Red Hot Chili Peppers
Wikipedia
| Red Hot Chili Peppers | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1983– |
| Kotipaikka | Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Funk rock Funk metal Alternative rock |
| Levy-yhtiö | EMI (1983-1990) Warner Brothers (1991-) |
| Jäsenet | Anthony Kiedis John Frusciante Flea Chad Smith |
Red Hot Chili Peppers on vuonna 1983 perustettu kalifornialainen rock-yhtye. Sen perustivat laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpali Jack Irons ja kitaristi Hillel Slovak, joista jälkimmäisin kuoli 1988 heroiinin käytön seurauksena. Red Hot Chili Peppersin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1984.
Red Hot Chili Peppers on tyylissään yhdistänyt hip-hopia, funkia ja punkia perinteiseen rock-musiikkiin. Yhtye tuli suosituksi vuoden 1991 Blood Sugar Sex Magik-albumin myötä. Albumeilla Californication (1999) ja By the Way (2002) funkin ja hip-hopin osuus jäi vähemmälle. Uusimmalla Stadium Arcadium (2006) -albumilla kuitenkin funk palasi mukaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] 1983-1988
Red Hot Chili Peppers koostui alun perin neljästä ystävyksestä: Anthony Kiedisistä (laulu), Michael Balzarysta, joka tunnetaan paremmin nimellä Flea (basso), Hillel Slovakista (kitara) ja Jack Ironsista (rummut). Yhtye oli saavuttanut paikallista suosiota parin ensimmäisen keikkansa jälkeen ja päässyt otsikoihin L.A. Weeklyn La Dee Da -palstalle rajun juhlimisensa johdosta.
Pian manageri Lindy Goetzin otti yhtyeen hoidettavakseen. Yhtye äänitti onnistuneen demon, jonka tuotti Fear-yhtyeen rumpali Spit Stix. Demon ansiosta Jamie Cohen solmi bändin kanssa levytys-sopimuksen EMIlle. Hillel Slovak ja Jack Irons kuitenkin jättivät yhtyeen sen solmittua sopimuksen. Heitä tuuraamaan tulivat Jack Sherman (kitara) ja entinen Captain Beefheart -rumpali Cliff Martinez.
Yhtye oli valmis astumaan levytysstudioon. Tuottajaksi Red Hot Chili Peppersin esikoiselle palkattiin Gang of Four -yhtyeen kitaristi Andy Gill. Bändin jäsenet kuuntelivat levyn teon aikoihin paljon Hank Williamsin musiikkia ja versioivatkin tämän klassikon Why Don't You Love Me albumilleen. Levyn kansitaiteen teki Gary Panter, joka tuli tunnetuksi Jimbo-sarjakuvistaan. Levystä kuitenki tuli kaupallinen floppi.
Vuonna 1985 yhtye levytti toisen albuminsa Freaky Syley, jota nyt tuotti George Clinton. Albumi sisälsi pienehköt hitit "Jungle Man" ja "Catholic School Girls Rule". Samana vuonna Cliff Martinez jätti yhtyeen ja Jack Irons liittyi siihen uudestaan.
Vuonna 1987 julkaistiin yhtyeen kolmas albumi The Uplift Mofo Party Plan. Se sisälsi yhtyeen ensimmäisen suuren hitin, "Fight Like A Brave".
Seuraavan vuoden puolella Hillel Slovakin huumeonglemat nousivat esiin ja alkoivat haitata yhtyeen esiintymisiä, mutta häntä ei erotettu. Myöhemmin samana vuonna USA:ssa kesällä Hillel löydettiin kuolleena heroiinin yliannostuksen seurauksena. Jack Irons jätti järkyttyneenä yhtyeen. Slovakin viimeinen keikka oli Suomessa Provinssirockissa 1988.
[muokkaa] Kaupallinen läpimurto (1989-1991)
Anthony Kiedis ja Flea päättivät takaiskuista huolimatta jatkaa ja nopeasti yhtyeeseen tulivat rumpali Chad Smith ja kitaristi John Frusciante. 1989 yhtye julkaisi hittisinglen Stevie Wonderin kappaleesta "Higher Ground", joka sisältyi yhtyeen samana vuonna julkaistuun albumiin Mother's Milk.
Vuonna 1991 yhtye julkaisi menestysalbumin Blood Sugar Sex Magic joka sisälsi suuret hitit "Suck My Kiss", "Under The Bridge" ja "Give It Away". Myös kappaleet "Breaking The Girl" ja "Blood Sugar Sex Magic" muodostuivat hiteiksi.
[muokkaa] Kitaristin vaihtuminen (1992-1997)
Ongelmat kuitenkin palasivat yhtyeeseen taas kun John Frusciante oli jäänyt heroiinikoukkuun. Hän meni vuonna 1992 vieroitukseen ja yhtyeeseen tuli Jane's Addictionistä tuttu kitaristi Dave Navarro. Tällä kokoonpanolla yhtye julkaisi albumin One Hot Minute vuonna 1995, joka sisälsi hitit "My Friends" ja "Aeroplane". Navarro lähti yhtyeestä 1997 tehdäkseen comebackin Jane's Addictionin kanssa.
[muokkaa] 1998-
Navarro lähti John Fruscianten palatessa yhtyeeseen vuonna 1998. Seuraavana vuonna julkaistiin albumi Californication, joka sisälsi nimikkokappaleen lisäksi hitit "Otherside", "Around The World", "Parallel Universe", "Road Trippin'" ja "Scar Tissue". Yhtye piti taukoa vuonna 2001, mutta alkoi levyttää albumia By the Way, joka julkaistiin seuraavana vuonna. Albumi oli aiempaa rauhallisempi. Hiteiksi nousivat kappaleet "By The Way", "The Zephyr Song" ja "Universally Speaking". Vuonna 2003 yhtye julkaisi kokelman, joka sisälsi yhtyeen tutuimmat kappaleet vuosilta 1989-2002 sekä uudet kappaleet "Fortune Faded" ja "Save The Population".
Vuonna 2006 toukokuussa yhtye julkaisi uuden albumin Stadium Arcadium, jolta on julkaistu jo hitiksi muodostunut "Dani California". Toinen hitti levyltä on "Tell Me Baby", joka soi MTV:llä päivittäin. Levy sisältää 28 kappaletta. Saman vuoden marraskuussa albumi palkittiin Kööpenhaminassa pidetyssä MTV Music Awards palkintogaalassa vuoden parhaana albumina.
[muokkaa] Jäsenet
[muokkaa] Nykyiset
- Anthony Kiedis (laulu, 1983 - )
- Michael "Flea" Balzary (basso, 1983 - )
- John Frusciante (kitara, 1989 - 1992, 1998 - )
- Chad Smith (rummut, 1989 - )
[muokkaa] Entiset
[muokkaa] Kitaristit
- Hillel Slovak (kitara, 1983 / 1985 - 1988, kuoli heroiinin yliannostukseen kesäkuussa 1988)
- Dix Denney (kitara, 1983)
- Jack Sherman (kitara, 1983 - 1985)
- Dwayne 'Blackbyrd' McKnight (kitara, 1988 - 1989)
- Arik Marshall (kitara, 1992)
- Jesse Tobias (kitara, 1993)
- Dave Navarro (kitara, 1993 - 1998)
[muokkaa] Rumpalit
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
- 1984 Red Hot Chili Peppers
- 1985 Freaky Styley
- 1987 The Uplift Mofo Party Plan
- 1989 Mother's Milk
- 1991 Blood Sugar Sex Magik
- 1995 One Hot Minute
- 1999 Californication
- 2002 By the Way
- 2006 Stadium Arcadium
[muokkaa] Live-albumit
[muokkaa] Kokoelmat
- 1992 What Hits!?
- 1994 Out In L.A. (single b-puolia ja harvinaisuuksia)
- 2003 Greatest Hits: 1989 - 2003
[muokkaa] EP:t
- 1988 The Abbey Road
