Kataarit

Wikipedia

Osa artikkelisarjasta Gnostilaisuus

Gnosis
Syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus Setiläisyys Tuomaskristityt Valentinolaisuus Basilidelaisuus
Persialainen gnostilaisuus Mandealaisuus Manikealaisuus
Kristillisen gnostilaisuuden isät Simon Magus Kerinthos Markion Valentinos
Muita ryhmiä Ofiitit Kainiitit Karpokratiaanit Borboriitit Paulikiaanit Bogomiilit Kataarit
Gnostilaiset kirjoitukset Nag Hammadin kirjasto Codex Tchacos Gnostilaisuus Uudessa testamentissa

Kataarit olivat keskiaikaisesta gnostilaisuudesta ja manikealaisuudesta polveutuvia lahkoja, jotka katolinen kirkko julisti harhaoppisiksi. Kataarilaisuus kehittyi 900-luvulla. Se vaikutti laajalti läntisessä Euroopassa, mutta sen ydinalueita oli Languedoc eteläisessä Ranskassa.

[muokkaa] Historia

Kataarilaisuuden arvellaan alun perin syntyneen Balkanilla noin vuoden 1000 paikkeilla (bogomiilit) ja levinneen sieltä muualle Eurooppaan, muun muassa Italiaan, Saksaan ja Ranskaan. Kataarilaisuus katosi Ranskasta viimeistään 1350-luvun paikkeilla. Katolinen kirkko kävi lahkolaisia vastaan niin sanotun albigenssisodan, ja myöhemmin uskovia vainottiin inkvisition avulla.

Nimitys "kataari" tulee ilmeisesti kreikan sanasta katharos, "puhtaat". Toinen ehdotettu alkuperä nimelle on latinan sana cattus, "kissa". Kissa yhdistettiin katolisen kulttuurin piirissä yleisesti noitiin ja kerettiläisiin. Käsitteen kataari ensimmäisiä käyttöyhteyksiä on Eckbert von Schönaun kirjoitus Kölnin kerettiläisistä 1181: "Hos nostra germania catharos appellat."

Kataarit karkotetaan Carcassonesta vuonna 1209.

Kataareita kutsuttiin myös albigensseiksi. Nimitys on peräisin 1100-luvun lopusta ja sitä käytti kronikoitsija Geoffroy du Breuil Vigeoisilainen vuonna 1181. Nimi viittaa eteläiseen Albin kaupunkiin (muinainen Albiga). Määritelmä on väljä ja se sijaitsi noin Toulousen tienoilla.

[muokkaa] Oppi

Kataarilaisuus oli voimakkaan kaksijakoinen usko, joka erotteli kaiken hyvän ja pahan. Kaikki oli heille joko Saatanan tai Jumalan luomaa. Maallinen oli saatanallista ja siten epäpuhdasta, ja kaikki henkinen jumalasta.

Kataarien henkisiä johtajia olivat niin sanotut hyvätmiehet, jotka elivät pidättyvää elämää. He eivät saaneet harrastaa sukupuolisuhteita ja noudattivat tarkkaa ruokavaliota, johon ei kuulunut lihaa, vain kala ja kasvisravinto oli sallittua. Tavallinen kataarikansa sai viettää melko vapaata ja rajoituksetonta elämää. Vasta kuolinvuoteella uskovalle annettiin kaste, joka saattoi päättyä paaston aiheuttamaan kuolemaan. Katolinen kirkko koki kataarien vaikutusvallan Etelä-Ranskassa uhkaksi omalle toiminnalleen.