Manon Lescaut
Wikipedia
| Manon Lescaut | ||
 |
||
| alkuperäinen nimi | Manon Lescaut dramma lirico in quattro atti |
|
| säveltäjä | Giacomo Puccini | |
| libretto | ||
| pohjautuu | Abbé Prévostin (Antoine-Francois Prévost d’Exiles) romaaniin Histoire de Manon Lescaut et du Chevalier Des Grieux' | |
| tyylilaji | ||
| esityskieli | italia | |
| kantaesitys | 1. helmikuuta 1893 | |
| paikka | Teatro Regio, Torino | |
| aikajana Puccinin oopperoista | ||
|---|---|---|
| Edgar 1889 |
Manon Lescaut 1893 |
La Bohème 1896 |
Manon Lescaut on Giacomo Puccinin säveltämä kolmas ooppera, ja se sai ensi-iltansa Teatro Regiossa, Torinossa 1. helmikuuta 1893.
Edgarin jälkeen Puccini halusi löytää aiheen, jolla hän vakiinnuttaisi maineensa oopperasäveltäjänä. Puccinia viehätti Tosca. Kesti kuitenkin vielä kuusi vuotta ennen kuin hän pystyi käyttämään aihetta.
Kustantaja Giulio Ricordi suositteli ensimmäiseksi dramatistiksi Giuseppe Giacosaa (1847-1906). Ensitapaaminen ei onnistunut. Seuraava libretisti oli Ruggiero Leoncavallo (1858-1919) joka oli tehnyt libretton Abbé Prévostin romaaniista Manon Lescaut. Leoncavallo ja Puccini eivät pystyneet sopimaan tärkeimmistä avainkohdista. Tämän jälkeen librettoa tehtiin Mario Pragan ja Domenico Olivan kansa. Yhteistyö päättyi koska Pragan ja Olivan alkuperäisestä nelinäytöksisestä oopperasta kokonainen toinen näytös jätettin pois. Seuraavaksi jatkoiLuigi Illiga uudistamalla Pragan ja Olivan librettoa. Hän teki mm. uuden III näytöksen (Laivaannousun). Librettoa muuttelivat myös eri vaiheissa Giulio Ricordi ja itse säveltäjä. Lopulta libretto valmistui kesäkuussa 1892 ja sen jälkeen keskusteltiin oikeuksista. Giacosan välitysehdotus hyväksyttiin ja kenenkään nimeä ei laitettu painettuun librettoon. Libretistin kohdalle olisi täytynyt kirjoittaa seitsemän nimeä: Leoncavallo, Praga, Oliva, Illica, Giacosa, Ricordi ja Puccini. Libretistejä oli itse asiassa vielä kahdeksaskin. Puccini pyysi Giuseppe Adamilta tekstiä v 1922 Manonin IV Näytöksen Sola, perduta, abbandonata aariaan, jolla hän muutti alkuperäisen aarian tekstiä.
Puccini sai Manon Lescautin valmiiksi lokakuussa 1892.
Ensi-illassa teoksen johti Alessandro Pomé, Manonina oli Cesira Ferrani (1863-1943) ja Giuseppe Gremonini oli Des Grieux. Manon Lescaut oli menestys heti alusta alkaen. Librettoon jäi I ja II näytösten väliin pimeä kohta koska Oliva/Pragan II näytös poistettiin. Ensimmäisessä näytöksessä rakastavaiset Manon ja Des Grieux pakenevat yhdessä ja toinen näytös alkaa kun Manon on Geronten asunnossa. Tämä ei haitannut ja Giacomo Puccini oli yhdessä yössä noussut oopperasäveltäjien raskaaseen sarjaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hahmot
[muokkaa] Pääroolit
[muokkaa] Sivurooleja
- Geronte di Ravoir – basso
- Edmondo, opiskelija – tenori
- Majatalonpitäjä – basso
- Tanssimestari – tenori
- Muusikko – mezzosopraano
- Yövahti – tenori
- Merikapteeni – basso:
- Kersantti – basso
[muokkaa] Tunnettuja aarioita ja kohtauksia
- "Donna non vidi mai" (des Grieux)
- "In quelle trine morbide" (Manon)
- "Vieni! Colle tua braccia stringi Manon che t’ama" (Manon ja Des Grieux)
- "INTERMEZZO"
- "No! Pazzo son!" (des Grieux)
- "Sola, perduta, abbandonata" (Manon)
[muokkaa] Ooppera
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika sekä oopperan kesto
Oopperan tapahtumat sijoittuvat Amiensiin, Pariisiin, Le Havreen ja New Orleansiin. Eletään 1700-luvun jälkimmäistä puoliskoa.
I näytös 35 min, II näytös 40 min, III näytös 25min ja IV näytös 20min. Yhteensä 2 tuntia)
[muokkaa] Lyhyt juoniselsoste
I NÄYTÖS, Amiens
On ilta majatalon edustalla lähellä Pariisin porttia. Edmondo kiusoittelee onnettoman näköista Des Grieux’a. Des Grieux vastaa serenaadina heille kaikille: Tra voi, belle, brune e bionde (Joukossanne kauniit brunetit ja blondit). Arraisista saapuu postivaunut ja esiin astuu Manon Lescaut, hänen veljensä Lescaut, sekä valtion virkamies Geronte de Ravoir. Manonia ollaan viemässä luostariin. Des Grieux rakastui ensi silmäyksellä kauniiseen neitoon ja laulaa hurmioituneena. Donna non vidi mai simile a questa (Koskaan en ole nähnyt noin hurmaavaa neitoa). Rikas Geronte on iskenyt silmänsä Manoniin ja hän sopii kersantti Lescautin kanssa päivällisestä. Geronte valmistelee majatalon isännän kanssa lähtöä kahden Manonin kanssa. Edmondo on paljastaa Des Grieux’ille Geronten juonen Manonin ryöstämiseksi. Des Grieux’illa on vaikeuksia taivutella Manonia karkaamaan kanssaan. Lopulta rakastavaiset häipyvät Geronten tilaamilla vaunuilla.
II NÄYTÖS, Pariisi Manon Lescaut on jättänyt Des Grieux’in ja asettunut asumaan Geronten loistokkaaseen huoneistoon Pariisissa. Manon kaunistautuu ja kersantti Lescaut saapuu. Manon valittaa Lescautille ympärillä olevan vain silkkisiä verhoja ja kylmyyttä In quelle trine morbide (Täällä kylmässä huoneessa). Manon kaipaa takaisin pieneen yksinkertaiseen rakkauden täyttämään. Lescaut kertoo opettaneensa Des Grieux’ille uhkapeliä ja Des Grieux haluaa tulla varakkaaksi saadakseen Manonin takaisin.
Muusikot tulevat sisälle, Manonin kunniaksi esitetään Geronten säveltämä Madrigaali. Manon maksattaa muusikoille. Lescaut lähtee etsimään Des Grieux’ia. Geronte saapuu tanssimestarin kanssa aloittaakseen minuettioppitunnin. Vieraat ihailevat Manonin tanssitaitoa tanssimestarin johdolla. Manon nauttii hetkestä L’Òra o Tirsi, è vaga e bella (Hetki on miellyttävä ja kaunis). Lopuksi Manon tanssii Gavotin Geronten kanssa.
Vieraiden lähdettyä Manon ottaa käsipelin ja ihailee itseään ja ovelle ilmestyy Des Grieux. Manonilla ja Des Grieux’illa on upea rakkausduetto Vieni! Colle tua braccia stringi Manon che t’ama (Tule! Sulje syliisi sinua rakastava Manon). Geronte yllättää rakastavaiset. Manon käskee Gerontea katsomaan peilistä itseään ja sitten rakastunutta paria. Geronte loukkaantuu ja poistuu vihaisena.
Lescaut saapuu ja kiirehtii rakastavaisia pakenemaan. Geronte on pyytänyt pidättämään Manonin irtolaisena ja varkaana. Manon ei halua jättää jalokiviään ja lähtö viivästyy. Santarmit saapuvat Geronten kanssa ja Manon pidätetään.
INTERMEZZO
III NÄYTÖS, Le Havre
Aukio Le Havren satamassa. Manon muiden kurtisaanien kanssa lähetetään maanpakoon Ranskan siirtomaahan Lousiaanaan. Des Grieux’illa ja Lescautilla on suunnitelma Manonin vapauttamiseksi vankeudesta. Suunitelma kuitenkin epäonnistuu.
Laivan lastaus alkaa. Kersantti sotilaineen tulee ulos parakista ja perässä ovat naiset kahleissa. Naiset huudetaan kuljetettavaksi yksi kerrallaan. He esiin ja kansa kommentoi heidän ulkonäköään. Des Grieux vetoaa laivan kapteeniin, että voisi lähteä mukaan laivaan. Guardate, pazzo son (Armoa, olen hulluuden partaalla). Kapteeni on myöntyy Des Grieux’in pyyntöön ja Des Grieux nousee Manonin jälkeen laivaan.
IV NÄYTÖS, Uudella Mantereella
Erämaa New Orleansin territorion rajalla. Maisema on paljas ja kumpuileva. Horisontti on kaukaisuudessa, taivas on pilvessä. Yö laskeutuu. Manon ja Des Grieux ovat lähteneet yhdessä Ranskan New Orleansista. Manon pyörtyy ja Des Grieux yrittää virvoittaa häntä ja lähtee etsimään vettä. Manon kuvaa kovaa kohtaloaan upeassa loppuhuipentumassa Sola, perduta, abbandonata (Yksin, langenneena, hylättynä). Manon lysähtää Des Greiux’in käsille ja vakuuttaa rakkauttaan. Manonin huokaa vimeisiksi sanoikseen: Le mie colpe travolgerà l’oblio - ma l’amor mio ... non muor... (Minun syntini unohdetaan, mutta rakkauteni ei kuole koskaan).
-->
