Lavotškin LaGG-3

Wikipedia

Lavotškin-Gorbunov-Godkov LaGG-3 (ven. Лавочкин-Горбунов-Гудков ЛаГГ-3) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone. Se oli kehitetty edelleen LaGG-1 koneesta.

Vuoden 1939 alussa Neuvostoliiton johto järjesti suunnittelukilpailun, jossa pyrittiin luomaan hävittäjälentokone, jossa otetaan huomioon Espanjan sisällissodan kokemusten analyysi mm. Saksan Messerschmitt Bf 109 -hävittäjästä. Tuloksena oli kolme konetta: Jak-1, MiG-1 ja LaGG-3. LaGG-sarjan suunnittelivat Semjon Lavotškin, V. Gorbunov ja M. Gudkov. Ensimmäinen LaGG-1:n prototyyppi I-22 lensi 30. maaliskuuta 1940.

LaGG-1:n ongelmana oli moottoritehon puute, jota pyrittiin korjaamaan tehokkaammalla Klimov M-105 -moottorilla, jolloin syntyi malli LaGG-3. Koneen rakennetta ja aseistusta kevennettiin. LaGG-3:sta parannettiin koko se valmistuksen ajan, mikä johti 66 eri versioon 6200 rakennetun koneen aikana. Ongelmat korjasi viimein uusi moottori, jolloin konetyyppi muuttui La-5:ksi

[muokkaa] Tekniikkaa

Kone oli yksimoottorinen (nestejäähdytys) alataso, jossa oli suljettu ohjaamo ja sisäänvedettävä laskuteline. Voimalaitteena Hispano-Suiza 12Y:stä kehitetty versio Klimov M-105, joka tuotti 1050 hevosvoimaa. Ensimmäisen sarjakoneen tyyppi oli LaGG-1. Sen 1210 hv:n moottorilla varustettu versio tunnetaan LaGG-3-koneena. Aseistuksena oli potkurin navan kautta ampuva 20 mm tykki ja kaksi 12,7 mm konekivääriä eturungossa.

Spesifikaatio

Kärkiväli 9,80 m
Pituus 8,87 m
Korkeus 2,9 m
Siipipinta-ala 17,6 m²
Tyhjäpaino 2535 kg
Lentopaino 3445 kg

[muokkaa] Suorituskyky

Huippunopeus 532 km/h 4700 metrin korkeudessa
Lakikorkeus 9000 m
Lentomatka 650 km

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat saivat jatkosodassa sotasaaliiksi kolme pakkolaskun tehnyttä LaGG-3-konetta, jotka korjattiin hävittäjälentokoneiksi vuonna 1942. LaGG-3 oli ilmavoimien käytössä 29. tammikuuta 1945 asti.