La bohème
Wikipedia
| La Bohème | ||
 |
||
| alkuperäinen nimi | La Bohème ' |
|
| säveltäjä | Giacomo Puccini | |
| libretto | Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa | |
| pohjautuu | Henry Murgerin romaaniin Scènes de la vie de Bohème | |
| tyylilaji | opera seria | |
| esityskieli | italia | |
| kantaesitys | 1. helmikuuta 1896 | |
| paikka | Teatro Regio, Torino | |
| aikajana Puccinin oopperoista | ||
|---|---|---|
| Manon Lescaut 1893 |
La Bohème 1896 |
Tosca 1900 |
La Bohème on Giacomo Puccinin säveltämä ooppera joka sijoittuu Pariisiin 1830. Ensi-illassa Mimìnä oli Cecira Ferrani, Rodolfo oli Evan Gorga, Marcellona oli Tieste Wilmant ja Musettana oli Camilla Pasini. Esityksen johti Arturo Toscanini. Oopperan libreton kirjoittivat Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa. Vuonna 1897 Ruggero Leoncavallo sävelsi samannimisen oopperan samasta aiheesta. Oopperan libretto oli kuitenkin eri.
Henry Murgerin La Bohème
La Bohèmen kirjoittaja Henry Murger (1822 – 1861) oli ranskalainen kirjailija. La Bohéme ilmestyi aluksi pieninä kertomuksina 1846 Le Corsairissa. Siitä tehtiin viisinäytöksiseen näytelmä La Vie de Bohème. Kirjana La Bohème julkaistiin 1851 ja nimi oli Scènes de la vie de Bohème. Mimin esikuvana mahdollisesti oli keuhkokuumeeseen nuorena menehtynyt Lucille Louvet. Lucillen kutsumanimi oli ollut Mimi. Siksi Giacomo Puccini laittoi oopperaansa kuuluisan lauseen: Si mi chiamano Mimì, ma il mio nome è Lucia. Musettan esikuvana oli taas kaunisääninen laulaja Marie-Christine Roux.
Oopperan ensi-ilta
Oopperan ensi-ilta oli 1. helmikuuta.1896 Torinossa Teatro Regiossa ja kapellimestarina oli Arturo Toscanini. Esitys oli päivälleen 3 vuotta Manon Lescautin jälkeen. Giacomo Puccini ei pitänyt teatterista eikä kapellimestarista. Hän halusi Leopolde Mugnonen johtavan La Bohèmen. Giulio Ricordi vakuutti paikan ja kapellimesterin olevan asianmukaisia. Kriitikot eivät pitäneet oopperasta. Heidän mukaansa teoksesta ei tule suosittua. Useat totesivat, että Puccini oli astunut askeleen taaksepäin Manon Leacautista. Yleisö oli kuitenkin kohteliaampaa kuin kriitikot. Toscanini onnistui niin hyvin, että Puccini pyysi Toscaninia johtamaan seuraavan oopperansa Toscan ensiesityksen. (Sen johti Mugnone)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tunnettuja aarioita, duettoja ja kohtauksia
- "Che gelida manina" - Rodolfo I näyt
- "Si. Mi chiamano Mimi" - Mimì I näyt
- "O soave fanciulla" - Mimìn ja Rodolfon rakkausduetto I näyt
- "Quando me'n vo'" - Musetta II näyt
- "Donde lieta usci" - Mimì III näyt
- Addio, dolce svegliare* - Mimì ja Rodolfo sekä Marcello ja Musetta III näyt
- "Vecchia zimarra, senti" - Colline IV näyt
- "Sono andate" - Mimín ja Rodolfon rakkauden tunnustus ja finaali IV näytös
[muokkaa] Hahmot
[muokkaa] Pääroolit
- Mimì, ompelijatar - sopraano
- Rodolfo, kirjailija - tenori
- Marcello, maalari - baritoni
- Musetta, grisette - sopraano
[muokkaa] Sivuroolit
- Colline, filosofi - basso
- Schaunard, muusikko - baritoni
- Benoit, vuokraisäntä - basso
- Alcindoro, kansleri - basso
- Parpignol, lelumyyjä - tenori
- Tulliaseman virkailijoita - basso
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto
Aika: vuonna 1830 Paikka: Latinalaiskortteli Pariisi
Kesto: I näytös 35’, II näytös 20’, III näytös 30’ ja IV näytös 35’, yht. n 2 h
[muokkaa] Lyhyt juoniseloste
I Näytös (Jouluaatto)
Ullakkohuone Latinalaiskorttelissa. Esiripun avautuessa Rodolfo istuu pöydän ääressä kirjoittamassa ja Marcello maalaa ”Punaisen Meren ylitys” tauluaan. Huone on kylmä, rahaa ei ole polttopuihin. Marcellon maalaus ja Rodolfon käsikirjoitus laitetaan takkaan lämmikkeeksi. Colline saapuu, hän on epäonnistunut kirjojen panttauksessaan. Schaunardin on onnistunut opettaa kolmen päivän ajan. Hän tuo ruokaa, viiniä sekä rahaa. Schaunard ehdottaa lähtöä Café Momukseen juhlimaan. Oveen koputtaa vuokraisäntä Benoit. Hän perii boheemien vuokravelkaa. Kaverukset juottavat Benoitille viiniä ja korkean moraalin innoittamana ja naurun saattelemana Benoit heitetään ulos.
Kaverukset lähtevät huoneesta mutta Rodolfo jää vielä hetkeksi kirjoittamaan. Ovelta kuuluu hiljainen koputus. Mimi astuu epäröiden sisään sammuneen kynttilänsä kanssa. Saatuaan valkean Rodolfolta, Mimì on poistumassa mutta lyhistyy yskänkohtaukseen ja kummankin kynttilä sammuu. Mimì sanoo kadottaneensa huoneistonsa avaimen. Kuunvalossa Mimì ja Rodolfo etsivät sitä. Rodolfo löytää avaimen ja laittaa sen taskuunsa. Etsiessä heidän kätensä kohtaavat ja Rodolfo tarttuu Mimin käteen. Che gelida manina (Kätesi ovat kylmät) sanoo Rodolfo aariassaan. Vastausaariassaan Mimì kertoo itsestään Si. Mi chiamano Mimi (Minua kutsutaan Mimiksi).
Ystävät huutelevat Rodolfoa kadulta. Rodolfo ja Mimì rakastuvat silmittömästi ja kuvailevat sen rakkauduetossa O soave fanciulla (Kaunis neito kuunvalossa). Rodolfo ja Mimì lähtevät yhdessä Momukseen.
II Näytös (hetkeä myöhemmin)
Torilla Latinalaiskorttelissa on Café Momus. Tori on täynnä iloisia joulun juhlijoita. On katukauppiaita ja väki kulkee edestakaisin ja huutelee toisilleen. Äänet sekoittuvat Café Momuksen asiakkaiden ääniin. Colline, Schaunard ja Marcello ovat väkijoukossa ostoksilla. Rodolfo ja Mimì astuvat hattukauppaan. Ulos tullessaan Mimìllä on uusi ruusun värinen hilkka. Rodolfo ja Mimì liittyvät ystävien seuraan Momuksessa. Lelumyyjä Parpignolia seuraa suuri lapsilauma. Boheemiviisikko tilaa ruokaa ja juomaa. Marcellon entinen rakastettu Musetta saapuu nykyisen ihailijansa Alcindoron kanssa. Musetta yrittää kiinnittää Marcellon huomion ja laulaa hänelle Quando me’n vo’ soletta per la via (Kaduilla kuljen yksin onnellisena). Musettan kenkä puristaa ja Alcindoro vie sen suutarille. Musetta ja Marcello syleilevät kiihkeästi ja Musetta liittyy boheemiseurueeseen. Tarjoilija tuo laskun, Musetta pelastaa tilanteen: Quello con questo! Paga il signor che stava qui con me! (Laskekaa yhteen. Seuralaiseni maksaa molemmat). Sotilasparaati lähestyy, boheemit seuralaisineen häipyvät väkijoukkoon ja suutarista saapuva Alcindoro joutuu harmikseen maksamaan laskun.
III Näytös (Helmikuu)
Kaksi kuukautta on kulunut. Kylmä talvinen päivä on valkenemassa. Pariisin portilla Orleansin tien kohdalla on tullitalo ja vasemmalla on taverna. Kadunlakaisijat, maitotytöt, hevosmiehet ja maalaiset tuotteittensa kanssa odottelevat kaupunkiin pääsyä. He ovat menossa San Michelen torille. Tullitalon upseerit nukkuvat hiilipannun ympärillä. Tavernasta kuuluu juhlijoiden ääniä
Mimì tulee aukiolle ja pyytää kersanttia osoittamaan sen majatalon, jossa Marcello työskentelee. Kersantti lähettää sanan ja Marcello tulee ulos. Marcello kertoo itse maalaavan ja Musettan antavan musiikkitunteja. Hän myös kertoo Rodolfon olevan tavernassa. Mimì ja Rodolfo rakastavat vielä toisiaan. Marcello kertoo Rodolfon olevan mustasukkainen Mimistä. Marcello neuvoo heitä eroamaan. Rodolfo tulee ulos, Mimì piiloutuu ja kuulee Rodolfon ja Marcellon keskustelun. Rodolfon mielestä heidän on erottava koska Mimìn heikkenevä terveys pahenee vetoisessa ullakkohuoneessa. Mimìn yskänkohtaus paljastaa hänet. Rodolfo ja Mimì syleilevät ja päättävät erota, mutta eivät vihassa vaan murheellisena. Mimìn hyvästijättö: Donde lieta usci (Sinne taas, mistä rakkaus kutsui).
Marcello on mennyt tavernaan ja yllättänyt Musettan flirttailemasta muukalaisen kanssa. Mimì ja Rodolfo laulavat herkästi erostaan ja Marcello ja Musetta riitelevät keskenään. Addio, dolce svegliare (Hyvästi makea rakkaus).
IV Näytös (Myöhemmin keväällä)
Boheemien ullakkoasunto. Rodolfo kaipaa Mimìä ja Marcello ikävöi Musettaa. Kumpikin teeskentelee välinpitämätöntä. Entiset muistot saavat heidät kuitenkin lumoihin. Schaunard ja Colline tulevat sisään ja rakentavat kuvitellun juhla-aterian. Sitten he ilveilevät tanssien ja lopuksi Colline ja Schaunard miekkailevat hiilipihdeillä ja rikkalapiolla.
Ilon ollessa ylimmillään Musetta saapuu kertoen Mimìn olevan kuolemaisillaan. Mimì toivoo saavansa tulla onnellisten muistojen ullakkohuoneeseen. Mimì asetetaan vuoteelle. Mimì yskii, hänen kätensä ovat kylmät. Musetta antaa korvakorunsa Marcellolle myytäväksi Mimìn lääkettä varten. Colline uhraa takkinsa Vecchia zimarra, senti (Kuule, vanha takkini) ja Musetta lähtee etsimään muhvia Mimìn kylmille käsille. Rodolfo ja kuoleva Mimì ovat kahden. Sono andate (Ovatko he menneet). Tällä traagisella momentilla heidän rakkautensa elpyy. He käyvät läpi rakkautensa ensi hetket ja Mimì julistaa rakkautensa olevan suurinta elämässään.
Muut saapuvat ja saatu apu annetaan kuolevalle. (Puccini merkitsi nuottiviivastoon tarkasti Mimìn kuolinhetken). Rodolfo tajuaa muiden katseesta Mimìn kuolleen ja huutaa hädissään Mimì! Mimì!
