Jihad
Wikipedia
Jihad (arab. جهاد, jihād, lausutaan jʒihɑd [ IPA ]) on islamin termi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "kamppailua" tai "kilvoittelua", mutta käännetään usein muotoon "pyhä sota". Termillä on useita merkityksiä. Jihadilla tarkoitetaan sekä henkistä taistelua sisäistä pahaa vastaan, että aseellista taistelua islaminuskon puolustamiseksi.
[muokkaa] Henkinen jihad
Yleisimmin jihadilla tarkoitetaan henkistä kamppailua ihmisen sisäistä pahuutta vastaan. Useimpien muslimien mielestä sisäinen jihad onkin aina ollut "varsinainen" jihad. Jihadin ajatuksena on, että hurskas muslimi noudattaa jumalan tahtoa, sisäiseen jihadiin kuuluu esimerkiksi ns. islamin viiden peruspilarin noudattaminen, jotka ovat:
- Almujen anto köyhille
- Uskontunnustus: "Jumala on ainoa jumala"
- Rukoileminen viisi kertaa päivässä
- Ramadan eli paasto
- Pyhiinvaellus Mekkaan
Hurskaudesta ja peruspilarien noudattamisesta Koraani sanoo esimerkiksi Lehmän suurassa (jae 177) seuraavaa:
- Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä.
[muokkaa] Šiianäkökulma
Šiianäkökulman mukaan henkinen Jihad, eli Jihad al-akbar (Suuri taisteulu) tai Jihad al-nafs (taistelu itseänsä vastaan) on taistelu jossa taistellaan saavuttaakseen vilpittömän palvomisen tila, jossa ihminen tekee kaikki tekonsa vain mielyttääkseen Jumalaa. Jos ihminen tekee yhdenkin teon miellyttääkseen itseään tai muita, niin hän ei ole vielä voittanut itseään lopullisesti. Taistelu jatkuu kuolemaan saakka.
Imam Ja'far al-Sadiq (as) sanoi: "Jumalan Profeetta (saw) lähetti armeijan joukko-osaston (taistelun etulinjaan). Heidän (menestyksekkäästä) paluusta hän (saw) sanoi: "Siunattuja ovat he, jotka ovat suorittaneet pienen jihadin ja heillä on vielä tehtävänä suuri jihad." Kysyttäessä, että "mikä on iso jihad?" Profeetta (saw) vastasi: "Oman itsen jihad (taistelu itseä vastaan)." [Al-Majlisi, Bihar al-Anwar, osa 19, s. 182, hadith nro 31]
[muokkaa] Aseellinen jihad
Koraani sallii muslimeille aseellisen puolustustaistelun, josta käytetään myös nimitystä aseellinen jihad. Käsitteen tulkinnan tekee ongelmallisesksi se, että islamin tulkinnan kannalta on hyvin keskeisessä asemassa perimätieto, jossa eri suuntauksista riippuen esiintyy erilaisia tulkintoja siitä, mikä kaikki voidaan hyväksyä islamilaiseksi toiminnaksi ja mikä ei. Erityisesti ääriryhmissä jihadilla saatetaan perustella terrori-iskujakin. Tällöin voidaan ajatella, että islamia voidaan puolustaa toiminnalla myös muualla kuin uhan alaisessa maassa. Nämä ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä ja suurin osa muslimeista nojaa asiassa Islamin pyhään kirjaan Koraaniin, joka kieltää selväsanaisesti hyökkäyssodan useissa eri kohdissa. Esimerkiksi Lehmän suurassa sanotaan:
- Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
sekä:
- Teille on määrätty taisteleminen, vaikka se on teille kaikesta vastenmielisintä
Aseellisen jihadin käsite juontuu historiaan ja profeetta Muhammadin esikuvaan, erityisesti Muhammadin käymä taistelu Mekan kaupunkia, jossa vainottiin muslimeja, vastaan.
