Mandealaisuus
Wikipedia
| Osa artikkelisarjasta Gnostilaisuus |
|
 |
|
|
Syyrialais-egyptiläinen |
|
|
Persialainen |
|
|
Kristillisen |
|
|
Muita ryhmiä |
|
|
Gnostilaiset kirjoitukset |
|
Mandealaisuus (mandeaksi mandaiuta) on sateenvarjonimitys mandealaisten (klassiseksi mandeaksi mandaiia, uusmandeaksi Mandeyānā) eli Mandā d-Heyyin (manda ḏ-hiia, "elämän tieto") seuraajien uskonnolle. Mandealaisuus on monoteistinen uskonto, jonka voidaan katsoa kuuluvan alkuperältään persialaiseen gnostilaisuuteen manikealaisuuden ohella.
Mandealaisuutta harjoitetaan pääasiassa eteläisessä Irakissa ja Iranin Khuzestanin provinssissa sekä Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa asuvien pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa. Mandealaisten lukumäärää ei tiedetä, mutta uskonnon harjoittajien lukumäärän arvioidaan olevan 50 000 ja 70 000 välillä. Mandealaiset ovat pysyneet erillään muista ja harjoittaneet uskontoaan yksityisyydessä. Tiedot uskonnosta ovat tulleet lähinnä sitä tutkineilta ulkopuolisilta, kuten orientalisteilta J. Heinrich Petermann, Nicholas Siouffi ja E. S. Drower.
Mandealaisuuden maailmankuva on jyrkän dualistinen eli jakaantuu valon ja pimeyden maailmaan. Mandealaisuuden luomismyytit muistuttavat hyvin paljon setiläisyydestä tunnettua klassisen gnostilaisuuden luomismyyttiä. Mandealaisuudessa demiurgin nimi on Ptahil.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mandaeans.org (arabiaksi)
- Mandaean World- historia, kieli ja kirjallisuus (englanniksi)
- Mandaean Association Union (englanniksi) (arabiaksi)
- Mandealaisia kirjoituksia: Ginza Rba ja Haran Gawaitha (englanniksi)
- Gnostilaisuuden myöhempiä vaiheita: Manikealaisuus ja mandealaisuus (Helsingin yliopiston eksegetiikan laitos)
