Kamarimusiikki

Wikipedia

Kamarimusiikki on yksi taidemusiikin tyylilajeista. Se tarkoittaa musiikkia, joka on sävelletty sinfoniaorkesteria pienemmälle yhtyeelle. Kamarimusiikissa on aina vähintään kaksi muusikkoa. Tarkkaa ylärajaa muusikoiden määrälle ei ole määritelty.

Kamarimusiikin käsite alkoi hahmottua 1700-luvun puolivälissä isompien orkesterien ilmaantuessa. Sitä aiemmin jako orkesteri- ja kamarimusiikkiin ei ollut tarpeellinen. Kamarimusiikin yleisimpiä muotoja ovat jousikvartetit ja pianotriot. Joskus myös pianon säestämät lauluteokset lasketaan kamarimusiikin piiriin kuuluvaksi. Jousikvartetossa on yleensä kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Säveltäjät käyttivät usein myös omaperäisempiä kokoonpanoja. Kamarimusiikin teokset on nimetty kokoonpanon perusteella (esimerkiksi jousikvartetto no. 1). Usein jousikvartettoon tuodaan joku muu soitin, joka muuttaa ryhmän kvintetoksi. Esimerkiksi Brahmsin ja Mozartin kuuluisissa klarinettikvintetoissa kokoonpanon muodostavat jousikvartetto täydennettynä klarinetinsoittajalla. Klassismin aikaan kamarimusiikki sävellettiin vielä usein amatöörimuusikoille siinä missä orkesterimusiikki laadittiin ammattilaisten esitettäväksi. Tämä näkyy useiden teosten suhteellisesti vähäisempinä teknisinä vaatimuksina. Kapellimestaria kamarimusiikissa ei normaalisti käytetä.

Kamarimusiikissa suurimpina säveltäjinä pidetään pitkälti samoja henkilöitä kuin muussa taidemusiikissa. Bach ei tietenkään säveltänyt vielä kamarimusiikin tyylilajiin kuuluvia teoksia, mutta klassismin kolme suurinta säveltäjää, Haydn, Mozart ja Beethoven, kuuluvat jo kamarimusiikin suurimpiin nimiin. Erityisesti Haydnin työtä pidetään tärkeänä jousikvartettojen kehitykselle. Näiden jälkeen tullut Schubert keskittyi urallaan myös paljon kamarimusiikkiin ja hän onkin säveltänyt Beethovenin ohella useimmat kamarimusiikin kaikista tunnetuimmista teoksista. Kamarimusiikki elää edelleen taidemusiikin tyylisuuntana, mutta sen sävelkieli on muuttunut täydellisesti muun taidemusiikin mukana.

Kamarimusiikin teokset etenkin 1700- ja 1800-luvulla noudattivat usein sinfoniasta tuttua kaavaa osien rakenteeltaan eli usein teoksen ensimmäinen osa oli nopea, toinen osa hidas, kolmantena osana oli menuetti tai scherzo ja viimeisenä osana on nopeatempoinen finaali. Kamarimusiikki on kuitenkin ollut jo varhaisvaiheessaan sinfoniaa vähemmän sidottu tällaisiin valmiisiin rakenteisiin. Tyypillinen lisä kamarimusiikin teosten rakenteissa on ollut jonkun melodian variaatioista koostuva osuus. Sinfonian tapaan teoksissa käytetään usein sonaattimuotoa - varsinkin teoksen ensimmäisessä osassa.

[muokkaa] Tunnetuimpia kamarimusiikin teoksia

• Beethoven - Jousikvartetot no. 7-9 ja 14-15; "Grosse fuga" jousikvartetolle; Pianotriot no. 7 "Arkkiherttua" ja no. 5 "Aave"
• Brahms - Klarinettikvintetto, Pianokvintetto; Pianokvartetot no. 1 ja no. 2; Pianotrio no. 2 ; Jousikvartetto no.1; Trio klarinetille, sellolle ja pianolle
• Alexander Borodin - Jousikvartetto no. 2 "Nokturno"
• Debussy - Jousikvartetto
• Antonin Dvorak - Jousikvartetto no. 12 "Amerikkalainen"; Pianotrio no. 4 ; Pianokvintetto no. 2
• Haydn - Jousikvartetot op. 64 no. 5 "Leivonen", op. 77 no. 2 "Lobkowitz", op. 76 no. 3 "Keisari", op. 76 no. 2 "Quinten" ja op. 76 no. 4 "Auringonnousu"
• Leoš Janáček - Jousikvartetot no. 1 "Kreutzer" ja no. 2 "Kirjeet"
• Felix Mendelssohn - Pianotrio no. 1; Oktetti jousille
• Olivier Messiaen - Quatuor pour la fin du temps
• Maurice Ravel - Jousikvartetto
• Mozart - Klarinettikvintetto; Jousikvartetot no. 17 "Metsästys", no. 19 "Dissonanssi" ja no. 20 "Hoffmeister"; Jousikvintetot no. 4 & 5; Oboekvartetto
• Schubert - Jousikvartetot no. 5, no. 12 "Quartettsatz", no. 14 "Neito ja kuolema" ja no. 13 "Rosamunde"; Pianokvintetto "Forelli"; Pianotrio no. 1 & 2; Jousikvintetto
• Robert Schumann - Pianokvintetto
• Bedrich Smetana - Jousikvartetto no. 1
• Dmitri Shostakovits - Jousikvartetto no. 8