Lijepa naša domovino
Wikipedia
Lijepa naša domovino ("Kaunis kotimaamme") on Kroatian kansallislaulu. Se toimi vuodesta 1972 Jugoslavian federaatioon kuuluneen Kroatian sosialistisen valtion kansallislauluna, ja maan itsenäistyessä 1991 siitä tuli itsenäisen Kroatian kansallislaulu.
Laulun sanoitti kroaattirunoilija Antun Mihanović. Mihanovicin runo julkaistiin "Horvatska domovina" ("Kroatialainen kotimaa") vuonna 1835. Laulun sävelsi muutoin tuntematon serbialainen sotilas Josip Runjanin 1846. Toisten lähteiden mukaan sävel on otettu Gaetano Donizettin laulusta "Lucia di Lammermoor".
Vatroslav Lichtenegger sovitti laulun sen nykyiseen muotoon 1891. Samana vuonna se esitettiin ensi kertaa Kroatian kansallislaulun asemassa samana vuonna nimellä "Lijepa naša" ("Kaunis maamme"). Kroatiankielisillä alueilla laulua käytettiin kansallislauluna jo Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian aikana, ja se soitettiin niillä aina välittömästi keisarihymnin perään. Laululla oli virallinen asema myös sotienvälisenä aikana Jugoslavian kuningaskunnassa, ja saksalaismiehityksen aikana sitä käyttivät sekä fasistisen Ustaša-liikkeen johtama Kroatian valtio että sitä vastaan taistelevat partisaanit.
[muokkaa] Sanat
- Lijepa naša domovino,
- Oj junačka zemljo mila,
- Stare slave djedovino,
- Da bi vazda sretna bila!
- Mila kano si nam slavna,
- Mila si nam ti jedina,
- Mila kuda si nam ravna,
- Mila kuda si planina!
- Teci Dravo, Savo teci,
- Nit'ti Dunav silu gubi!
- Sinje more, svijetu reci,
- Da svoj narod Hrvat ljubi!
- Dok mu njive sunce grije,
- Dok mu hrašće bura vije,
- Dok mu mrtve grobak krije,
- Dok mu živo srce bije!
Vapaa käännös
- Kaunis kotimaamme,
- sankarillinen ja rakas maa,
- vanha ja maineikas isien perintö,
- ole alati onnellinen!
- Rakas olet meille, kunniakas,
- rakas olet meille, sinä yksin,
- rakas olet tasankoinesi,
- rakas olet vuorinesi.
- Virtaa Dravo, Sava virtaa,
- Tonava, älä menetä voimaasi.
- Sininen meri, julista maailmalle:
- Kroaatti rakastaa kansakuntaansa,
- Niin kauan kuin aurinko lämmittää hänen peltojaan,
- niin kauan kuin Bora-tuuli tammia humisuttaa,
- niin kauan kuin kuolleet makaavat haudoissaan,
- niin kauan kuin sydän lyö hänen rinnassaan.
Historiallisen ja poliittisen kehitysen myötä laulun sanat ovat vaihdelleet, erityisesti sen kolmannessa säkeistössä. Mihanovicin alkuperäisessä runossa rakkauden kohteena on dom (koti, kotiseutu), ei suinkaan narod (kansakunta). Säkeistö ei mainitse merta, joten Dalmatian rannikkoa ei lueta kotimaahan, ja yhdyssiteenä maailmaan toimii Tonava:
- Teci Savo, hitra teci, (Virtaa, Save, nopeasti,)
- Nit' ti Dunav silu gubi, (Tonava, älä menetä voimaasi,)
- Kud li šumiš, svijetu reci: (Minne virtaatkin, kerro maailmalle:)
- Da svog doma Hrvat ljubi. (kroaatti rakastaa kotiseutuaan!)
Nykyisinkin käytettävässä versiossa maan rajoiksi mainitaan meri ja Dravojoki, joten myös historiallinen Dalmatia luetaan Kroatian alueisiin. Kroaatin rakkauden kohteena on nyt hänen kansakuntansa (narod).
- Teci Savo, Dravo teci,
- Nit' ti Dunav silu gubi,
- Sinje more svijetu reci:
- Da svoj narod Hrvat ljubi!
Säkeistöstä on lisäksi kolmaskin variantti, jota käytettiin Ustaša-liikkeen hallitsemassa Kroatiassa 1940-luvulla. Siinä mainitaan maantieteellisenä rajana Drinojoki, joten Kroatiaan kuuluvaksi lasketaan siis koko nykyinen Bosnia-Herzegovina.
- Savo, Dravo, Drino teci, (Virtaa, Dravo, Drino, virtaa)
- Nit' ti Dunav silu gubi, (Tonava, älä menetä voimaasi)
- Sinje more svijetu reci: (Sininen meri, kerro maailmalle:)
- Da svoj narod Hrvat ljubi! (Kroaatti rakastaa kansakuntaansa!)
