Jomo Kenyatta
Wikipedia
Jomo Kenyatta (syntyjään Kamau wa Ngengi, 20. lokakuuta 1892? – 22. elokuuta 1978) oli kikuju-heimoon kuuluva poliitikko ja itsenäisen Kenian ensimmäinen pääministeri (1963–1964) ja presidentti (1964–1978). Häntä seurasi presidenttinä Daniel arap Moi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Kenyatta joka oli kikuju jäi nuorena orvoksi ja auttoi kansanparantajana toiminutta isoisäänsä. Hän kävi skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kouluja ja kastettiin kristityksi vuonna 1914. Samalla hän sai nimekseen John Peter, jonka hän muutti myohemmin Johnstone Kamauksi. Hän muutti Nairobiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana Kenyatta asui masai-sukulaistensa luona Narokissa.
Vuonna 1920 Kenyatta meni naimisiin Grace Wahun kanssa ja työskenteli Nairobin vesilaitoksella. Hän lähti politiikkaan vuonna 1924 liittyessään Kikujuiden keskusliittoon. Siellä hän työskenteli etenkin kikujuiden perinteisten heimomaiden hallintakysymyksessä. Vuonna 1928 hän alkoi työskennellä sanomalehden toimittajana.
[muokkaa] Ulkomailla
Kikujuiden keskusliitto lähetti Kenyattan vunna 1929 Lontooseen lobbaamaan kikujuiden heimojen nautintaoikeuksista syntyneessä kiistassa. Hän kirjoitti brittilehtiin artikkeleja aiheesta. Vuonna 1930 hän palasi Keniaan keskelle kiivasta keskustelua naisten sukupuolielinten silpomisesta. Vuonna 1931 Kenyatta palasi Englantiin, ja aloitti opintonsa Birminghamin kveekari-collegessa. Hän opiskeli kaksi vuotta myös Moskovassa, mutta palasi Englantiin. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli englantilaisella maatilalla. Hän otti toiseksi vaimokseen englantilaisen Edna Clarken.
[muokkaa] Paluu Keniaan
Vuonna 1946 Kenyatta perusti yleisafrikkalaisen liiton Kwame Nakrumahin kanssa. Hän palasi Keniaan. Kenyattan maine brittiviranomaisten silmissä huononi, kun hän oli sekaantunut Mau Mau-liikkeeseen. Hänet tuomittiin vankilaan, pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen.
[muokkaa] Johtajuus
Vuonna 1960 Kenyatta valittiin KANU:n presidentiksi. Hän saattoi ottaa tehtävän vastaan vapauduttuaan 21. elokuuta 1961. Vuoden 1963 vaaleissa Kenyattan puolue KANU sai 83 paikkaa 124:stä. Hänestä tuli autonomisen hallituksen pääministeri 1. kesäkuuta 1963. Kenian itsenäistyessä saman vuoden joulukuussa Kenyatta jatkoi pääministerinä.
Kenyatta valitsi politiikakseen jatkuvuuden. Hän antoi monien siirtomaavallan aikaisten virkamiesten pitää paikkansa itsenäistyneessä Keniassa. Häntä on syytetty korruptiosta ja omien heimolaistensa häikäilemättömästä suomimisesta.
Kenyatta valittiin uudelleen 1966, ja seuraavana vuonna hän muutti perustuslakia saadakseen laajemmat valtaoikeudet. Kenyattan heimotoverien kikujuiden hallitsemasta puolueesta KANU:sta tuli käytännössä ainoa puolue. Vuoden 1974 vaaleissa hän oli ainoa ehdokas, eikä vaaleja pidetty vapaina eikä rehellisinä. Kenyatta pysyi vallassa kuolemaansa asti.
