Johannes Paavali I

Wikipedia

Paavi Johannes Paavali I (syntymänimeltään Albino Luciani, 17. lokakuuta 1912, Forno d' Canale, nyk. Canale d'Agordo–28. syyskuuta 1978) oli katolisen kirkon johtaja 34 päivän ajan vuonna 1978.

Albino Luciani syntyi Giovanni Lucianin ja Bortola Tacon perheeseen. Giovanni Luciani oli sosialisti, mutta ei kuitenkaan ryhtynyt vastustamaan poikansa kirkollista kutsumusta. Albino sai koulutuksensa pappisseminaareissa Bellunossa ja sai pappisvihkimyksensä vuonna 1935. Vuonna 1937 hänet nimitettiin gregoriaanisen seminaarin vararehtoriksi ja vuonna 1947 gregoriaanisen yliopiston tohtoriksi. Vuonna 1949 hän julkaisi kirjan Catechetica In Briciole.

Vuonna 1958 Lucianista tuli Vittorio Veneton piispa, vuonna 1969 Venetsian patriarkka ja 5. maaliskuuta 1973 kardinaali. Vuonna 1976 hän julkaisi kirjan Illustrissimi.

Luciani valittiin paaviksi 26. elokuuta 1978. Valinnan teki siihen mennessä laajin konklaavi, jossa 114 mahdollisesta jäsenestä oli läsnä 111, heistä 27 italialaista. 1900-luvulla 2/3 paaveista on ollut Venetsian kardinaaleja. Paavin itselleen valitsema kaksiosainen nimi oli harvinaisuus katolisen kirkon historiassa. Hän kuoli 33 päivää myöhemmin, minkä vuoksi hän jäi yhdeksi kaikkien aikojen lyhytaikaisimmista paaveista.

Paavin kuolema näin lyhyen virassaolon jälkeen synnytti spekulaatioita salaliitoista ja jopa salamurhasta. Aikalaistodistusten mukaan kuolema kuitenkin aiheutui siitä, että uuden paavin aloittaessa työnsä ei paavi itse eivätkä hänen avustajansa ymmärtäneet pitää huolta vaikeaa verenpainetautia sairastavan paavin lääkityksestä. Johannes Paavali I:n kuolemaan viitataan elokuvassa Kummisetä, osa III.