään myöskin Kiinasta, ja huippunopeus on Suomessa myytävissä mopoissa rajoitettu 45 kilometriin tunnissa. Mopoja myyvät yleensä pienkoneliikkeet. Mopon hinta on 500-4000 euroa, mallista riippuen. Lisäksi sisäänajon jälkeen mopoa täytyy käyttää sisäänajohuollossa pari kertaa jotta takuu ei raukea. Lisätietoa
[muokkaa] Erilaiset mopot
Mopot jaetaan useisiin alaryhmiin. Näistä vanhimmat ovat ns. pappamopoja. Näiden seuraajina ilmestyivät urheilumopot, joiden nimitys on sittemmin vaihtunut sanaan isopyöräiset erotuksena minimopoista. Enduromopot valtasivat markkinoita 90-luvun taitteessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana laajemmassa mitassa käyttöönotettu versio on skootteri. Uusin ilmiö ovat täyskatetut kyykyt, sekä "minimotot", jotka ovat pienipyöräisten mopojen kokoisia replikoita kyykky- tai maastomoottoripyöristä. Lisäksi käytetään suomimopot-termiä, jotta erotetaan Suomessa valmistetut vanhemmat mopot uusista ulkomaisista. Muita nimityksiä tämänkaltaiseen erotteluun ovat esim. "uusenska" ts. "uusenduro".
[muokkaa] Pappamopot
Pappamopo kuvaa käsitteenä mopoja, joilla suomalaiset kulkivat välttämättömät ajonsa ennen autojen yleistymistä maassa. Yhteisenä tekijänä pappamopoilla oli levyrunko, polkimet ja kaksi vaihdetta. Jalkatappien syrjäyttäessä polkimet myös nämä mallit siirtyivät jalkavaihteisiin.
Pappamopo on käsitteenä myöhäissyntyinen ja se kuvaa nimityksenä tyypillisintä käyttäjäkuntaa: ikääntyneet miehet ja naiset huristamassa kirkonkylälle kauppa-asioille savuttavalla kulkupelillään. Mopojen valtakaudella 1950- ja 1960-luvulla mopoilla ajoi laajempi kirjo kansalaisia, myös nuorempia ja työikäisiä. Sukupolvenvaihdos on koskettanut myös pappamopoilijoita: erilaiset perinnekerhot vaalivat nyt pappamopojen kunniaa ja säilymistä ajokuntoisina.
Suomalaisvalmisteisia mopoja:
- Solifer Export
- Tunturi Start
- Maxi
- Automat
[muokkaa] Urheilumopot
Nämä aikoinaan erityisesti nuoria silmällä pitäen valmistetut mopot alkoivat yleistyä 60-luvulla. Aluksi mopoissa käytettiin levyrunkoja, mutta 70-luvun puolivälin tienoilla siirryttiin ainakin Tunturin ja Soliferin osalta putkirunkoihin. Mopot ovat melko matalia ja pitkänmallisia. Urheilumopojen ryhmän tunnetuimpia edustajia ovat levyrunkoinen Tunturi Sport, putkirunkoinen Tunturi Super Sport, Solifer SM ja Helkama Raisu.
[muokkaa] Tossumopot
Tossumopot ovat pienipyöräisiä ja keveitä mopoja. Tunnetuimpia tossumopoja ovat nelitahtinen Honda Z50 Monkey ja kaksitahtinen Suzuki PV50. Muita tossumopoja ovat esimerkiksi Tunturi Hopper, Helkaman ensimmäinen ja alkuperäinen tossumopo, jota kutsutaan tossuksi ja Honda Gorilla ja Honda Ape. Honda Gorilla ja Honda Apea ei ole myyty Suomessa. Tossumopot ovat jo kauan olleet Suomen suosituimpia mopomalleja, mutta nykyjään enduromopot ja skootterit ovat alkaneet olla enemmän erityisesti nuorison mieleen, vaikkakin Jinchengin valmistama Honda monkeyn mallinen manki keikkuukin vuosi vuodelta suomen mopojen myyntitilastojen kärkijoukossa.
[muokkaa] Enduromopot
Enduromopojen erityispiirre on hyvä maastosoveltuvuus. Joustovarat ovat suuret, maavaraa on reilusti ja pakoputki kulkee yläkautta. Enduromopojen aika alkoi 1980-luvun puolestavälistä ja jatkuu yhä. Ensimmäisiä enduromopoiksi laskettavia mopoja ovat Helkama AX, Tunturi Tiger ja Suzuki S. Nykyään suosiossa ovat valmistajat Derbi, Gas Gas, Motorhispania, CPI, Rieju, Peugeot, Yamaha,Gilera ja Aprilia. Uudemmissa enduromopoissa on yleensä kuusi vaihdetta ja moottorit ovat kaksitahtisia. Uusimmat enduromopot ovat melko korkeita (n. 85-95 cm:n istuinkorkeus)
[muokkaa] Moposkootterit
Skootterilla tarkoitetaan kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka on lähes täysin katettu muovilla tai metallilla. Skootterin jalkatilassa oleva etuseinä on tarkoitettu suojaamaan kuljettajaa roiskeilta ja viimalta. Jaloille on jalkatila ja astinlaudat, matkustajalla voi olla jalkatapit. Jalkatilassa on myös kätevä kuljettaa vaikka ostoskassia. Penkin alla on yleensä myös jonkinlainen tavaratila. Skootterien vakiovarustukseen kuuluu polkimen lisäksi useimmiten sähkökäynnistin moottorin käynnistämiseen. Toisiovetolaitteena toimii variaattori. Merkkejä ja malleja on valtavasti, mutta niistä tärkeimpänä voi nostaa esille skootterin kehittäjän, italialaisen Vespan. Skoottereiden osalta nelitahtimoottorien käyttö on syrjäyttämässä perinteisen kaksitahtisen moottorin. Kaikki skootterit eivät ole kuitenkaan mopoja. Markkinoilla on skootterimallisia pyöriä, jotka ovat Suomen lain mukaan moottoripyöriä tai kevytmoottoripyöriä. Mopoiksi rekisteröitäviä skootterimallisia mopoja kutsutaan moposkoottereiksi.
Moposkoottereita:
- Peugeot Speedfight
- Yamaha Aerox
- Keeway Focus
- Aprilia sr 50 Factory
[muokkaa] Virittäminen (Suomen laki)
Virittämisellä tarkoitetaan pääasiassa mopon rakentelua siten, että se ylittää sallitun rakennenopeuden 45 km/h, vaikka uudemmat mopot menevät ilmankin virittämistä usein yli 50 km/h. Virittämistä on myös mopon rakenteen muuttaminen muulla lainvastaisella tavalla, kuten iskutilavuuden laajentaminen yli 50cm³:n. Virittäminen on laitonta ja siitä voi saada osakseen seuraavat syytteet:
- Ajokortitta ajo: ajoneuvo saatetaan katsoa (kevyt-)moottoripyöräksi ja kuljettaja syyllistyy ajokorttitta ajoon, jollei hänellä ole A1 tai A -ajokorttia.
- Rangaistus maksamattomista veroista: ajoneuvo, joka ei täytä mopon määritteitä, verotetaan moottoripyöräveron mukaisesti. AKE:lla on käytäntönä verottaa vain mopot jotka menevät yli 65km/h tai kuutiotilavuus on yli 50cm³:n.
- Syyte veropetoksesta, mikä on vakava rikos (ei yleinen)
- Rangaistus mopon virittämisestä
[muokkaa] Huolto
Huolto maksaa yleensä n. 60 euroa. Huollossa tarkastetaan sytytystulppa ja vaihdetaan öljyt sekä korjataan mahdollisesti ilmenneet viat ja kulumat. Kiinalaisissa pienirenkaisissa skoottereissa moottori on nelitahtinen ja ilmajäähdytteinen ja niitä tulee huoltaa säännöllisesti, kuitenkin harvemmin kuin kaksitahtisia mopoja.
[muokkaa] Sisäänajo
Mopon valmistumisen jälkeen sen eri osat eivät ole vielä sovittautuneet toisiinsa ja vastakkain liikkuvissa osissa on karheutta. Moottorin osat - mäntä, sylinteri ja laakerit - hioutuvat melko hitaasti toistensa mukaisiksi. Sisäänajon pituus riippuu moposta, mutta yleensä n. 500 km on tarpeeksi pitkä matka sisäänajolle. Myös männän, tai laakereiden vaihdon jälkeen sisäänajo on tarpeellista.
[muokkaa] Mopojen yleiset tekniset tiedot
- Moottori: 1-sylinterinen, 2- tai 4-tahtinen
- Kuutiotilavuus: 40 cc–49,9 cc
- Jäähdytys: Neste- tai ilmajäähdytys
- Voitelu: Automaattinen tuoreöljyvoitelu tai valmis sekoitus tankissa
- Kaasutin: 8 mm–18 mm
- Käynnistys: Sähkö- ja/tai poljinkäynnistys
- Vaihteet: 3 vaihteinen puoliautomaatti, variaattori, 4 vaihdetta manuaalikytkimellä, 6 vaihdetta manuaalikytkimellä
- Kuivapaino: 60 kg–120 kg
- Jarrut: Levyjarrut tai rumpujarrut
- Polttoainesäiliön tilavuus: 3,4 l–12 l
- Mopon sisäänajon pituus on 500–1000 km
