Klassinen utilitarismi
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai osion neutraalista näkökulmasta keskustellaan. |
| Voit kirjoittaa oman mielipiteesi asiasta artikkelin keskustelusivulle. |
Klassinen utilitarismi eli hyötymoraali on teleologinen moraaliteoria, (seurausetiikan muoto) jonka perusperiaatteen mukaan teon moraalinen hyvä määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn, lähinnä onnellisuuden perusteella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Onnellisuudesta
Modernin utilitarismin merkittävimpänä alullepanijana pidetään Jeremy Benthamia, joka painotti mielihyväperiaatteen ohjaavan ihmisen käyttäytymistä. Toinen erittäin merkittävä hahmo utilitarismissa on John Stuart Mill, joka on kirjoittanut aiheesta tärkeän kirjan nimeltä Utilitarismi. Utilitaristien vaikuttimia voidaan hakea antiikin ajoista asti, esimerkiksi Epikuroksen filosofiasta.
Utilitarismi ei deontologisen etiikan tavoin edellytä tiettyjen tekojen tekemistä ja toisten välttämistä, vaan on lähestymistavaltaan ennemmin seurauseettinen eli teon hyvyyttä arvioidaan sen tarkoitettujen seurausten valossa.
Utilitarismia on usein arvosteltu hedonismista, ja esiin nostetaan kysymys nautinnosta moraalin perimmäisenä tarkoituksena. Tällainen yksinkertainen näkemys moraalista ehkä on vielä jostain näkökulmasta eriteltävissä Benthamin kirjoituksissa, mutta Mill itse tyrmää moisen:
- "Toinen utilitarismia vastaan yleisesti esitetyistä syytöksistä on ... että utilitarismi viittaa kaikessa nautintoon ja vielä sen karkeimpaan muotoon." lähde 1, s. 16
Mill perustelee koko onnellisuutta utiliteettina laajemmassa yhteydessä, huomauttaen ihmisen tuntevan nautintoa muissakin kuin kaikkein alkukantaisimpiin aisteihin vetoavassa toiminnassa. Hänen mukaansa äly, tunne ja mielikuvitus saavat ihmisen utilitaristisessa arvomaailmassa useammin primitiivisia haluja tärkeämmän aseman. Jokainen tietysti tuntee mielihyvää niistä asioista, joita eniten arvostaa.
Ennen kaikkea Mill perustelee hedonistisen onnellisuuden tavoittelemisensa itseisarvon arvoisena jo sillä, että kaikki kuitenkin jatkuvasti elämässään tavoittelevat sitä. Toisaalta utilitarismiin liittyy tietysti myös käsitys tuskallisten tunteiden puutteesta, joka on vain toinen nimi samalle asialle. Millin mielestä ihmiskunta rationaalisesti toimiessaan ei ikinä ole aktiivisesti halunnut muita asioita, kuin niitä jotka tuottavat onnellisuutta tai vähentävät tuskaa, joko suoranaisesti tai välillisesti.
Täten utilitarismi on siis moraaliselle instrumentalistille varsin tehokas ja pätevä pohja, jos hänen mielestään moraali on yksinkertaisesti yhteisöä hyödyttävä säännöstö. Tällainen näkemys ei välttämättä edes sinällään lähde utilitarismista, mutta päätyy kuitenkin sen lähelle.
[muokkaa] Utilitarismin luonteesta
Utilitarismia arvostellaan joskus myös egoistisesta näkemyksestä moraaliin. Tällainen todistelu ei kuitenkaan useimmiten pidä paikkaansa, koska utilitarismi on kuitenkin peruslähtökohdiltaan kollektiivinen ja keskittyy kaikkiin utiliteetin muutoksiin, joita teko aiheuttaa. Jos joku siis uhraa oman omaisuutensa antaakseen sen köyhille, on teko tietysti erittäinkin moraalinen utilitarismin kannalta. Uhrautuminen ja altruismikin siis ovat erittäin utilitarististia tekoja, mutteivät kuitenkaan itsetarkoituksellisia, kuten kristillinen moraali ja stoalainen luonnonoikeusoppi usein olettavat. Uhrautuminen, jos siitä ei kenenkään muun onnellisuus nouse, ei siis ole mitenkään moraalinen teko, vaan päinvastoin.
Yksinkertaistavien kriitikoiden mukaan klassinen utilitarismi ei kuitenkaan kunnioita tiettyjä useimpien ihmisten moraalisen intuition mukaisia periaatteita. Oppikirjaesimerkki tästä on, jos suunnattomasti ihmisten tappamisesta nauttiva sarjamurhaaja päättää murhata syvästi masentuneen vanhan ihmisen, jota kukaan ei tunne, utilitaristinen moraali saattaisi pitää tekoa oikeutettuna. Tilanteen lopputuloksenahan kokonaisutiliteetti on noussut.
Ihmisen hengen merkitys kokonaisutiliteetissa ei kuitenkaan ole aihe, jota John Stuart Mill olisi aikanaan käsitellyt. Kritiikkiä voisi yhä jatkaa väittäen, että kun rikos on kerran tapahtunut, ei rikollista kannata tuomita kärsimykseen, sehän laskisi kokonaisutiliteettia.
Klassisen utilitarismin kanta on kuitenkin historiallinen ja kaukonäköinen. Mikäli rikollisten rankaiseminen nähtäisiin moraalittomana ja siitä pidättäydyttäisiin, riistäytyisi rikollisuus nopeasti käsistä. Tämä ei luonnollisestikaan olisi utilitaristisesti fiksua. Joskus utilitarismia kutsutaan sääntöutilitarismiksi, kun sen perussäännöksi katsotaan toimia sellaisen säännön mukaan, josta seuraa maksimaalinen onnellisuus. Täten on historiallisesti perusteltua loukata rikollisten onnellisuutta siten, jotta se nostaa pidemmällä aikavälillä kaikkien onnellisuutta.
Yksinkertaistava kanta, jossa tekoja tulisi tuomita vain vallitsevan tilanteen mukaan, on nimeltään tilanneutilitarismi. Klassisen utilitarismin edustajien ei juurikaan nähty uskovan tällaiseen moraaliteoriaan, joten klassista utilitarismia voisi pitää pikemminkin nimenomaan sääntöutilitarismina.
Utilitarismiin liittyy siis myös vahvasti universaaliusperiaate, kuten kategoriseen imperatiiviinkin. Utilitaristisesti ei siis välttämättä olisi oikein perusteltua murhata koditon henkilö ja lahjoittaa hänen elimensä niitä tarvitseville, koska kyseisen toiminnan perustana olevan maksiimin ei voida toivoa yleistyvän universaaliksi, kaikkia koskevaksi laiksi.
Koska yksinkertaisesti kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän tietty osajoukko tekoja, joita he eivät milloinkaan hyväksy, kuten tappaminen, voi naiiveinkin utilitaristi helposti rajata tietyn määrän tapahtumia absoluuttisesti kielletyiksi. Täten moraalinen universalismi on täysin perusteltua klassisenkin utilitarismin pohjalta, eikä utilitaristi (välttämättä) tappaisi ketään "yhteisen hyvän" vuoksi.
[muokkaa] Käytännössä
Yleisesti utilitaristisia laskelmia pidetään liian teoreettisina, jotta niillä voitaisiin ohjata käytäntöä. Arvostelijat usein väittävät, että hyötylaskelman tekeminen arkitilanteissa olisi aivan liian hidasta. Tähän Mill vastaa:
- "Tämä on aivan sama kuin joku väittäisi, että kristinuskon on mahdotonta ohjata toimintaamme, koska meillä ei ole jokaisessa tilanteessa aikaa ennen toimintaa ryhtymistä lukea läpi Vanhaa ja Uutta testamenttia." lähde 1, s. 40
Tosiasiassa moraalinen toiminta ja äkillisissäkin tilanteissa harkitseminen on usein helppoa, ja pohjaamme toimintamme vakiintuneisiin käytäntöihin:
- "Kukaan ei väitä, että navigointitaito ei perustu astronomiaan, koska merimiehillä ei ole aikaa laskea merenkulkualmanakan taulukoita. Järkevinä olentoina he lähtevät merelle valmiin almanakan kanssa." lähde 1, s. 42
Tosiasiassa utilitarismin pääkohde on tietysti muutenkin lainsäädäntö ja julkinen moraali eli valtion tehtävät ja niiden määrittäminen. Millin itsensä voidaan katsoa olevan jonkinlainen sosiaaliliberaali.
[muokkaa] Lähteet
- Utilitarismi, John Stuart Mill (suom. Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää), Gaudeamus 2000, ISBN 951-662-791-9
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Häyry, Matti & Heta Häyry: Abortti ja eutanasia. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986. (Artikkelit ilmestyneet julkaisussa: Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3/1986.)
- Häyry, Matti & Heta Häyry: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. (Uudistettu laitos samannimisessä julkaisussa ilmestyneistä tutkimuksista ”Kohdusta hautaan” ja ”Kärsimys vai kuolema”, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 2/1986). ISBN 951-26-3126-1
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-354-9
- Häyry, Matti (2000). Ihannevaltio: Historiallinen johdatus yhteiskuntafilosofiaan. Porvoo: Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-25224-7
- Häyry, Matti (2001). Mahdollisimman monen onnellisuus: Utilitarismin historia, teoria ja sovellukset. Porvoo: Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-25858-X
- Häyry, Matti (2002). Hyvä elämä ja oikea käytös: Historiallinen johdatus moraalifilosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-517-7
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Utilitarian.org Tietoa utilitarismista
| Moraaliteoriat |
|---|
| Kategorinen imperatiivi - Luonnonoikeusteoria - Klassinen utilitarismi - Preferenssiutilitarismi - Universaalipreskriptivismi - Kollektiivinen vapaus |
